Surullista, nykyaikainen kauneuden ihannointi. Tämäkö on ihmiskunnan sivistystaso näinä päivinä?
Vaikuttaa jotenkin liian yksinkertaiselta ja barbaarimaiselta ihmisissä kauneuden ihannointi ja palvonta. Tähän juttuun joutuu ikävä kyllä törmäämään vähän joka puolella. Ja minullakun nuorempanakin oli suuret kuvitelmat sivistysvaltioista ja aikuisista ihmisistä, niin tähänkö asti sitä on päästy? No onhan se jonkunlainen taito tuokin, että on esteettistä silmää :D
Kommentit (71)
Vierailija kirjoitti:
Ap, sinähän se nyt vasta sivistymätön ja ilkeä oletkin, kun kannat noin suurta vihaa kauniita ihmisiä kohtaan. Eivät hekään ole saaneet itse valita ulkonäköään sen paremmin kuin rumatkaan. Älä siis syytä heitä kaikessa epäloogisuudessasi, vihassasi ja kaunassasi. Sinulla ei ole minkäänlaista kuvaa siitä, kuinka paljon kauniit ihmiset saavat kuraa niskaansa päivittäin pelkästään hyvän ulkonäkönsä vuoksi - ilmeisesti juuri sinunlaisiltasi vihaajilta.
Kannattaisi vähän miettiä asioita muustakin näkökulmasta kuin omastaan. Ne kun eivät aina ole niin yksioikoisia kuin näköjään pahansuovasti kuvittelet.
Kyllähän kauneudesta huomattavaa hyötyä on. Jos olet ulkonaisesti kaunis nainen, sinulla tuskin tulee rahahuolia elämässäsi olemaan, koska kauniille on kysyntää, ja elättäjiäkin helposti jonoksi asti, vaikkei itse töitä edes tekisi. Tässä asia näin yksinkertaistetusti.
Olet oikeassa Ap. Toki huomasin jo pienenä, että suositut ihmiset ovat kauniita. Nyt aikuisena ulkonäkökeskeisyys on järkyttänyt, koska se on todella merkittävä asia yhteiskunnassamme. Vielä isompi, kuin lapsena aavistin.
Itse pärjään, koska olen karismaattinen, hoikka ja hyvä pukeutuja. Kasvonpiirteetkin on ihan söpöt. Ällöttää huomata, miten minuakin suositaan ulkonäköni perusteella. On mm. sanottu suoraan, että mun täytyy olla hyvä tyyppi, koska mulla on niin hieno mekko. Hoikkuuden perusteella myös oletetaan, että olen joku menestyjä. Sitten vedän päälle sairaala-asun ja otan mopin käteen, ja olen hetkessä näkymätön. Kauneuskin menettää merkityksensä, kun on ryysyläisen kamppeissa.
Vierailija kirjoitti:
Milloin maailmanhistoriassa on ollut aika, jolloin ei olisi välitetty ulkonäöstä?
Niinpä. Kyllä nykyään annetaan huomattavasti enemmän tilaa olla oma itsensä, jos vertaa vaikka aikaan joitain vuosia/vuosikymmeniä sitten.
Omassa nuoruudessani (n. 15-20 vuotta sitten) lehdissä oli usein laihdutusvinkkejä ja nimenomaan puhuttiin aina laihduttamisesta eikä terveydestä ja hyvinvoinnista. Tuo vain yhtenä esimerkkinä mutta siis missään ei ikinä puhuttu itsensä hyväksymisestä.
Vierailija kirjoitti:
Olet oikeassa Ap. Toki huomasin jo pienenä, että suositut ihmiset ovat kauniita. Nyt aikuisena ulkonäkökeskeisyys on järkyttänyt, koska se on todella merkittävä asia yhteiskunnassamme. Vielä isompi, kuin lapsena aavistin.
Itse pärjään, koska olen karismaattinen, hoikka ja hyvä pukeutuja. Kasvonpiirteetkin on ihan söpöt. Ällöttää huomata, miten minuakin suositaan ulkonäköni perusteella. On mm. sanottu suoraan, että mun täytyy olla hyvä tyyppi, koska mulla on niin hieno mekko. Hoikkuuden perusteella myös oletetaan, että olen joku menestyjä. Sitten vedän päälle sairaala-asun ja otan mopin käteen, ja olen hetkessä näkymätön. Kauneuskin menettää merkityksensä, kun on ryysyläisen kamppeissa.
Tuossahan on kyse ns. haloefektistä, eli kun ihmisellä on positiivinen ominaisuus A, oletetaan että hänellä on myös positiiviset ominaisuudet B ja C jne. Eräänlainen kognitiivinen vinouma siis.
Mutta perimmältäänhän tuossa on (ainakin omasta mielestäni) kyse kriittisen ajattelun ja erottelukyvyn puutteesta. Ja niillä taas on jotain tekemistä kenties älykkyyden kanssa.
Oletan, että mitä älykkäämpi ihminen, sitä harvemmin tekee tuollaisia johtopäätöksiä ihmisistä.
