Kokemuksia työpaikkakiusaamisesta?
Ja veitkö asiaa eteenpäin/mitä asialle tehtiin?
En ole aikaisemmin nähnyt tai kokenut, vaikka olen toki nähnyt työntekijöitä joiden henkilökemiat eivät kohtaa. Varsinaista kiusaamista tai simputusta tmv. en kuitenkaan havainnut koskaan, kunnes vaihdoin työnantajaa vuosi sitten. Nyt mietin onko tämä työpaikkakiusaamista tai jotakin, johon kannattaisi puuttua tai edes yrittää, vaikka ainakaan vielä se ei kohdistu minuun tai en ainakaan ole huomannut.
Heti ensimmäisenä päivänähän minua varoiteltiin tietyistä ihmisistä ja sain kuulla kuka ihminen on se kenestä halutaan eroon, kuka onneksi on jo lopettanut työt koska oli sitä ja tätä. Nykyisinkin on joka päiväistä - eli siis aivan jatkuvaa - tiettyjen ihmisten haukkumista idiootiksi, tyhmäksi, toopeksi, laiskaksi, mitään tekemättömäksi, saamattomaksi yms. Tämä toistuu joka ikisellä tauolla enkä valitettavasti edes suurentele asiaa! Työpaikan sisäisessä viestimessä näitä tiettyjä ihmisiä lytätään ja vähätellään, heihin suututaan ja silloin kaikki hyökkää joukolla kimppuun. Suurin osa työntekijöistä on kieroja kuin korkkiruuvi ja jopa nuorille tettiläisille yms. näytetään yks kaks aivan asian laidasta erikseen kuinka päin peetä joku ihminen on tehnyt jonkin asian ja udellaan oikein, että eikö olekin päin peetä tehty (jotta voidaan vahvistaa se, että työntekijä oli huono taas työssään) ! Erityisesti eräs tietyn viran tekijä on vaihtunut vuoden aikana 3 kertaa ja taas on seuraava lopettamassa 2kk jälkeen.
Yksi kiusattu kertoo, että asioista on kuulema yritetty keskustella, mutta nuhteet tulee aina ajojahdin kohteelle ja samat länkyttäjät saavat jatkaa. Työpaikan työsuojeluvaltuutettu on ilmeisesti yksi sokeimpia, koska ei näe mitään vikaa missään ja ihmettelee vain, että miksei täällä kukaan viihdy pitkään ja miksi on hankala saada työntekijöitä. Meillä on huutava alimiehitys jatkuvasti, ja minäkin saan paikkailla koko ajan näitä vanhoja tekijöitä, koska heillä kaikki aika menee suoranaiseen pskanjauhantaan ja muiden vikojen osoittamiseen.
Yritän aina olla neutraali enkä lähde mukaan länkytykseen, mutta eihän tämä kivaa ole tässäkään asemassa olla kuuntelemassa toisten haukkumista. Kauhulla odotan milloin on oma vuoroni... Niimpä jäin miettimään, saako työpaikkakiusaamiselle koskaan stoppia? Kunta-ala kyseessä, joka käsitykseni mukaan lienee eräs pahimpia kiusaamispaikkoja...
Kommentit (21)
Jokaisessa edellisessä työpaikassani minua on kiusattu, en koskaan vienyt asiaa eteenpäin, koska esimiehilläkin tuntui olevan jotain minua vastaan. Kai kiusaaminen tapahtui samasta syystä kuin kouluaikoina, olen vain helppo kohde. Aloitin 2kk sitten uudessa työpaikassa, ei ole vielä kukaan kiusannut, mutta uskon, että jossain vaiheessa se alkaa taas. En uskalla mennä taukohuoneeseen samaan aikaan muiden kanssa, yritän vain olla näkymätön.
Ei ole auttanut muu kuin työpaikan vaihto. Nyt teen työtä missä minulla ei ole työkavereita enkä voisi olla onnellisempi.
N25
Tällaisten työpaikkojen nimet esiin vaan, niin tietää välttää. Ei sympatioita toksisille työpaikoille.
Hyi! Lähtisin heti. Ei noin huonoon paikkaan auta mikään muu kuin koko henkilöstön vaihdos.
