Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
lapsen vaatteiden ostoa ei ymmärretä
10.05.2022 |
Lapsi kasvaa ensimmäisten vuosien aikana nopeasti ja parin kolmen kuukauden välein saa olla ostamassa uutta kokoa. No tätä ei tajuta perheessä ja kysytään taasko ollaan ostamassa uutta.
Pitäisikö lapsen pitää kittanoita housuja vain siksi että aikuisen silmissä ostelu on tiuhaa kun aikuinen ei tarvitse välttämättä kokoaikaa uutta kuten pieni lapsi?
Kommentit (39)
Minä ostin heti lähdössä useampaa eri kokoa. Jonkin verran piti toki täydentää vaatevarastoa aina, kun uusi koko tuli käyttöön. Alennusmyynneistä ostin aina sitä seuraavaa kokoa, eli en enää sitä kokoa, mitä vauvalla oli jo käytössä, ellei vaatteita ollut selvästi liian vähän. Toki se vähän liian iso menettelee hätätilanteessa, jos kaikki sopivan kokoiset ovat pesussa.
Mutta kyllä se totta on, että 3-4 kokoa meni ensimmäisenä vuonna. + vuodenaikavaatteet siihen lisäksi.
Sitten vähän isompana saattaa tulla vaihe, jolloin samat ulkovaatteet menevät 2 talvea peräkkäin.
Ja teini-iässä niitä vaatteita joutuu taas ostamaan jatkuvasti, koska ne muutama kuukausi sitten ostetut housut "odottavat tulvannousua".
Ostin pojalleni juhlavaatteet 3 viikkoa ennen hänen konfirmaatiopäiväänsä. Siinä mietittiin, että pitäisikö housujen lahkeita lyhentää. Ei lyhennetty. Konfirmaatiopäivänä huomasin, että poikani housunlahkeet voisivat olla hiukan pidemmät.
Että sellaista on vaatteiden ostaminen kasvuikäisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anoppini, joka on ehkä maailmankaikkeuden pihein ihminen, jaksaa aina taivastella, kun lapsella on TAAS uusi kevätvaatekerta ja uusia kenkiä joka tarkoitukseen. Lapsi on melkein yhdeksän. Alkaa jo ottaa päähän, että joka kauden vaihteessa pitää selittää rautalangasta vääntäen, että lapsi on kasvanut. Miksi ette käytä muiden vanhoja? On seuraava kysymys. Ja sitten väännetään rautalangasta, että meillä ei edelleenkään ole lähipiirissä yhtään lastamme vanhempaa lasta, jolta voisi periä vaatteita.
Joillekin tuntuu olevan yllätys, että lapsi tarvitsee oikean kokoiset vaatteet ja kengät, ja että kaikille ne ei tipu taivaasta lahjoituksina. Ei sillä, meillä on kyllä varaakin ostaa ainoan lapsen vaatteet itse ja iso osa uutena, vaikka se hiertääkin anoppia pahasti.
Vierailija kirjoitti:
Anoppini, joka on ehkä maailmankaikkeuden pihein ihminen, jaksaa aina taivastella, kun lapsella on TAAS uusi kevätvaatekerta ja uusia kenkiä joka tarkoitukseen. Lapsi on melkein yhdeksän. Alkaa jo ottaa päähän, että joka kauden vaihteessa pitää selittää rautalangasta vääntäen, että lapsi on kasvanut. Miksi ette käytä muiden vanhoja? On seuraava kysymys. Ja sitten väännetään rautalangasta, että meillä ei edelleenkään ole lähipiirissä yhtään lastamme vanhempaa lasta, jolta voisi periä vaatteita.
Joillekin tuntuu olevan yllätys, että lapsi tarvitsee oikean kokoiset vaatteet ja kengät, ja että kaikille ne ei tipu taivaasta lahjoituksina. Ei sillä, meillä on kyllä varaakin ostaa ainoan lapsen vaatteet itse ja iso osa uutena, vaikka se hiertääkin anoppia pahasti.
No minä ostan lapsille mun työkaverin tyttären vanhat vaatteet. Kengät uusina.
Ei niitä käytettyjä vaatteita tarvitse just sukulaiselta saada tai periä.
