Aikuisesta huoli ilmoitus?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on outo keskustelu. Yritin itse muutama vuosi sitten aktiivisesti päästä edunvalvontaan hoitamatta olevan päihdeongelman ja taloutta uhkaavan kaaoksen takia ns hyvissä ajoin ennen vuokra-asunnon menettämistä ja ulosottoa. En päässyt. Sisarukseni koetti saada minulle vaikka mitä apua mutta kuulemma en ollut riittävästi sen tarpeessa, yksityiseen kuntoutukseen ei ollut varaa. Onneksi elämä järjestyi muuten ja pärjään nyt. Oman kokemukseni jälkeen tuntuu tosi kummalta lukea tällaista.

Joo apua ei todellakaan saa helposti, joskus ei oikein millään.

Nämä joiden mielestä heitä yritetään väkisillä auttaa vaikka aihetta ei edes ole, ovat todnäk sairaudentunnottomia eivätkä ymmärrä itse tilannettaan.

Ei noissa ole kysymys sairauden tunnottomuudesta tai muustakaan. Jokainen voi hakea apua vapaaehtoisesti ja itse määritellä onko niin sairas että haluaa hakea apua. Diagnoosit tekee sitten lääkäri ja pakkohoidon disgnoosiin on aika tarkat ja jyrkät kriteerit.

Pakkohoito ei ole diagnoosi. Lueskele ennemmin muiden juttuja, älä puutu keskusteluun kun et osaa sanoa siihen mitään uutta tai edes järkevää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on tehty huoli-ilmoitus. Pelkään sen tuhoavan elämäni.

Miten tuhoaisi, kun ei se johda edes mihinkään ellet itse halua apua?

Ei "avun" saamisesta saa itse päättää. Sossut voivat tehdä pakkotoimenpiteitä. En haluaisi päästää niitä kotiini, mutta on pakko. Toimistolla käynti tai puhelinsoitto ei sossuille käy. Sossuilla on oikeus laittaa minut holhouksenalle, tap paa rakkaat lemmikkini yms., laittaa minut laitokseen tästä vuokra-asunnostani, jossa viihdyn hyvin, ottaa rahat hallintaani.

Jos tuollaista pelkäät etkä halua kotiisi päästää, niin ilmeisesti et oikeasti sitten huolehdi lemmikkeistäsi ym.?

Ei tuollaisia toimenpiteitä nimittäin tehdä, ellei ole aivan pakko.

Mutta ymmärrän kyllä, ettei kukaan tuollaisten toimenpiteiden kohteeksi halua.

Kyllä huolehdin lemmikeistäni. Kukaan ei ole siitä valittanut. Mutta kun joutuu laitokseen, lemmikit tape taan.

Olen kuullut tästä aiemmin, että joltain tapettiin lemmikit valtion ja/tai jonkun muun jokamiehen oikeuden avulla. Siitä on jo aikaa. Pää laitetaan sekaisin mömmöillä. Nyhveröt läheiset eivät tee mitään, antavat lastensa ja sukulaistensa kuolla hidasta kuolemaa näiden käsissä.

Avioeroissa lasten vuoksi näitä ihan tehtaillaan.  Joskus syystä, joskus syyttä. Kunhan taistellaan, lapsista välittämättä.

Olen työssäni tehnyt huoli-ilmoituksen muistisairaasta vanhuksesta, joka jätti laskunsa maksamatta ja uskoi, että sosiaalihuollolla ja laskuttajalla on liittouma häntä vastaan. 

Tuli paha mieli siitä, kuinka yksin ihmisparka on, kun mieli romahtaa. 

Olen tehnyt iäkkäästä naapuristani. Alkoi olla voimakkaissa harhoissa ja eli toisessa maailmassa. Näki olentoja joita muut eivät nähneet, hänen asuntoon kuljettiin ovien ja seinien läpi, vakoilua, sähösokkeja, katosi pari kertaa harhoissaan. Kesti kuukausia, että hänet vietiin vastentahtoiseen hoitoon.

Naapuri on tehnyt minusta perättömän huoli-ilmoituksen. Olin juuri tullut lenkiltä ja olin pihalla hengästyneenä. Jäin juttelemaan naapurin kanssa pihalle. Hän katsoi etten osaa huolehtia itsestäni. Pelkkää kiusantekoa naapurilta. Luulisi että viranomaisilla on muutakin tekemistä kun juosta kuntoilevan ihmisen kotona tarkastamassa ihmisen kuntoa.

Tein naapurista, joka ei muistanut syödä tai pukeutua kunnolla. Lisäksi haahuili öisin ulkona. Kuulin ambulanssimieheltä, joka kertoi heidän hakeneen naapurin useamman kerran pakkasesta turvaan.