Ainahan kauneutta on arvostettu ja ihailtu, kaikissa kulttureissa kaikkina aikoina. Kauneusihanteet vain ovat olleet erilaiset eri aikoina ja eri puolilla maailmaa.
Antiikin Kreikassa, jota nyt länsimaisen sivistyksen perustana pidetään, kauneutta suorastaan palvottiin. Ja onhan estetiikka, estetiikan taju ja arvostus osa sivistystä.
Kauneuteen on toki liittynyt aina myös hyväksikäyttöä, vallankäyttöä ja muuta epätervettä, mutta ne ovat sitten taas omia ilmiöitään erillään kauneudesta sinänsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Milloin maailmanhistoriassa on ollut aika, jolloin ei olisi välitetty ulkonäöstä?
Varmaan aina, paitsi ne ihmiset jotka omaavat hengen sivistystä, ja jotka eivät tuomitse ulkokuoren mukaan. Minun mielestä on hyvä antaa kaikille mahdollisuus ja tämä onnistuu, kun ei ole liian pinnallinen.
Filosofiassa tätä kutsutaan suopeuden periaatteeksi: asennoidu näkemään toisen käytös, asema ja toiminta mahdollisimman suopeassa valossa, sillä et voi kuin voittaa suhtautumalla muihin lähtökohtaisesti myötämielisyydellä.
Hyvä on myös muistaa argumentoinnin armeliaisuusperiaate, jonka mukaan toisen sanat olisi tulkittava puhujan näkökulmasta kaikkein suotuisimmassa valossa eli ettet sortuisi hakemaan vasiten ikäviä tulkintoja toisen esittämästä asiasta, argumentista tai anekdootista. Näihinkään psyykkisen säätelyn toimintamalleihin ei kannata hirttäytyä dogmaattisesti, vaan käyttää itsesäätelytaitoja ja erityisesti kognitiivista joustavuutta niiden soveltamiseen omalla kohdallasi eri tilanteissa. Mukavaa päivänjatkoa kaikille!
Kaunis nainen saa miehen aina hyvälle tuulelle. Ruma nainen sen sijaan ahdistaa ja lisää pahoinvointia.
Rumat saisi kuolla sukupuuttoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni sivistyksen ala liittyy kiinteästi kauneuteen: taide, arkkitehtuuri, musiikki, kirjallisuus ja jopa matematiikka. Kauneutta on aina ihannoitu muodossa tai toisessa.
Matematiikan kauneudesta:
Mutta on hieman eri asia arvostella rakennusten estetiikkaa kuin ihmisten ulkonäköä. Minun mielestä ihmisten ulkonäön arvosteleminen on sivistymätöntä, sillä kukaan ei ole voinut valita ulkonäköään.
Täh? Kukaan ei geenejään valitse, mutta totta Mooses valitaan mitä niillä tehdään! Jotkut tekee kutosen aihiosta kasin, toiset nelosen.
Sitä päivää odotellessa, kun palstalla pidetään epigenetiikasta kollokvio. Tällä palstalla geenit ovat myötäsyntyinen, vankkumaton määrite, joka on järkähtämätön ja säätelyvoimaisuudeltaan yliverto, vaikka todellisuudessa ympäristö määrää voittopuolisesti, mitkä geenit ovat aktiivisia ja miten paljon geeniekspressiota ne ilmentävät. Jokainen valitsee itselleen ympäristön, jossa elää sekä ruoan, jonka kitusiinsa lappaa. Nämä muuttavat geeniesi aktiivisuutta joko huonompaan tai parempaan suuntaan - olitpa siitä tietoinen tai et.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni sivistyksen ala liittyy kiinteästi kauneuteen: taide, arkkitehtuuri, musiikki, kirjallisuus ja jopa matematiikka. Kauneutta on aina ihannoitu muodossa tai toisessa.
Matematiikan kauneudesta:
Mutta on hieman eri asia arvostella rakennusten estetiikkaa kuin ihmisten ulkonäköä. Minun mielestä ihmisten ulkonäön arvosteleminen on sivistymätöntä, sillä kukaan ei ole voinut valita ulkonäköään.
Ulkonäköään kukukaan ei saa valita, mutta kyllä ruma on silti ruma ja kauheaa katseltavaa. Kauniissa ihmisessä sen sijaan silmä lepää.
Kauneuden tavoittelu tuntuu siltä, että juoksisi jotain lumivyöryä karkuun. Kun saavutat pisteen x, tulee taas jotain uusia asioita, mitä tavoitella. Oli se urheilullinen, hoikka, laiha kroppa. Lihava et saa olla, vaan kurvikas, mutta kurvien täytyy olla oikeissa kohdissa. Ikinä ei ole hyvä. Julkkiksista on jatkuvasti lööppejä "kaunottaren alamäki" ja kuvassa kyseinen julkimo on vain ilman meikkiä. Mikä tähän kaikkeen olisi ratkaisu, sitä en tiedä!
Joo Suomessa on sellainen hillitty, luonnonkaunis kauneusihanne ja laittautuminen vähän paheksuttua - kuten toisaalta myös täysi laittautumattomuus, mikä ei tietenkään ole mahdollista kaikille.