Lue keskustelun säännöt.
Mikä on helpoin instrumentti soitettavaksi bändissä?
Minkä soittimen oppii nopeiten ja kehitys olisi nousujohtoista?
Kommentit (570)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Basistejahan yleensä pidetään vähän hoopoina, joten vastaan basso.
Haha. Huomaa kommentistasi, ettet tiedä musiikista juuri mitään. Vaikeammat ja luovemmat bassokuviot vaativat huomattavasti enemmän kuin esim. simppelit kitaroinnit.
Myös vaikea ja luova ojan kaivaminen esim. kallioon ylämäkeen on todella vaativaa verrattuna vaikkapa simppeliin sovelluskoodaamiseen. Silti on perusteltua sanoa että ojan kaivaminen on helpompaa kuin koodaaminen. Kaikesta voi tehdä tarkoituksellisen haastavaa ja siinä kehittää yksilöllisiä taitoja loputtomiin ja äärimmilleen, mutta siitähän keskustelussa ei olekaan kyse, vaan helpoimmasta bändisoittimesta. Basso on helpoin bändisoitin. Sitä ei muuta se, että bassolla voi soittaa myös tosi vaikeita kappaleita tai huippubasistit olla ihan sairaan taitavia muusikoita. Tämä argumentti kun pätee joka ikiseen soittimeen tai inhimillisen toiminnan alueeseen yhtä lailla eli ei ole mikään argumentti edes.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tulkitsen kysymyksen niin, että millä soittimella minimivaatimukset omaava soittaja vähäiselläkin harjoittelulla kykenee osallistumaan bändisoittoon kelvollisesti esimerkiksi keikkasoittajana. Sen verran reunaehtoja on oltava, että jonkinlainen alkeellinen musikaalisuus ja normaali motoriikka pitää olla. Rytmitajua tarvitaan kaikessa soittamisessa ja sävelkorvasta on merkittävä etu, vaikka periaatteessa mekaanisesti nuotteja seuraamalla voi saavuttaa myös saman ymmärtämättä kuulemaansa ja soittamaansa intuitiivisesti.
Kyse on toki myös jossain määrin tyylilajista ja sävellysten vaativuudesta. Ihan mikä tahansa soitin voi olla todella vaikea, jos soitettava kappale on haastavaksi sävelletty. Näin ollen on turha kaivella mitään monimutkaisia sinfonioita tai puolen tunnin progetaideteoksia ja niiden esittäjiä verrokeiksi väittäen että kaikki on aivan s-tanan vaikeaa. Pikemminkin oikea verrokki voisi olla suhteellisen suoraviivainen valtavirtainen (ja suosittu) pop-rock -musiikki, jossa rytmit ovat yksinkertaisia ja vaihtelevat vähän, rakenteet simppeleitä, sointukulkuja vähän ja ne toistuvia ja pääpaino on laulumelodioissa muun bändin lähinnä tukiessa tätä.
Silloin vastaus on ilmiselvästi basso. Se on motorisesti yksinkertaisimpia soittimia, koska kumpikin käsi operoi vain yhtä ja samaa kieltä/ääntä kerrallaan. Riittää että hahmottaa yhden asian ja kädet toimivat sen suhteen samanaikaisesti. Mikään soitin jossa saa ja on tapana tuottaa polyfonisia ääniä, kuten kitarat tai kosketinsoittimet, eivät enää ole verrannollisia vaan vaativat sekä motorisesti että musiikillis-ymmärryksellisesti todella paljon enemmän taitoa, harjaannusta ja käsityskykyä. Basson soittotapa on erikoiskikkailuja lukuunottamatta simppeli ja suoraviivaisen lineaarinen, nuotteja ja taukoja yksi kerrallaan peräkanaa. Basson rooli sävellyksessä on usein jonkinlaisen perusrytmin toisto sointujen perussävelillä ja/tai sointujen skaaloja suoraviivaisesti seuraten. Ekassa yläasteen rokkibändissä voi soittaa kolmella nuotilla neljäsosanuottia pompotellen koko biisin alusta loppuun. Tismalleen samalla tasolla voi kiertää stadionkonsertteja maailmalla suosituissa rokkibändeissä. Erona vain ikä, kokemusvarmuus ja tynnyreittän väkevää alkoholia. Maailmanluokan bändissä jokainen muu jäsen on yleensä jo tosi pitkälle kehittynyt tai poikkeuslahjakas, mutta basistiksi voi valita kenet vaan, kuka jaksaa vaivautua, vaikka sieltä yläasteen koulubändistä. Enkä sano etteikö basistikin voi olla myös tosi hyvä ja taitava, mutta tässähän oli kyse basson haastavuudesta instrumenttina. Sitä nyt vaan ei oikeastaan ole, jos ei mennä sävellysten tarkoitukselliseen monimutkaisuuteen. Bassonsoiton perusasiat oppii tunneissa ja sen jälkeen loppu on vain saman toistoa, varmuuden kehittämistä ja nyanssien ja kikkojen opettelua.