Kyllä kai aikuinen ihminen saa elää kuten itse valitsee, eri asia juuri nuo psykoosit ym. Mutta se on ihmisen oma valinta, juoko tai narkkaako itsensä hengiltä, tai elääkö taivasalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on outo keskustelu. Yritin itse muutama vuosi sitten aktiivisesti päästä edunvalvontaan hoitamatta olevan päihdeongelman ja taloutta uhkaavan kaaoksen takia ns hyvissä ajoin ennen vuokra-asunnon menettämistä ja ulosottoa. En päässyt. Sisarukseni koetti saada minulle vaikka mitä apua mutta kuulemma en ollut riittävästi sen tarpeessa, yksityiseen kuntoutukseen ei ollut varaa. Onneksi elämä järjestyi muuten ja pärjään nyt. Oman kokemukseni jälkeen tuntuu tosi kummalta lukea tällaista.

Joo apua ei todellakaan saa helposti, joskus ei oikein millään.

Nämä joiden mielestä heitä yritetään väkisillä auttaa vaikka aihetta ei edes ole, ovat todnäk sairaudentunnottomia eivätkä ymmärrä itse tilannettaan.

Ei noissa ole kysymys sairauden tunnottomuudesta tai muustakaan. Jokainen voi hakea apua vapaaehtoisesti ja itse määritellä onko niin sairas että haluaa hakea apua. Diagnoosit tekee sitten lääkäri ja pakkohoidon disgnoosiin on aika tarkat ja jyrkät kriteerit.

Pakkohoito ei ole diagnoosi. Lueskele ennemmin muiden juttuja, älä puutu keskusteluun kun et osaa sanoa siihen mitään uutta tai edes järkevää.

Turha kommentti. Jos sä haluat määritellä kaikki oikeat ja väärät vastaukset, ja kertoa niistä ihan erikseen, et ole oikeassa paikassa. Kokeile vaikka armeijaa, jos vapaa-ajalle on puutetta tekemisestä. .

Vierailija kirjoitti:

Psykoosissa olevasta kodittomasta läheisestä.

Ei auttanut mitään, vaikea saada hoitoon ja pakkohoitoon ei saa ennen kuin tekee jotain.

Ja mikään muu kuin tietynlainen apu ei sulle siis kelvannut? Kokeilitko esim. saada kohteen vaihtamaan hoitopaikkaa tai kunnioittaa hänen mielipidettään? Haluttomuuteen voi löytyä muitakin syitä kuin diagnoosin stereotypiat. Psykoosidiagnoosin saaneita ei välttämättä kohdella niin, että he saisivat päättää itselleen sopivat vaihtoehdot. Voi olla vain yksi kapea putki, johon on sovittava tai olet sairaudentunnoton, jota kohdellaan vieläkin robottimaisemmin. Osalla ei mielikuvitus riitä vaan tuo kohtelu pitää kokea itse ennen kuin tajuaa, miksi sinne ei aina haluta takaisin.

Eri hoitovaihtoehdoilla osa voi paremmin, olettaen että dg on oikea ja ajankohtainen. Mutta niitä vaihtoehtoja ei välttämättä saa pakkopakkopakkokeinoilla, etenkään palaamalla samoihin paikkoihin uudelleen ha uudelleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Psykoosissa olevasta kodittomasta läheisestä.

Ei auttanut mitään, vaikea saada hoitoon ja pakkohoitoon ei saa ennen kuin tekee jotain.

Ja mikään muu kuin tietynlainen apu ei sulle siis kelvannut? Kokeilitko esim. saada kohteen vaihtamaan hoitopaikkaa tai kunnioittaa hänen mielipidettään? Haluttomuuteen voi löytyä muitakin syitä kuin diagnoosin stereotypiat. Psykoosidiagnoosin saaneita ei välttämättä kohdella niin, että he saisivat päättää itselleen sopivat vaihtoehdot. Voi olla vain yksi kapea putki, johon on sovittava tai olet sairaudentunnoton, jota kohdellaan vieläkin robottimaisemmin. Osalla ei mielikuvitus riitä vaan tuo kohtelu pitää kokea itse ennen kuin tajuaa, miksi sinne ei aina haluta takaisin.

Eri hoitovaihtoehdoilla osa voi paremmin, olettaen että dg on oikea ja ajankohtainen. Mutta niitä vaihtoehtoja ei välttämättä saa pakkopakkopakkokeinoilla, etenkään palaamalla samoihin paikkoihin uudelleen ha uudelleen.