Vierailija kirjoitti:
Anna sen vastustavan perheenjäsenen hoitaa vauvaa jonkin aikaa ja pukea se liian pieniin vaatteisiin. Voi muuttua ääni kellossa, kun on vartin yrittänyt änkeä kirkuvaa ja venkoilevaa pötkylää kittanaan potkupukuun...
Jos rahanmeno huolestusttaa, puhukaa asiasta. Ethän turhaan osta pienelle liian kalliita merkkivaatteita, joista et sitten edes raaski luopua saadaksesi osan rahoista takaisin? Tai liian paljon vaatteita? Tarkastele siis myös omaa ostoskäyttäytymistä ja mieti, tulisiko vähemmälläkin vaatteella toimeen.
Tyypillisenä miehenä jäin kotiin kun lapset oli 4 kk ja hoidin käytännössä kaikki kotityöt, vaimon vastuulle jäi shoppailu. Aika paljon lasten vaatteita meni eteenpäin lähes käyttämättöminä tai vain yhden käytän jälkeen. Mutta joka kokoluokkaa piti ostaa monta vaatekertaa, kun se lapsi kasvaa.
Mutta juurihan tätä minulle kerrottiin, ettet ymmärrä että se lapsi kasvaa. Sitten lapset hoitoon vähän päälle vuoden ikäisenä, kun rahat ei mitenkään riitä olla kotona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ihan tässä omassa perheessä. Lapsen isä siis kyselee aina kun olen etsimässä uutta kokoa vaatteita, että taasko sitä ollaa ostoksilla, että juurihan ostit.
Siis käytätkö miehesi rahoja niihin? Nuo hoidetaan äitiysrahoilla.
No höpö höpö. Onhan se lapsi isänkin.
Äitiysraha on satasen eikä sitä saa jos on ottanut pakkauksen.
Siis se raha, millä äiti elää vauva-ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ihan tässä omassa perheessä. Lapsen isä siis kyselee aina kun olen etsimässä uutta kokoa vaatteita, että taasko sitä ollaa ostoksilla, että juurihan ostit.
Siis käytätkö miehesi rahoja niihin? Nuo hoidetaan äitiysrahoilla.
No höpö höpö. Onhan se lapsi isänkin.
Äitiysraha on satasen eikä sitä saa jos on ottanut pakkauksen.
Siis se raha, millä äiti elää vauva-ajan.
Ehkä sun ei kannata osallistua keskusteluun josta et mitään ymmärrä.
Äitiysraha on sen äitiyspakkauksen vaihtoehto. Voi siis hakea sen pakkauksen tai noin satasen äitiysrahan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppini, joka on ehkä maailmankaikkeuden pihein ihminen, jaksaa aina taivastella, kun lapsella on TAAS uusi kevätvaatekerta ja uusia kenkiä joka tarkoitukseen. Lapsi on melkein yhdeksän. Alkaa jo ottaa päähän, että joka kauden vaihteessa pitää selittää rautalangasta vääntäen, että lapsi on kasvanut. Miksi ette käytä muiden vanhoja? On seuraava kysymys. Ja sitten väännetään rautalangasta, että meillä ei edelleenkään ole lähipiirissä yhtään lastamme vanhempaa lasta, jolta voisi periä vaatteita.
Joillekin tuntuu olevan yllätys, että lapsi tarvitsee oikean kokoiset vaatteet ja kengät, ja että kaikille ne ei tipu taivaasta lahjoituksina. Ei sillä, meillä on kyllä varaakin ostaa ainoan lapsen vaatteet itse ja iso osa uutena, vaikka se hiertääkin anoppia pahasti.
No minä ostan lapsille mun työkaverin tyttären vanhat vaatteet. Kengät uusina.
Ei niitä käytettyjä vaatteita tarvitse just sukulaiselta saada tai periä.
