Onko kukaan tuntemanne alkoholisti parantunut, niin että voi nykyisin juoda vain silloin tällöin?

Asiaan on olemassa määritelmäkin eli kohtuukäyttö on vielä mahdollista, mikäli on alle 40v ja ei ole ollut katkaisussa. Eli ei vielä niin syvää riippuvuutta. Mutta aika suuri riski kokeilla raittiuden jälkeen kohtuukäyttöä, joten epäilen, että monikaan ei halua edes kokeilla. Niin vähän voitettavaa ja niin paljon menetettävää.

Alkoholin liikakäyttö on jo nyt hirvittävä ongelma, toivottavasti ihmiset älyäisivät lopettaa ajoissa.

Moni alkoholisti kertoo huomanneensa heti ensimmäisestä kokeilusta nuorena, että tää on mun juttu. Niin se minullakin meni. Vähän kuin olisin löytänyt ensirakkauden. Ja ensirakkaus ei koskaan unohdu.

En ole. Muutama vuosi sitten en edes tuntenut kuin kaksi raitistunutta alkoholistia, mutta nyt olen tullut sattuneesta syystä tuntemaan useitakin. Kyllä se on heidän kaikkien kohdalla kerrasta poikki lopullisesti.

Se oli varmaan jonkinasteista alkoholismia kun join 5-6 olutta päivässä. Nykyään "vain" 3 ja harvoin enempää enkä koskaan känniin asti.

En tunne yhtäkään.

Yksi onnistunut lopettamaan eikä ota enää tippaakaan. Muut ovat koittaneet vähentää mutta veri vetää aina uudestaan ryppäämään ja viimeistään parin kuukauden kuluttua ollaan takaisin lähtöpisteessä.

Kyllä, tosin tämä henkilö veti jarrua kun juominen oli "vasta" kausittaista.

Mun on todella vaikea ymmärtää riippuvuuksia, kun itseltäni puuttuu asioihin koukuttuminen. Päinvastoin, mikään ei kiinnosta mua niin paljon, että jäisin koukkuun. Nuorempana join paljon ja poltin säännöllisesti tupakkaa, koska niin teki kaikki. Tupakoinnin lopetin kuin seinään, kun totesin etten tykkää siitä. Sen jälkeen olen polttanut aina silloin tällöin, mutta en vaan jää koukkuun. Sama alkoholin kanssa. Humala on hauskaa, mutta ei niin hauskaa että siihen voisi addiktoitua. En myös ole sokerikoukussa, energiajuomakoukussa, liikuntakoukussa. Kaikkea teen ja maistan, mutta mihinkään en jää kiinni. Joskus olen jopa vähän huolissani itsestäni, koska kun muita kuuntelen, niin kaikki ovat vähintäänkin kahviin koukussa. Itse en juo edes sitä.

Vierailija kirjoitti:

Mun on todella vaikea ymmärtää riippuvuuksia, kun itseltäni puuttuu asioihin koukuttuminen. Päinvastoin, mikään ei kiinnosta mua niin paljon, että jäisin koukkuun. Nuorempana join paljon ja poltin säännöllisesti tupakkaa, koska niin teki kaikki. Tupakoinnin lopetin kuin seinään, kun totesin etten tykkää siitä. Sen jälkeen olen polttanut aina silloin tällöin, mutta en vaan jää koukkuun. Sama alkoholin kanssa. Humala on hauskaa, mutta ei niin hauskaa että siihen voisi addiktoitua. En myös ole sokerikoukussa, energiajuomakoukussa, liikuntakoukussa. Kaikkea teen ja maistan, mutta mihinkään en jää kiinni. Joskus olen jopa vähän huolissani itsestäni, koska kun muita kuuntelen, niin kaikki ovat vähintäänkin kahviin koukussa. Itse en juo edes sitä.

Mun on pitänyt joskus tehdä sellainen aloitus tänne, että onko olemassa ihmisiä jotka eivät koukutu mihinkään? Koska lähes kaikilla tuntemillani ihmisillä on joku pahe josta ovat koukuttuneet. On se sitten liiallinen karkkien syönti, kahvi, tupakka tai vaikkapa kynsien pureskelu. Lasken sen suuhun pantaviin paheisiin, jos kerran tupakointikin on sitä.

Mutta ilmeisesti on olemassa. Kuitenkin kuten itsekin totesit, harvinaista se on.

Kyllä, mieheni äiti. Joi luokkaa konjakkipullon kerralla keskellä viikkoa. Ottaa silloin tällöin viinilasin juhlapyhinä nykyään.

Samoin lopetti tuoakanpoltonkin kertalaakista. Oli polttanut noin 2-3 toppaa päivässä 40 vuotta.

