Perinnöstä taas kysymys
Tuli kutsu kuolleen lapsettoman sedän perunkirjoitukseen ja kutsutaanko sinne sen takia, että perintöä tulossa vai kaikki sukulaiset?
Kommentit (26)
Vierailija kirjoitti:
Mulla tiedossa 50-luvulla aviottomana syntynyt sukulainen. Ei perinyt mitään kun isänsä kuoli. Isä oli ollut jollain lailla elatusvelvollinen, mutta isyyttä ei koskaan vahvistettu. Luin jostain jälkikäteen, että tuolloin 50-luvulla on miehiä saatettu "määrätä" elatusvelvollisiksi sukupuoliyhteyden perusteella, vaikka isyydestä ei siis oltu 100 % varmoja. Lapsen kannalta ikävää. Ei ollut tuolloin dna-testejä.
Minäkin olen syntynyt 1950-luvulla, eikä silloin tosiaan edes tutkittu isyyttä sen tarkemmin kuin äitiä ja mahdollisia todistajia kuulemalla, jos isäehdokas kielsi. Perinnön osalta sen mitään menettänyt, sillä isä kuoli varattomana. Sitä en osaa sanoa, milloin tulivat käyttöön ne verikokeet, joiden perusteella määriteltiin elatusvelvollisuus xx%:n tarkkuudella, eli kuka ehdokkaista olisi suurimmalla todennäköisyydellä siittäjä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perunkirjoitus = selvitys vainajan varoista ja veloista. Tehdään verottajaa varten. Ei siellä mitään perintöä jaeta. Sen aika on myöhemmin.
Joo, mutta perunkirjoituksessa mahdollinen testamentti annetaan tiedoksi niille, jotka perisivät ilman testamenttia. Jos ap haluaa vaikka neuvotella muiden perillisten kanssa siitä, kannattaako testamenttia moittia, perunkirjoitus on siihen sopiva tilaisuus, koska siellä muutkin perilliset ovat paikalla.
Tuohan on melkein korjausta, että kutsutaan iso määrä ihmisiä ympäri Suomen kuulemaan ettei peti mitään.
Nimittäin jos vanha poikamies kupsahtaa ja sisaruksetkin kuolleet, niin sinne kutsutaan heidän lapset ja joissakin suvuissa helposti 40 serkkua.
Sitten paikanpäällä vasta kerrotaan, että omaisuus meneekin syöpäyhdistukselle.
Yleensä testamentti annetaan tiedoksi jo perunkirjoituskutsun yhteydessä. Tiedoksisaamisesta on 6 kuukautta aikaa moittia sitä.
Ei tilaisuuteen tarvitse mennä. Äitini lapseton setä testamenttasi omaisuutensa yhden veljen lapsille ja muut sisarukset ja edesmenneiden sisarusten lapset saivat tiedoksiannon asiasta, joka muistaakseni piti jotenkin hyväksyä (että ei aio riitauttaa testamenttia).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla tiedossa 50-luvulla aviottomana syntynyt sukulainen. Ei perinyt mitään kun isänsä kuoli. Isä oli ollut jollain lailla elatusvelvollinen, mutta isyyttä ei koskaan vahvistettu. Luin jostain jälkikäteen, että tuolloin 50-luvulla on miehiä saatettu "määrätä" elatusvelvollisiksi sukupuoliyhteyden perusteella, vaikka isyydestä ei siis oltu 100 % varmoja. Lapsen kannalta ikävää. Ei ollut tuolloin dna-testejä.
Minäkin olen syntynyt 1950-luvulla, eikä silloin tosiaan edes tutkittu isyyttä sen tarkemmin kuin äitiä ja mahdollisia todistajia kuulemalla, jos isäehdokas kielsi. Perinnön osalta sen mitään menettänyt, sillä isä kuoli varattomana. Sitä en osaa sanoa, milloin tulivat käyttöön ne verikokeet, joiden perusteella määriteltiin elatusvelvollisuus xx%:n tarkkuudella, eli kuka ehdokkaista olisi suurimmalla todennäköisyydellä siittäjä.
Sivuhuomiona totean, että isyys on mahdollista nykyään vahvistaa kuoleman jälkeenkin.
AP palaa kertomaan, että köyhyys jatkuu ja kutsussa selvisi, kun sen haki postista jotta lähetetty kaikille joilla olisi ollut oikeus perintöön ilman testamenttia.
Kerrottiin myös testamentin sisältö ja kuka peri mitäkin.
Testamentattu omaisuus oli useampi miljoona ja kieltämättä jako oli omituinen, mutta jokaisella oikeus tehdä omaisuudelleen kuten haluaa ja vaikka vähän harmittaakin ettei tullut rahaa, niin en kyllä sitä koskaan edes osannut odottaakaan.
Testamentilla saa muuten monen mielen pahoitettua ja sukulaisten välit sotkettua. Tässäkin tulee osan kohdalla näin käymään ja näyttää jo yhteydet katkenneenkin.
Mulla tiedossa 50-luvulla aviottomana syntynyt sukulainen. Ei perinyt mitään kun isänsä kuoli. Isä oli ollut jollain lailla elatusvelvollinen, mutta isyyttä ei koskaan vahvistettu. Luin jostain jälkikäteen, että tuolloin 50-luvulla on miehiä saatettu "määrätä" elatusvelvollisiksi sukupuoliyhteyden perusteella, vaikka isyydestä ei siis oltu 100 % varmoja. Lapsen kannalta ikävää. Ei ollut tuolloin dna-testejä.