No, sellaisia ei ole tässä tullut vastaan. Lähipiiri ainakin meillä kattaa muitakin kuin sukulaiset, mutta silti kenelläkään ei ole sen ikäistä, jonka vanhoja vaatteita voisi ostaa. Olen miesvaltaisella alalla enkä edes tiedä puolistakaan työkavereista onko niillä lapsia tai minkä ikäisiä. Miksi on niin vaikea tajuta, että kaikilla ei oikeasti ole ketään, jonka kautta saisi käytettynä vaatteita? Ja kouluikäiselle on jo oma tyylinsä, niin helpompi ostaa vaan kaupasta ne vaatteet mistä lapsi tykkää. Ei siihen vaatettamiseen jaksa käyttää liikaa energiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppini, joka on ehkä maailmankaikkeuden pihein ihminen, jaksaa aina taivastella, kun lapsella on TAAS uusi kevätvaatekerta ja uusia kenkiä joka tarkoitukseen. Lapsi on melkein yhdeksän. Alkaa jo ottaa päähän, että joka kauden vaihteessa pitää selittää rautalangasta vääntäen, että lapsi on kasvanut. Miksi ette käytä muiden vanhoja? On seuraava kysymys. Ja sitten väännetään rautalangasta, että meillä ei edelleenkään ole lähipiirissä yhtään lastamme vanhempaa lasta, jolta voisi periä vaatteita.
Joillekin tuntuu olevan yllätys, että lapsi tarvitsee oikean kokoiset vaatteet ja kengät, ja että kaikille ne ei tipu taivaasta lahjoituksina. Ei sillä, meillä on kyllä varaakin ostaa ainoan lapsen vaatteet itse ja iso osa uutena, vaikka se hiertääkin anoppia pahasti.
No minä ostan lapsille mun työkaverin tyttären vanhat vaatteet. Kengät uusina.
Ei niitä käytettyjä vaatteita tarvitse just sukulaiselta saada tai periä.
No, sellaisia ei ole tässä tullut vastaan. Lähipiiri ainakin meillä kattaa muitakin kuin sukulaiset, mutta silti kenelläkään ei ole sen ikäistä, jonka vanhoja vaatteita voisi ostaa. Olen miesvaltaisella alalla enkä edes tiedä puolistakaan työkavereista onko niillä lapsia tai minkä ikäisiä. Miksi on niin vaikea tajuta, että kaikilla ei oikeasti ole ketään, jonka kautta saisi käytettynä vaatteita? Ja kouluikäiselle on jo oma tyylinsä, niin helpompi ostaa vaan kaupasta ne vaatteet mistä lapsi tykkää. Ei siihen vaatettamiseen jaksa käyttää liikaa energiaa.
Eikö koululaisella ole kavereita?
Ja Torissa on vaikka kuinka paljon vaatteita. Meillä teinitkin kulkee melkein kokonaan niissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ihan tässä omassa perheessä. Lapsen isä siis kyselee aina kun olen etsimässä uutta kokoa vaatteita, että taasko sitä ollaa ostoksilla, että juurihan ostit.
Siis käytätkö miehesi rahoja niihin? Nuo hoidetaan äitiysrahoilla.
No höpö höpö. Onhan se lapsi isänkin.
Äitiysraha on satasen eikä sitä saa jos on ottanut pakkauksen.
Siis se raha, millä äiti elää vauva-ajan.
Se lapsi on silloinkin myös isänsä lapsi.
Entä, jos isä jää kotiin vanhempainvapaalle ja saa vanhempainrahaa, ja äiti menee töihin, kuuluuko isän silloin ostaa kaikki lapsen vaatteet ja tavarat niillä "vauvarahoilla", jotka on tarkoitettu siihen, että isä elää niillä sen vauva-ajan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppini, joka on ehkä maailmankaikkeuden pihein ihminen, jaksaa aina taivastella, kun lapsella on TAAS uusi kevätvaatekerta ja uusia kenkiä joka tarkoitukseen. Lapsi on melkein yhdeksän. Alkaa jo ottaa päähän, että joka kauden vaihteessa pitää selittää rautalangasta vääntäen, että lapsi on kasvanut. Miksi ette käytä muiden vanhoja? On seuraava kysymys. Ja sitten väännetään rautalangasta, että meillä ei edelleenkään ole lähipiirissä yhtään lastamme vanhempaa lasta, jolta voisi periä vaatteita.
Joillekin tuntuu olevan yllätys, että lapsi tarvitsee oikean kokoiset vaatteet ja kengät, ja että kaikille ne ei tipu taivaasta lahjoituksina. Ei sillä, meillä on kyllä varaakin ostaa ainoan lapsen vaatteet itse ja iso osa uutena, vaikka se hiertääkin anoppia pahasti.
No minä ostan lapsille mun työkaverin tyttären vanhat vaatteet. Kengät uusina.
Ei niitä käytettyjä vaatteita tarvitse just sukulaiselta saada tai periä.