Juu u tutulle kuulostaa. Olin 4 kuukautta edellisessä työpaikassani. Kiitin ja kiitän yhä luojaa siitä, että kyse oli määräaikaisesta sopparista joten kestin sen. Tein työni 110% vaikka takaisin sain vain aliarviointia, juuri tuota oman paikkansa näyttämistä, haukkuja, minulle ei kerrottu muiden lomista yms ja sitten huudettiin kun en ollut tajunnt että juuri minun pitää käydä jossain koska henkilö x on lomalla, työvaatteet piti hankkia omakustanteisesti itse koska koskaan se kenen kanssa ne piti hankkia ei pyynnöstä huolimatta "muistanut" viedä minua hakemaan niitä, suljettiin tauoilla niin että pitivät tauot kun tiesivät minun olevan kohteessa, oman auton käytöstä piti maksaa kilometrit vaan nekin sai vasta pitkän keskustelun jälkeen yms. Ihme ja kumma kun tuo on ainut paikka työhistoriassani josta en saanut suosittelijaa enkä mitään kehuja, kun muualta taas aina olen saanut vain kehuja ja tarjotaan jopa kymmenen vuoden takaisesta keikkahommasta yhä töitä. Kaunopuheet oli kyllä kivat kun tuonne menin, saan vaikuttaa asioihin ja ottivat ammattitaitoni jo haastattelussa ilomielin vastaan. Pah. En käytännössä saanut ajatella omilla aivoilla laisinkaan. Työnkuva oli kiva kuten aina. Varmaan siksi sen jaksoikin, mutta myönnettävä on pitkälle ajalle tuntui. Asiaa en eteenpäin vienyt mutta olen pitänyt huoli että kysyttäessä kerron rehellisen kokemukseni.
Tuntuu siltä, että jos on yksikin kiusaamis-henkinen ihminen jossain ryjmässä tai yhteisössä, niin jos et mene siihen peesaajaksi ja mukana naureskelijaksi niin joudut kohteeksi.
Kohde otetaan tieyenkin ryhmän, tai hännystelijöiden eli hyödyllisten idioottien, ulkopuolelta, ja jos et lähde kieroiluun, haukkumiseen ja kiusaamiseen mukaan, olet kohde.
Johtohenkilö nauroi kun sanoin etten ole sosiaalinen.
Siis aikuinen ihminen nauraa toiselle vakavassa asiassa.
😪
Vierailija kirjoitti:
Hyi! Lähtisin heti. Ei noin huonoon paikkaan auta mikään muu kuin koko henkilöstön vaihdos.
Eli pitää odottaa että vuosikymmeniä talossa oleva väki on kuollut. Mitä pidempään jengi on töissä samassa paikassa samojen tyyppien kanssa sitä useammin otetaan tikun päähän aina se uusi tulokas. Tai uusia tulokkaita.. Eihän ne jäärät tapoineen mihinkään häviä kun niillä on se "vuosikymmenien kokemus", vaikka laatu oliskin silkkaa paskaa. Mut ku eivät paremmasta johdossakaan tiedä, koska vanhat haukkuu uudet uusine tapoineen. Jos mä menisin työhaastatteluun jonnekin, niin haastattelijan kysyessä mitä haluat tietää meistä, kysyisin ehdottomasti työporukan ikää ja aikaa talossa.
Vittuileva puhetyyli ja sit kun oma mitta tulee täyteen niin vastaus on: en mä tarkoittanut, luulet vain. Tuo on just sitä kiusaamista
Vierailija kirjoitti:
Tällaisten työpaikkojen nimet esiin vaan, niin tietää välttää. Ei sympatioita toksisille työpaikoille.
Vierailija kirjoitti:
Vittuileva puhetyyli ja sit kun oma mitta tulee täyteen niin vastaus on: en mä tarkoittanut, luulet vain. Tuo on just sitä kiusaamista
Itellä on tuollainen puhetyyli, mutta en mene henkilöön itseensä koskaan. Että on siinä vittuilevassakin puhetyylissä eronsa onko se kiusaamista vai ei.
Vierailija kirjoitti:
Vittuileva puhetyyli ja sit kun oma mitta tulee täyteen niin vastaus on: en mä tarkoittanut, luulet vain. Tuo on just sitä kiusaamista
Moni sanoo luulotautiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Loppui sillä vasta kun vaihdoin työpaikkaa. Ja onneksi vaihdoin. Olen päässyt kehujen saattelemana etenemään urallani eikä minulle jatkuvasti osoiteta omaa paikkaani, joka oli 10 vuotta ruohonjuuritasolla alimmalla mahdollisimmalla palkalla. Eikä minun tarvitse enää tehdä muiden minulle tyystin kuulumattomia töitä, koska kirstunhaltija ei ole niin nuuka, että ennemmin teetättää työt korkean työmoraalin omaavilla kuin ottaisi juuri siihen asiaan vihkiytynyttä tekijää. Välttäkää srk työnantajana.