Jep. Kiireellä kaavan mukaan, sielutonta touhua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Psykoosissa olevasta kodittomasta läheisestä.

Ei auttanut mitään, vaikea saada hoitoon ja pakkohoitoon ei saa ennen kuin tekee jotain.

Ja mikään muu kuin tietynlainen apu ei sulle siis kelvannut? Kokeilitko esim. saada kohteen vaihtamaan hoitopaikkaa tai kunnioittaa hänen mielipidettään? Haluttomuuteen voi löytyä muitakin syitä kuin diagnoosin stereotypiat. Psykoosidiagnoosin saaneita ei välttämättä kohdella niin, että he saisivat päättää itselleen sopivat vaihtoehdot. Voi olla vain yksi kapea putki, johon on sovittava tai olet sairaudentunnoton, jota kohdellaan vieläkin robottimaisemmin. Osalla ei mielikuvitus riitä vaan tuo kohtelu pitää kokea itse ennen kuin tajuaa, miksi sinne ei aina haluta takaisin.

Eri hoitovaihtoehdoilla osa voi paremmin, olettaen että dg on oikea ja ajankohtainen. Mutta niitä vaihtoehtoja ei välttämättä saa pakkopakkopakkokeinoilla, etenkään palaamalla samoihin paikkoihin uudelleen ha uudelleen.

Jep. Kiireellä kaavan mukaan, sielutonta touhua.

Hirveä määrä lääkkeitä, lääkkeitä muutetaan ripeästi lennosta, potilasta kohdellaan potilaana eikä ihmisenä. Pakkohoito on epäempaattista, koska ei tuolla muuten kykenisi työskentelemään.

Entiset "kaverini" Leena, Iida ja Linda yrittivät saada sukulaisiani tekemään sellaisen sen takia, kun en halunnut tavat heitä enää (miksiköhän), silloin oli korona ja en muutenkan jaksanut heidän seuraansa :D. Olen opiskelija, joka käy töissä.

Minusta oli selkeesti narsisteille haittaa.

Aikuisistahan noita nimenomaan tehdään. Lapsille ja nuorille on sitten lasu. Huoli-ilmoitus on vähän niin kuin aikuisten lasu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, olen tehnyt. Aikuinen veli. Asuu äitini luona. Tilanne kuormittaa äitiäni valtavasti.

Veljeni on siis tälläkin hetkellä psykoosissa.

Hän on ollut aiemmin osastohoidossa pitkiäkin aikoja, mutta nyt on sairaudentunto kadonnut ja hän kieltäytyy lähtemästä hoitoon. Hän ei maksa vuokraa, sähköstä ja juo päivittäin kunnon kännit.

Ambulanssi on vieraillut asunnolla pariin otteeseen lyhyen ajan sisällä, mutta eivät ota veljeäni mukaansa, koska hänellä ei ole itsetuhoisuutta.

Häbelläon siis diagnoosina skitsofrenia. Lääkkeitä ei suostu syömään.

Tein äitini pyynnöstä huoli-ilmoituksen.

Se poiki sossujen kotikäynnin muutaman viikon päästä ilmoituksesta, mutta mitään konkreettista ei tapahtunut. Varasivat ajan sossu aikaa varten, että katsoisivat veljelleni yhdessä tukiasuntoa.

No, hän ei arvatenkaan mennyt ajalle ja asia jäi siihen.

Hirveä tilanne. Ei paljoa lohduta, mutta mainittakoon ettei lääkityksestä olisi edes tuossa tapauksessa hyötyä. Alkoholi blokkaa lääkkeiden toimivuuden ja voisi lääke + alkoholi coctaililla olla entistä enemmän sekaisin. Skitsofreniaan kuuluu sairaudentunnottomuus. Äitisi on tehnyt virheen siinä, kun on pitkien osastojaksojen jälkeen ottanut veljesi takaisin kotiin. Jos ei olisi paikkaa mihin kotiuttaa, niin järjestyisi jokin tukiasunto tai vastaava. Kotiin vanhempien riesaksi näitä ei saisi ottaa, sillä vaikka kotiutuukin "järjissään" niin psykoosia pukkaa kohta, kun jää lääkkeet ottamatta tai lääkkeeksi otetaan alkoholia.

Aika raflaavasti sanottu! Ei se ole mikään itsensä toteuttava ennustus. Minä olen sitten ilmeinen poikkeus kaavasta. Olen jättänyt psyykelääkkeet narikkaan, eli heittänyt ne hemmettiin. Enkä ole vieläkään seonnut. Voin aivan hyvin ja mainiosti. Itse asiassa vielä paremmin, kuin silloin, kun käytin aikoinaan niitä myrkkyjä.