Kallistun myös tähän samaan vastaukseen.
Jos monipuolistetaan vaihtoehtoja, niin muita vaihtoehtoja voisivat olla kontrabasso, pasuuna ja tuuba. Nämä ovat erittäin monipuolisia soittimia ja äänen puhtaus vaatii vuosien treeniä. Matassa äänialassa virheet eivät kuulu yhtä selkeästi kuin korkeissa äänissä. Tavanomaisessa orkesterisoitossa myös näiden soitinten osat ovat tavallisesti bassonomaisia, eli harmonioiden alimpia ääniä, tukevia ja yksinkertaisia. On olemassa valtava valikoima musiikkia, jossa nämä soittimet vetävät pelkkää humpappaa. Soittaja voi käytännössä körötellä autopilotilla keikan läpi. Näillä on myös sellainen etu, että niitä saa C-vireisinä, eli voi soittaa samoista nuoteista pianon, kitaroiden ja laulajan kanssa.
Vastaavasti esim. huilu ja klarinetti ovat yleensä kappaleissa isoissa rooleissa ja melodia kulkee niiden varassa. Jos kaikki ei ole trimmissä, se kuuluu heti.
Kun mennään monimutkaisempaan musiikkiin ja liidisoittoon, kaikki instrumentit ovat tietysti vaikeita. Instrumenteille tehdään tietysti juuri niin vaikeita kappaleita kuin taitavimmat pystyvät niillä soittamaan.
tää on täysi ehkä asian vierestä, mutta rumpalilla on eniten kiiltäviä leluja ja saa hakata ja huutaa selvinpäinki.
Vierailija kirjoitti:
Basistejahan yleensä pidetään vähän hoopoina, joten vastaan basso.
Bassoa voi soittaa eri tavoin, varsinkin kun puhutaan rock-musiikista, niin sitä voi soittaa yksinkertaisesti vain peesaten kitarafiffiä ja se on todella tylsän kuuloista, mutta kunnon bassolinjojen vetäminen on usein paljon vaikeampaa kuin yksinkertaiset kitaran barre-riffit.
On paljon biisejä, jotka nimenomaan basisti on nostanut mielenkiintoisiksi.
Jos taas kitaraa soittaa monipuolisemmin, niin...
Bassolla vedetään yleensä suht yksinkertaista settiä. Rytmitaju olisi hyvä olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nokkahuilu.
Haha :D Tähän bändiin ei tule nokkahuilua.
Jos se on kelvannut Rolling Stonesille, niin miksei teille?
Kaikki kunnioitus RS:lle mutta bändimme ei ole sama kuin RS eikä tämä ole mikään hupi juttu.
Yrität mennä perse edellä puuhun. Ensin osataan soittaa jotain soitinta, sitten vasta mennään bändiin. Paitsi punk- tai rap-.
Jokaisella on oma polkunsa ja minä haluan tosissani oppia soittamaan ja haluan myös muodostaa bändin. Kiertueelle lähdetään aikanaan kunhan opin soittamaan ja kehittämään taitojani. Kaltaisesi masentava lannistava antaa vaan enemmän intoa oppia soittamaan, että kiitosta vaan. ;D
Vierailija kirjoitti:
Suu. Sitä opitaan soittamaan ekana ja jos ei mitään muuta instrumenttia opi koskaan soittamaan, niin suun soiton taito on sitten se juttu. Ja rap-musa tuli siksi, että nekin voi ryhtyä "laulajaksi", jotka eivät osaa eivätkä opi laulamaan. Puhetyöläisiä.