Kyllä, minä ja mieheni. Kun tavattiin, oli kummallakin rankempi elämänvaihe ja alkoa meni lähes päivittäin. Nyt ollaan kohtuukäyttäjiä. Nytkin ostin viikonlopuksi siideriä, mutta ei vaan tee mieli koska siihen. Välillä tekee mieli ja sitten juodaan ihan omien rajojen mukaisesti, ei överisti.

Jos se on enempi vaan sosiaalista toimintaa, esim sun kaikki kaverit hengaa baareissa, niin ehkä sitten. Eli sosiaaliset piirit vaihtuu ja juominenkin hiipuu.

Mutta oikealle holistille eli riippuvuuteen sairastuneelle se ei ole mahdollista. Aivan samantekevää, onko se 1 lasi kallista shampanjaa sukujuhlissa vai 1 huikka Penan viinapullosta, niin siitä se sokka lähtee irti.

Pystyyhän alkoholistit pitämään tipatontakin. Käänteisesti ajateltuna, todennäköisesti alkuun pystyvät pitämään sen siinä lasillisessa, mutta ei pidemmän päälle.

Se on kaikille mahdollista! Itse olen melkolailla riippuvuuksiin taipuvainen ihminen. Välillä mennyt liikaa alkoa ja tupakkaa polttanut. Joskus oli ahmimishäiriö ja olin myös jonkin sortin hordaaja ja shoppailuaddikti. Kaikesta pääsee eroon kun käsittelee omia tunteitaan ja juurisyitä, on riittävän empaattinen itselleen ja kärsivällinen, eikä jää surkuttelemaan kuinka "minulla on nyt tällainen sairaus eikä sille voi mitään". Toisille se on helpompaa kuin toisille, mutta ei mahdotonta. Ja meidän suvussa on ihan kuollut ihmisiä alkoholismiin.. Erittäin periytyvä ominaisuus.

Vierailija kirjoitti:

Se on kaikille mahdollista! Itse olen melkolailla riippuvuuksiin taipuvainen ihminen. Välillä mennyt liikaa alkoa ja tupakkaa polttanut. Joskus oli ahmimishäiriö ja olin myös jonkin sortin hordaaja ja shoppailuaddikti. Kaikesta pääsee eroon kun käsittelee omia tunteitaan ja juurisyitä, on riittävän empaattinen itselleen ja kärsivällinen, eikä jää surkuttelemaan kuinka "minulla on nyt tällainen sairaus eikä sille voi mitään". Toisille se on helpompaa kuin toisille, mutta ei mahdotonta. Ja meidän suvussa on ihan kuollut ihmisiä alkoholismiin.. Erittäin periytyvä ominaisuus.

Tämä! Tunnen yhden henkilön joka kulki soppapullo kainalossa ja lopetti juonnin seinään. Nykyään kerran vuodessa ottaa saunakaljat. Minä lopetin yli vuosi sitten samalla tavalla eikä tee mieli juoda. Ne juurisyyt täytyy kaivaa esille ja käsitellä ne. Olen kyllä hemmetin onnellinen joka päivästä.  En olisi ikinä itsestäni uskonut.

Mäjoin nuorempana aina kun mahdollista ja määrät oli ihan älyttömiä. Mikään ei ollut tärkeämpää kuin juominen. En tiedä mitä tapahtui, mutta noin kymmenen vuotta sitten se kamal ahimo juoda poistui. Olen ollut vuosia juomatta ja joskus juon, mutta ei ole enää mitään pakkoa juoda.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, minä ja mieheni. Kun tavattiin, oli kummallakin rankempi elämänvaihe ja alkoa meni lähes päivittäin. Nyt ollaan kohtuukäyttäjiä. Nytkin ostin viikonlopuksi siideriä, mutta ei vaan tee mieli koska siihen. Välillä tekee mieli ja sitten juodaan ihan omien rajojen mukaisesti, ei överisti.

Te ette olleet alkoholisteja. Saatoitte olla suurkuluttajia, mutta ette alkoholisteja.

Miksi luulet että vain silloin tällöin juova ei ole alkoholisti?

Alkoholistit juo alkoholia, jos et halua olla alkoholisti älä juo alkoholia!

En tunne. Eräs tuttavani on yrittänyt lopettaa kokonaan, mutta kun hänen kaveripiiri koostuu pääsääntöisesti muista alkoholisteista, ryyppääminen alkaa max kahden viikon päästä sen jälkeen kun päättänyt lopettaa.

Ei suostu luopumaan näistä ryyppykavereista. Uskoisin että sen ansiosta raitistuisi. Ja sitten meiltä kohtuukäyttäjiltä, vakitöissä olevilta on pummimassa rahaa. Surullista seurata vierestä.

Mikä voisi olla vähähaittainen vaihtoehto jos haluaa tuulettaa ajatuksia ja rentoutua ilman alkoholia?

No sitä vaihtoehtoa ei saa sanoa täällä...