No, sellaisia ei ole tässä tullut vastaan. Lähipiiri ainakin meillä kattaa muitakin kuin sukulaiset, mutta silti kenelläkään ei ole sen ikäistä, jonka vanhoja vaatteita voisi ostaa. Olen miesvaltaisella alalla enkä edes tiedä puolistakaan työkavereista onko niillä lapsia tai minkä ikäisiä. Miksi on niin vaikea tajuta, että kaikilla ei oikeasti ole ketään, jonka kautta saisi käytettynä vaatteita? Ja kouluikäiselle on jo oma tyylinsä, niin helpompi ostaa vaan kaupasta ne vaatteet mistä lapsi tykkää. Ei siihen vaatettamiseen jaksa käyttää liikaa energiaa.
Eikö koululaisella ole kavereita?
Ja Torissa on vaikka kuinka paljon vaatteita. Meillä teinitkin kulkee melkein kokonaan niissä.
Koululaisen kaverit on samaa ikä- ja kokoluokkaa. Ja kaikilla ei ole aikaa selata toria. Ihme vänkäämistä. Miten se sua hiertää, jos joku ostaa lapselleen vaatteet kaupasta eikä torilta niin kuin sinä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppini, joka on ehkä maailmankaikkeuden pihein ihminen, jaksaa aina taivastella, kun lapsella on TAAS uusi kevätvaatekerta ja uusia kenkiä joka tarkoitukseen. Lapsi on melkein yhdeksän. Alkaa jo ottaa päähän, että joka kauden vaihteessa pitää selittää rautalangasta vääntäen, että lapsi on kasvanut. Miksi ette käytä muiden vanhoja? On seuraava kysymys. Ja sitten väännetään rautalangasta, että meillä ei edelleenkään ole lähipiirissä yhtään lastamme vanhempaa lasta, jolta voisi periä vaatteita.
Joillekin tuntuu olevan yllätys, että lapsi tarvitsee oikean kokoiset vaatteet ja kengät, ja että kaikille ne ei tipu taivaasta lahjoituksina. Ei sillä, meillä on kyllä varaakin ostaa ainoan lapsen vaatteet itse ja iso osa uutena, vaikka se hiertääkin anoppia pahasti.
No minä ostan lapsille mun työkaverin tyttären vanhat vaatteet. Kengät uusina.
Ei niitä käytettyjä vaatteita tarvitse just sukulaiselta saada tai periä.
No, sellaisia ei ole tässä tullut vastaan. Lähipiiri ainakin meillä kattaa muitakin kuin sukulaiset, mutta silti kenelläkään ei ole sen ikäistä, jonka vanhoja vaatteita voisi ostaa. Olen miesvaltaisella alalla enkä edes tiedä puolistakaan työkavereista onko niillä lapsia tai minkä ikäisiä. Miksi on niin vaikea tajuta, että kaikilla ei oikeasti ole ketään, jonka kautta saisi käytettynä vaatteita? Ja kouluikäiselle on jo oma tyylinsä, niin helpompi ostaa vaan kaupasta ne vaatteet mistä lapsi tykkää. Ei siihen vaatettamiseen jaksa käyttää liikaa energiaa.
Eikö koululaisella ole kavereita?
Ja Torissa on vaikka kuinka paljon vaatteita. Meillä teinitkin kulkee melkein kokonaan niissä.
Siis sun mielestä teinin pitäisi pitää luokkakaverin vanhoja vaatteita? Eli luokkakaveri saa uusia vaatteita ja oman lapsen pitää kulkea muiden vanhoissa. Just..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppini, joka on ehkä maailmankaikkeuden pihein ihminen, jaksaa aina taivastella, kun lapsella on TAAS uusi kevätvaatekerta ja uusia kenkiä joka tarkoitukseen. Lapsi on melkein yhdeksän. Alkaa jo ottaa päähän, että joka kauden vaihteessa pitää selittää rautalangasta vääntäen, että lapsi on kasvanut. Miksi ette käytä muiden vanhoja? On seuraava kysymys. Ja sitten väännetään rautalangasta, että meillä ei edelleenkään ole lähipiirissä yhtään lastamme vanhempaa lasta, jolta voisi periä vaatteita.
Joillekin tuntuu olevan yllätys, että lapsi tarvitsee oikean kokoiset vaatteet ja kengät, ja että kaikille ne ei tipu taivaasta lahjoituksina. Ei sillä, meillä on kyllä varaakin ostaa ainoan lapsen vaatteet itse ja iso osa uutena, vaikka se hiertääkin anoppia pahasti.