Emme aio räpätä tässä bändissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nokkahuilu.
Haha :D Tähän bändiin ei tule nokkahuilua.
Jos se on kelvannut Rolling Stonesille, niin miksei teille?
Kaikki kunnioitus RS:lle mutta bändimme ei ole sama kuin RS eikä tämä ole mikään hupi juttu.
Yrität mennä perse edellä puuhun. Ensin osataan soittaa jotain soitinta, sitten vasta mennään bändiin. Paitsi punk- tai rap-.
Jokaisella on oma polkunsa ja minä haluan tosissani oppia soittamaan ja haluan myös muodostaa bändin. Kiertueelle lähdetään aikanaan kunhan opin soittamaan ja kehittämään taitojani. Kaltaisesi masentava lannistava antaa vaan enemmän intoa oppia soittamaan, että kiitosta vaan. ;D
Jos motivaatio on noin kova, ja tämä keskustelukin sitä vain kasvattaa, niin miksi hakusessa on helpoin soitin? Eikö voisi valita samalla vaivalla sen vaikeimman? Tai kiinnostavimman (kuten aiemmin taisin neuvoa). Tai sen, mikä jää kavereilta yli?
Helppoa soitinta ei olekaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siinä teille yksinkertaisille basisteille. Kappaleen nimi YYZ on kuulemma bändin kotikaupungin lentokenttäkoodi ja kappale alkaa samojen kirjaimien morsekoodilla. Basistihan pärjää yhdellä sormella ja rumpali näemmä tarvitsee sata pataa ja lautasta hakattavaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä syntyy ajatus perustaa bändi, jos ei oo mitään käsitystä soittamisesta?
lauantai illalla jätkät tulee löylyistä vilvoittelemaan pyyhkeet vyötäsillä, huurteiset jaetaan, kunnes yksi rikkoo hiljaisuuden;
"hei jätkät! meidän täytyy kyllä perustaa bändi!"
:D
Mä tein tämän yläasteella ja kävin bändeineni häviämässä apulannalle jonka esitys Mikkelin nuorten taidetapahtumasta on videokaseetilla omamme ohessa: Sieltä se lähti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä syntyy ajatus perustaa bändi, jos ei oo mitään käsitystä soittamisesta?
lauantai illalla jätkät tulee löylyistä vilvoittelemaan pyyhkeet vyötäsillä, huurteiset jaetaan, kunnes yksi rikkoo hiljaisuuden;
"hei jätkät! meidän täytyy kyllä perustaa bändi!"
:D
Mä tein tämän yläasteella ja kävin bändeineni häviämässä apulannalle jonka esitys Mikkelin nuorten taidetapahtumasta on videokaseetilla omamme ohessa: Sieltä se lähti
Miksi videoimme juuri tämän, kappaleen nimi listalla; Irrotetaan käsi kuulosti ihastuttavan vulgaarilta
En ymmärrä miksi basisteja pidetään jotenkin yksinkertaisina, minusta tässäkin on oikein taitava ja hyvännäköinen basisti ;) Tykkään tuosta "slap bass" bassokitaran äänestä, erittäin cool -soundi :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi basisteja pidetään jotenkin yksinkertaisina, minusta tässäkin on oikein taitava ja hyvännäköinen basisti ;) Tykkään tuosta "slap bass" bassokitaran äänestä, erittäin cool -soundi :)
Kaikki basistit eivät ole yksinkertaisia mutta kaikki yksinkertaiset ovat basisteja. Siksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nokkahuilu.
Haha :D Tähän bändiin ei tule nokkahuilua.
Jos se on kelvannut Rolling Stonesille, niin miksei teille?
Kaikki kunnioitus RS:lle mutta bändimme ei ole sama kuin RS eikä tämä ole mikään hupi juttu.
Yrität mennä perse edellä puuhun. Ensin osataan soittaa jotain soitinta, sitten vasta mennään bändiin. Paitsi punk- tai rap-.
Jokaisella on oma polkunsa ja minä haluan tosissani oppia soittamaan ja haluan myös muodostaa bändin. Kiertueelle lähdetään aikanaan kunhan opin soittamaan ja kehittämään taitojani. Kaltaisesi masentava lannistava antaa vaan enemmän intoa oppia soittamaan, että kiitosta vaan. ;D
Jos motivaatio on noin kova, ja tämä keskustelukin sitä vain kasvattaa, niin miksi hakusessa on helpoin soitin? Eikö voisi valita samalla vaivalla sen vaikeimman? Tai kiinnostavimman (kuten aiemmin taisin neuvoa). Tai sen, mikä jää kavereilta yli?