Srk:lla niitä kuppikuntia vasta onki! Meillä työnjohtaja tuli vapaa-ajalla ja lomilla tarkistamaan muka ohimennen että onko tehty asiat kuten hän on neuvonut
Vierailija kirjoitti:
Johtohenkilö nauroi kun sanoin etten ole sosiaalinen.
Siis aikuinen ihminen nauraa toiselle vakavassa asiassa.
😪
Mikä oli tämän tilanteen konteksti? Oliko työ jotain sellaista, missä vaaditaan sosiaalisuutta, vai olitko antanut itsestäsi sosiaalisen kuvan aluksi? Ehkä hän luuli sinun vitsailevan.
Meillä oli niin rankkaa erään "pariskunnan" kiusaaminen toinen toista kohtaan, että ottivat lopulta käsirysyn käytävällä. Vasta silloin luottamusmies otti tosissaan rttä kiusaaminen on tosi asia. Tai en tiddä oliko varsinaisesti kiusaamista, mutta eivät tulleet yhtään toimeen keskenään, eri ihmisten työpareina hommat toimi ihan ok. Mut tuolloin kerran niiden oli pakko olla keskenään kun ei muita ollut tarjolla lomien aikaan. Noh siinähän kävi niin, että toinen läks irtisanoutumalla ja toinen ei ainakaan omien sanojen mukaan ollut muuta kuin voittaja. En tiedä menikö oikein ja oliko sitä tappelua koitettu vuosien saatossa selvittää sen enempää, mun mielestä kumpikin ois voinut lähteä kun ei niistä varsinaisesti mitään hyötyä ollut
Omakohtaista kokemusta ei oo, mutta paskanpuhumiselta tia siis sen kuuntelulta ei voi välttyä varmaan missään.
Suomessa on Euroopan mittapuulla työpaikkakiusaamista kaikkein eniten, tämä kateellinen ja helvetin raukkamainen kansa on vaan tällaista, eikä kukaan muu, kuin Putinin ohjus voi tälle kansalle mitään.
Vierailija kirjoitti:
Miksi alistut tähän, se on tähän saumaan täysin relevantti kysymys?
Siis minua itseäni ei mitenkään ainakaan suoraan kiusata ja saan tehdä itse työn rauhassa, ellei joku pysähdy jutulle, jolloin olen ainoastaan sivusta kärsijä/katsoja, kun alkaa se muiden haukkuminen. Koskaan en ole itse sanonut muuta kuin jaa tai okei näihin mölinöihin, eli en ole lietsonut/lähtenyt mukaan tähän touhuun. Siihen ei minua ole kasvatettu.
Haluaisin kuitenkin jotenkin auttaa näitä kiusattuja ja ennen kaikkea haluaisin, että meillä väki pysyisi, enkä vain seurata touhua ja työntekijöiden vaihtumista sivusta, mutta en tiedä miten tunkisin lusikkani tähän soppaan. Uusi työpaikka minulle ei oikein ole ratkaisu ongelmaan.
Kiitos vastauksista, harmittavasti paistaa vain, ettei näitä asioita taideta edes uhrina viedä eteenpäin. :/
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vittuileva puhetyyli ja sit kun oma mitta tulee täyteen niin vastaus on: en mä tarkoittanut, luulet vain. Tuo on just sitä kiusaamista
Itellä on tuollainen puhetyyli, mutta en mene henkilöön itseensä koskaan. Että on siinä vittuilevassakin puhetyylissä eronsa onko se kiusaamista vai ei.
Eli olet moukka.
Loppui sillä vasta kun vaihdoin työpaikkaa. Ja onneksi vaihdoin. Olen päässyt kehujen saattelemana etenemään urallani eikä minulle jatkuvasti osoiteta omaa paikkaani, joka oli 10 vuotta ruohonjuuritasolla alimmalla mahdollisimmalla palkalla. Eikä minun tarvitse enää tehdä muiden minulle tyystin kuulumattomia töitä, koska kirstunhaltija ei ole niin nuuka, että ennemmin teetättää työt korkean työmoraalin omaavilla kuin ottaisi juuri siihen asiaan vihkiytynyttä tekijää. Välttäkää srk työnantajana.