No minä ostan lapsille mun työkaverin tyttären vanhat vaatteet. Kengät uusina.
Ei niitä käytettyjä vaatteita tarvitse just sukulaiselta saada tai periä.
No, sellaisia ei ole tässä tullut vastaan. Lähipiiri ainakin meillä kattaa muitakin kuin sukulaiset, mutta silti kenelläkään ei ole sen ikäistä, jonka vanhoja vaatteita voisi ostaa. Olen miesvaltaisella alalla enkä edes tiedä puolistakaan työkavereista onko niillä lapsia tai minkä ikäisiä. Miksi on niin vaikea tajuta, että kaikilla ei oikeasti ole ketään, jonka kautta saisi käytettynä vaatteita? Ja kouluikäiselle on jo oma tyylinsä, niin helpompi ostaa vaan kaupasta ne vaatteet mistä lapsi tykkää. Ei siihen vaatettamiseen jaksa käyttää liikaa energiaa.
Eikö koululaisella ole kavereita?
Ja Torissa on vaikka kuinka paljon vaatteita. Meillä teinitkin kulkee melkein kokonaan niissä.
Siis sun mielestä teinin pitäisi pitää luokkakaverin vanhoja vaatteita? Eli luokkakaveri saa uusia vaatteita ja oman lapsen pitää kulkea muiden vanhoissa. Just..
Teinit kierrättää nykyään. Ja omassakin nuoruudessa ne vaatteet kiersi kaveripiirissä.
Ei siinä ole mitään ihmeellistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppini, joka on ehkä maailmankaikkeuden pihein ihminen, jaksaa aina taivastella, kun lapsella on TAAS uusi kevätvaatekerta ja uusia kenkiä joka tarkoitukseen. Lapsi on melkein yhdeksän. Alkaa jo ottaa päähän, että joka kauden vaihteessa pitää selittää rautalangasta vääntäen, että lapsi on kasvanut. Miksi ette käytä muiden vanhoja? On seuraava kysymys. Ja sitten väännetään rautalangasta, että meillä ei edelleenkään ole lähipiirissä yhtään lastamme vanhempaa lasta, jolta voisi periä vaatteita.
Joillekin tuntuu olevan yllätys, että lapsi tarvitsee oikean kokoiset vaatteet ja kengät, ja että kaikille ne ei tipu taivaasta lahjoituksina. Ei sillä, meillä on kyllä varaakin ostaa ainoan lapsen vaatteet itse ja iso osa uutena, vaikka se hiertääkin anoppia pahasti.
No minä ostan lapsille mun työkaverin tyttären vanhat vaatteet. Kengät uusina.
Ei niitä käytettyjä vaatteita tarvitse just sukulaiselta saada tai periä.
No, sellaisia ei ole tässä tullut vastaan. Lähipiiri ainakin meillä kattaa muitakin kuin sukulaiset, mutta silti kenelläkään ei ole sen ikäistä, jonka vanhoja vaatteita voisi ostaa. Olen miesvaltaisella alalla enkä edes tiedä puolistakaan työkavereista onko niillä lapsia tai minkä ikäisiä. Miksi on niin vaikea tajuta, että kaikilla ei oikeasti ole ketään, jonka kautta saisi käytettynä vaatteita? Ja kouluikäiselle on jo oma tyylinsä, niin helpompi ostaa vaan kaupasta ne vaatteet mistä lapsi tykkää. Ei siihen vaatettamiseen jaksa käyttää liikaa energiaa.
Eikö koululaisella ole kavereita?
Ja Torissa on vaikka kuinka paljon vaatteita. Meillä teinitkin kulkee melkein kokonaan niissä.
Koululaisen kaverit on samaa ikä- ja kokoluokkaa. Ja kaikilla ei ole aikaa selata toria. Ihme vänkäämistä. Miten se sua hiertää, jos joku ostaa lapselleen vaatteet kaupasta eikä torilta niin kuin sinä?