Vierailija kirjoitti:

Psykoosi

Eikä tajunnut itse hakee hoitoa :( ja feikkasi vielä kun sosiaalitoimesta otettiin yhteyttä, että ei hänessä ole mitään vikaa.

No mut onneks pääsi muuten hoitoon

Psykoosissa oleva hommataan hoitoon. Soitto 112. Sieltä tullaan tarvittaessa poliisin kanssa hakemaan hoitoon.

Näin toimin itse ja. pääsi hoitoon.

Heippa lappu huoli ilmoitus taululla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

8

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, olen tehnyt. Aikuinen veli. Asuu äitini luona. Tilanne kuormittaa äitiäni valtavasti.

Veljeni on siis tälläkin hetkellä psykoosissa.

Hän on ollut aiemmin osastohoidossa pitkiäkin aikoja, mutta nyt on sairaudentunto kadonnut ja hän kieltäytyy lähtemästä hoitoon. Hän ei maksa vuokraa, sähköstä ja juo päivittäin kunnon kännit.

Ambulanssi on vieraillut asunnolla pariin otteeseen lyhyen ajan sisällä, mutta eivät ota veljeäni mukaansa, koska hänellä ei ole itsetuhoisuutta.

Häbelläon siis diagnoosina skitsofrenia. Lääkkeitä ei suostu syömään.

Tein äitini pyynnöstä huoli-ilmoituksen.

Se poiki sossujen kotikäynnin muutaman viikon päästä ilmoituksesta, mutta mitään konkreettista ei tapahtunut. Varasivat ajan sossu aikaa varten, että katsoisivat veljelleni yhdessä tukiasuntoa.

No, hän ei arvatenkaan mennyt ajalle ja asia jäi siihen.

Hirveä tilanne. Ei paljoa lohduta, mutta mainittakoon ettei lääkityksestä olisi edes tuossa tapauksessa hyötyä. Alkoholi blokkaa lääkkeiden toimivuuden ja voisi lääke + alkoholi coctaililla olla entistä enemmän sekaisin. Skitsofreniaan kuuluu sairaudentunnottomuus. Äitisi on tehnyt virheen siinä, kun on pitkien osastojaksojen jälkeen ottanut veljesi takaisin kotiin. Jos ei olisi paikkaa mihin kotiuttaa, niin järjestyisi jokin tukiasunto tai vastaava. Kotiin vanhempien riesaksi näitä ei saisi ottaa, sillä vaikka kotiutuukin "järjissään" niin psykoosia pukkaa kohta, kun jää lääkkeet ottamatta tai lääkkeeksi otetaan alkoholia.

Aika raflaavasti sanottu! Ei se ole mikään itsensä toteuttava ennustus. Minä olen sitten ilmeinen poikkeus kaavasta. Olen jättänyt psyykelääkkeet narikkaan, eli heittänyt ne hemmettiin. Enkä ole vieläkään seonnut. Voin aivan hyvin ja mainiosti. Itse asiassa vielä paremmin, kuin silloin, kun käytin aikoinaan niitä myrkkyjä.

Ja mitä mieltä omaisesi ovat tilanteestasi ja voinnistasi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Psykoosissa olevasta kodittomasta läheisestä.

Ei auttanut mitään, vaikea saada hoitoon ja pakkohoitoon ei saa ennen kuin tekee jotain.

Ja mikään muu kuin tietynlainen apu ei sulle siis kelvannut? Kokeilitko esim. saada kohteen vaihtamaan hoitopaikkaa tai kunnioittaa hänen mielipidettään? Haluttomuuteen voi löytyä muitakin syitä kuin diagnoosin stereotypiat. Psykoosidiagnoosin saaneita ei välttämättä kohdella niin, että he saisivat päättää itselleen sopivat vaihtoehdot. Voi olla vain yksi kapea putki, johon on sovittava tai olet sairaudentunnoton, jota kohdellaan vieläkin robottimaisemmin. Osalla ei mielikuvitus riitä vaan tuo kohtelu pitää kokea itse ennen kuin tajuaa, miksi sinne ei aina haluta takaisin.

Eri hoitovaihtoehdoilla osa voi paremmin, olettaen että dg on oikea ja ajankohtainen. Mutta niitä vaihtoehtoja ei välttämättä saa pakkopakkopakkokeinoilla, etenkään palaamalla samoihin paikkoihin uudelleen ha uudelleen.

Avun antaja itse päättää minkälaista apua on valmis antamaan. Jos ei apu kelpaa, niin ei sitten. Avustettava saa hakea muilta apua.