Helppoa soitinta ei olekaan.
Olet väärässä. Basso on hyvin helppo soitin. Muita helppoja ovat vaikkapa tamburiini tai pieno.
Helpollakin soittimella voi tietenkin opetella soittamaan vaikeita kappaleita, mutta se taas on täysin eri asia.
triangeli,quiro tai ksylofoni ? tuntuis ainakin
Tulkitsen kysymyksen niin, että millä soittimella minimivaatimukset omaava soittaja vähäiselläkin harjoittelulla kykenee osallistumaan bändisoittoon kelvollisesti esimerkiksi keikkasoittajana. Sen verran reunaehtoja on oltava, että jonkinlainen alkeellinen musikaalisuus ja normaali motoriikka pitää olla. Rytmitajua tarvitaan kaikessa soittamisessa ja sävelkorvasta on merkittävä etu, vaikka periaatteessa mekaanisesti nuotteja seuraamalla voi saavuttaa myös saman ymmärtämättä kuulemaansa ja soittamaansa intuitiivisesti.
Kyse on toki myös jossain määrin tyylilajista ja sävellysten vaativuudesta. Ihan mikä tahansa soitin voi olla todella vaikea, jos soitettava kappale on haastavaksi sävelletty. Näin ollen on turha kaivella mitään monimutkaisia sinfonioita tai puolen tunnin progetaideteoksia ja niiden esittäjiä verrokeiksi väittäen että kaikki on aivan s-tanan vaikeaa. Pikemminkin oikea verrokki voisi olla suhteellisen suoraviivainen valtavirtainen (ja suosittu) pop-rock -musiikki, jossa rytmit ovat yksinkertaisia ja vaihtelevat vähän, rakenteet simppeleitä, sointukulkuja vähän ja ne toistuvia ja pääpaino on laulumelodioissa muun bändin lähinnä tukiessa tätä.
Silloin vastaus on ilmiselvästi basso. Se on motorisesti yksinkertaisimpia soittimia, koska kumpikin käsi operoi vain yhtä ja samaa kieltä/ääntä kerrallaan. Riittää että hahmottaa yhden asian ja kädet toimivat sen suhteen samanaikaisesti. Mikään soitin jossa saa ja on tapana tuottaa polyfonisia ääniä, kuten kitarat tai kosketinsoittimet, eivät enää ole verrannollisia vaan vaativat sekä motorisesti että musiikillis-ymmärryksellisesti todella paljon enemmän taitoa, harjaannusta ja käsityskykyä. Basson soittotapa on erikoiskikkailuja lukuunottamatta simppeli ja suoraviivaisen lineaarinen, nuotteja ja taukoja yksi kerrallaan peräkanaa. Basson rooli sävellyksessä on usein jonkinlaisen perusrytmin toisto sointujen perussävelillä ja/tai sointujen skaaloja suoraviivaisesti seuraten. Ekassa yläasteen rokkibändissä voi soittaa kolmella nuotilla neljäsosanuottia pompotellen koko biisin alusta loppuun. Tismalleen samalla tasolla voi kiertää stadionkonsertteja maailmalla suosituissa rokkibändeissä. Erona vain ikä, kokemusvarmuus ja tynnyreittän väkevää alkoholia. Maailmanluokan bändissä jokainen muu jäsen on yleensä jo tosi pitkälle kehittynyt tai poikkeuslahjakas, mutta basistiksi voi valita kenet vaan, kuka jaksaa vaivautua, vaikka sieltä yläasteen koulubändistä. Enkä sano etteikö basistikin voi olla myös tosi hyvä ja taitava, mutta tässähän oli kyse basson haastavuudesta instrumenttina. Sitä nyt vaan ei oikeastaan ole, jos ei mennä sävellysten tarkoitukselliseen monimutkaisuuteen. Bassonsoiton perusasiat oppii tunneissa ja sen jälkeen loppu on vain saman toistoa, varmuuden kehittämistä ja nyanssien ja kikkojen opettelua.