Sinä vain väität asioita jotka ei pidä paikkaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppini, joka on ehkä maailmankaikkeuden pihein ihminen, jaksaa aina taivastella, kun lapsella on TAAS uusi kevätvaatekerta ja uusia kenkiä joka tarkoitukseen. Lapsi on melkein yhdeksän. Alkaa jo ottaa päähän, että joka kauden vaihteessa pitää selittää rautalangasta vääntäen, että lapsi on kasvanut. Miksi ette käytä muiden vanhoja? On seuraava kysymys. Ja sitten väännetään rautalangasta, että meillä ei edelleenkään ole lähipiirissä yhtään lastamme vanhempaa lasta, jolta voisi periä vaatteita.
Joillekin tuntuu olevan yllätys, että lapsi tarvitsee oikean kokoiset vaatteet ja kengät, ja että kaikille ne ei tipu taivaasta lahjoituksina. Ei sillä, meillä on kyllä varaakin ostaa ainoan lapsen vaatteet itse ja iso osa uutena, vaikka se hiertääkin anoppia pahasti.
No minä ostan lapsille mun työkaverin tyttären vanhat vaatteet. Kengät uusina.
Ei niitä käytettyjä vaatteita tarvitse just sukulaiselta saada tai periä.
No, sellaisia ei ole tässä tullut vastaan. Lähipiiri ainakin meillä kattaa muitakin kuin sukulaiset, mutta silti kenelläkään ei ole sen ikäistä, jonka vanhoja vaatteita voisi ostaa. Olen miesvaltaisella alalla enkä edes tiedä puolistakaan työkavereista onko niillä lapsia tai minkä ikäisiä. Miksi on niin vaikea tajuta, että kaikilla ei oikeasti ole ketään, jonka kautta saisi käytettynä vaatteita? Ja kouluikäiselle on jo oma tyylinsä, niin helpompi ostaa vaan kaupasta ne vaatteet mistä lapsi tykkää. Ei siihen vaatettamiseen jaksa käyttää liikaa energiaa.
Eikö koululaisella ole kavereita?
Ja Torissa on vaikka kuinka paljon vaatteita. Meillä teinitkin kulkee melkein kokonaan niissä.
Siis sun mielestä teinin pitäisi pitää luokkakaverin vanhoja vaatteita? Eli luokkakaveri saa uusia vaatteita ja oman lapsen pitää kulkea muiden vanhoissa. Just..
Teinit kierrättää nykyään. Ja omassakin nuoruudessa ne vaatteet kiersi kaveripiirissä.
Ei siinä ole mitään ihmeellistä.
Juu, voit pitää tosta kiinni. Me muut äidit (ja isät) ostamme sitten vaatteet uutena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppini, joka on ehkä maailmankaikkeuden pihein ihminen, jaksaa aina taivastella, kun lapsella on TAAS uusi kevätvaatekerta ja uusia kenkiä joka tarkoitukseen. Lapsi on melkein yhdeksän. Alkaa jo ottaa päähän, että joka kauden vaihteessa pitää selittää rautalangasta vääntäen, että lapsi on kasvanut. Miksi ette käytä muiden vanhoja? On seuraava kysymys. Ja sitten väännetään rautalangasta, että meillä ei edelleenkään ole lähipiirissä yhtään lastamme vanhempaa lasta, jolta voisi periä vaatteita.
Joillekin tuntuu olevan yllätys, että lapsi tarvitsee oikean kokoiset vaatteet ja kengät, ja että kaikille ne ei tipu taivaasta lahjoituksina. Ei sillä, meillä on kyllä varaakin ostaa ainoan lapsen vaatteet itse ja iso osa uutena, vaikka se hiertääkin anoppia pahasti.
No minä ostan lapsille mun työkaverin tyttären vanhat vaatteet. Kengät uusina.
Ei niitä käytettyjä vaatteita tarvitse just sukulaiselta saada tai periä.
No, sellaisia ei ole tässä tullut vastaan. Lähipiiri ainakin meillä kattaa muitakin kuin sukulaiset, mutta silti kenelläkään ei ole sen ikäistä, jonka vanhoja vaatteita voisi ostaa. Olen miesvaltaisella alalla enkä edes tiedä puolistakaan työkavereista onko niillä lapsia tai minkä ikäisiä. Miksi on niin vaikea tajuta, että kaikilla ei oikeasti ole ketään, jonka kautta saisi käytettynä vaatteita? Ja kouluikäiselle on jo oma tyylinsä, niin helpompi ostaa vaan kaupasta ne vaatteet mistä lapsi tykkää. Ei siihen vaatettamiseen jaksa käyttää liikaa energiaa.
Eikö koululaisella ole kavereita?
Ja Torissa on vaikka kuinka paljon vaatteita. Meillä teinitkin kulkee melkein kokonaan niissä.
Mietipä miten kävisi, jos kukaan ei ikinä ostaisi mitään lastenvaatteita uutena.
Olen paljon ostanut ja saanut lasten vaatteita käytettyinä. Alle 3v kokoja saa vielä ihan kohtuullisen hyvin käytettyinä, mutta sitten alkaa olla jo yhden tai viimeistään kahden jälkeen jo siinä kunnossa, ettei niitä enää kukaan huoli edes ilmaiseksi.
Miksi te olette lisääntyneet miesten kanssa, jotka valittaa lasten kuluista? Varmasti tällainen lapsellisuus ja täysi ymmärryskyvyttömyys näkynyt jo ennen lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppini, joka on ehkä maailmankaikkeuden pihein ihminen, jaksaa aina taivastella, kun lapsella on TAAS uusi kevätvaatekerta ja uusia kenkiä joka tarkoitukseen. Lapsi on melkein yhdeksän. Alkaa jo ottaa päähän, että joka kauden vaihteessa pitää selittää rautalangasta vääntäen, että lapsi on kasvanut. Miksi ette käytä muiden vanhoja? On seuraava kysymys. Ja sitten väännetään rautalangasta, että meillä ei edelleenkään ole lähipiirissä yhtään lastamme vanhempaa lasta, jolta voisi periä vaatteita.
Joillekin tuntuu olevan yllätys, että lapsi tarvitsee oikean kokoiset vaatteet ja kengät, ja että kaikille ne ei tipu taivaasta lahjoituksina. Ei sillä, meillä on kyllä varaakin ostaa ainoan lapsen vaatteet itse ja iso osa uutena, vaikka se hiertääkin anoppia pahasti.
No minä ostan lapsille mun työkaverin tyttären vanhat vaatteet. Kengät uusina.
Ei niitä käytettyjä vaatteita tarvitse just sukulaiselta saada tai periä.
Mulla oli tällainen työkaveri, joka oli aina kärkkymässä lapsen vanhoja vaatteita, että joko olisi jotain jäämässä pieneksi. Ei ollut valmis maksamaan niistä kuin nimellisen summan ja aluksi ajattelin, että se on ok, kun pääsen itse niistä eroon helposti. Sitten alkoi tuntua hyväksikäytöltä, kun alkoi kyselemään tietyistä kuvissa nähdyistä vaatteista, että olisiko se jo jäänyt pieneksi. Meillä lapsella paljon ulkomailta tuotuja merkkivaatteita. Aloin sitten viemään lapsen vanhat vaatteet paikalliseen kierrätyskeskukseen, josta ne jaettiin taloudellisesti vaikeassa asemassa oleville. Tuntui jotenkin paremmalta kuin tuo hyväpalkkaisessa ammatissa olevan naisen kärkkyminen.
Pakko lapselle on vaatetta ostaa. Ei kukaan pärjää pelkillä äitiyspakkauksen vaatteilla. Äitiyspakkauksen vaatteista on toki apua, mutta pienet vauvat puklaavat, kuolaavat ja kakkivat maitokakkoja niin paljon, että bodya saa vaihtaa useamman kerran päivässä. Liian isot tai pienet vaatteet ovat lapselle epämukavia. Siksi koon pitää olla oikea.
Meillä suurin osa vaatteista on ostettu ihan uusina. Eivät ne kyllä ole mitään merkkivaatteita, vaan ihan perus Prisma, H&M, POP, Reima, Zalando jne. Muutama vaate on saatu lahjana tai käytettynä. Olen silti kierrättänyt vaatteita tehokkaasti omilla lapsillani. Meillä on kolme lasta. Silti joitain vaatteita on pitänyt ostaa kuopukselle myös uusina.
Alue: Aihe vapaa
Pitääkö teidän todella ostaa lapsille vaatteita kahden kolmen kuukauden välein? Jos näin on, niin alunperin on ostettu liian pienet tai juuri ja juuri sopivat. Vauvat ovat eri asia. Äitiyspakkauksella pärjää alkuun aika hyvin. Ei montaa vaatetta tarvitse itse ostaa. Ja kun ostaa niin reilusti kasvuvaraa.