Lue keskustelun säännöt.
Keski-ikäiset! Mitä vierastatte nykykulttuurissa?
Minä vierastan esimerkiksi sitä, että 90-luvulla mallit olivat kauniiita, ja nykyisin eivät.
Silloin myös naiset olivat naisia ja miehet miehiä. Nykyisin on vähän niin sun näin.
Pop-musiikki on nykyisin autotunetettua sontaa.
Muuta?
Kommentit (2707)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viittäkymppiä lähestyvänä minusta kuulostaa vieraalta ja nololtakin kun yhä useampaan paikkaan alkaa levitä tuo millenniaalien ja gen Z:n vaatima vuolas kehuminen melko keskinkertaisistakin suorituksista, tarkoitan siis että itsekin joudun kuuntelemaan omasta, itseni mielestä ei välttämättä kovin hyvästä suorituksesta tuollaista.
Tulee ikävästi mieleen kuin jollekin päiväkoti-ikäiselle puhuttaisiin. En nyt kumminkaan tarkenna mistä suorituksesta on kyse, se nyt oli vaan pakko tehdä vaikka täysin vieras osa-alue mulle.
Tottunut pikemminkin siihen kun vanhemmat ikäluokat on olleet usein tyytymättömiä eivätkä ole säästelleet kirosanoissakaan jos tulos ei ole tyydyttänyt. Jos on hyvin mennyt niin on oltu hiljaa. Tähän minä olen tottunut.
Jos ei noita lapsia kehu joka asiasta, pidetään negatiivisena ihmisenä. Itse olen vetänyt tämän ihan överiksi: tosi hienosti sait tehtyä viikossa kaksi sähköpostiviestiä ja puhelun. Hyvä sinä!
Pelkään sitä hetken kun joku tajuaa tämän mutta eipä ole vielä kellään soinut mikään kello.
Ehkä noille nuorille mutta ehkä kannattaisi säätää vähän kohdehenkilön iän mukaan suhtautumista eikä samalla kaavalla kaikille esittää asiaa. Tietysti saattaa joku tasa-arvoisen kohtelun pykälä olla vastassa, mutta siitäkin nuo nuoremmat nillittää varmasti eniten. Pokaaleja tai mitaleja X-sukupolvelle, ajatuskin yököttää xp
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tätä Kiärijää , joku uhvo mikä lie.
Otan Facebook-ryhmässä esiin asiani, johon toivon kommentteja, näkökulmaa, konkreettistakin apua. Saan mielettömästi yläpeukkuja sydämiä, kommenttiloota pullistelee tsemppauksista, muutama rohkenee lähestyä yv:llä.
Yksityisesti keskustelemme ja sovimmekin jotain tulevasta.
# tässä pieni tauko, viikko, pari #
Kenestäkään ei kuulu enää mitään. Ei Faceryhmässä eikä yksityisesti.
Ja tämän ryhmän jäsenet ovat 90%:sesti keski-iän paremmalla puolella, ei natiivisomettajia.
Ihmiset ovat muuttuneet kiitoksenkipeiksi (postataan herttaisia kuvia kehujen toivossa) ja näennäisen empaattisiksi: klikkaanpa tuolle sydän-emojin, niin voin tuntea ja näyttää Hyvältä Ihmiseltä.
Somessa voi sanoa ja sopia mitä vain, ilman jälkipeliä. Ikään kuin se olisi vietuaalinen (harrastus)maailma, josta poistutaan, kun sovellus suljetaan.
Vierailija kirjoitti:
Tämä trans- ynnä muu kirjainihmisten öyhötys. "Turvallinen tila", "valkoisten miesten etuoikeudet", polyamoria, uhriutuminen, tahallaan väärinymmärtäminen, täydellinen huumorintajuttomuus, sensuuri, cancel-kulttuuri, miesviha, täysin järjettömäksi mennyt feminismi, ylipäätään kaikki liberaali intoilu ja päteminen.
Niin ja tietysti ilmastokiihkoilu jossa sivuutetaan täysin se tosiasia, että Suomen osuus maailman päästöistä mitataan promillen osissa eikä sillä ole mitään merkitystä kokonaisuuden kannalta.
Kaikki yllä luetellut asiat ovat olleet minulle aina tärkeitä, mutta juurikin tuo tähän aikaan kuuluva "öyhötys", on saanut minussa aikaan valtavan vastareaktion. Äänestin persuja.
Ankkahuulet ja selfietä tungetaan oli sitten kuvakohteena Niagara tai oma ryytimaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen vasta 35, mutta oman videokuvan katsominen ja äänen kuuleminen. Ei tulisi mieleenkään kuvata itsestään Instagramiin videomuotoista storya. Nuorille varmasti tavallista. Toki minunkin ikäisissä on tietenkin eroja, kun some kuuluu nykyisin niin oleellisesti monen työhönkin, mutta huomaa eron kyllä nuorten ja meidän keski-ikää lähestyvien välillä tässä. Esim töissä itseään kriittisesti kommentoivat pääasiassa vanhemmat ihmiset, nuoret ovat aivan rennosti kameran edessä. Nyt toki ihmiset ovat alkaneet tottua kameran käyttöön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työelämän kuormittavuutta ja etätöiden ihannointia.
Kyllähän työelämä oli kuormittavaa jo 90-luvulla. ap
90-luvulla ajateltiin, että työn kuuluukin olla kuormittavaa ja siksi siitä maksetaan palkkaa.
Vierailija kirjoitti:
En ole ehkä vielä keski-ikäinen, mutta älylaitteen läpi elämistä. Koetaan suuri osa elämästä jonkun influensserin kautta. Ei mennä Italiaan, vaan katsotaan videota kun joku muu käy, ei katsota elokuvia, katsotaan kun joku reagoi elokuvaan, ei sisusteta, katsotaan kun joku sisustaa. En vaan ymmärrä tätä. Tunteja ja tunteja vuorokaudesta katsotaan, kun joku muu elää elämäänsä.
Ei meille nuorille sukupolville ole jätetty mammonaa mitä kerätä ja millä päästä sinne Italiaan. Ei ole rahaa sisustaa ja pysyä trendeissä mukana. Suurin osa meistä ei saa edes ensiasuntoja vaikka kuinka kävisi töissä ja yrittäisi säästää. Kukahan sen varallisuuden on kahminut itselleen, hmm.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki on niin saatanan herkkiä nykyisin elämään kuuluva normaali suru on automaattisesti masennusta ja traumaa, potkuista ei selvitä ilman intensiivistä psykoterapiaa, työelämä on niin rankkaa muka, että mielenterveyssyistä päädytään eläkkeelle 35 -vuotiaina. Kaikilla on oltava joku kutsumusammatti. Musiikissa kaikki on jo kuultu, joten tehdään vain vanhat biisit uusiksi. Muka persoonallisuutta korostavassa kulttuurissa KAIKKI NÄYTTÄÄ SAMALTA kumihuulia myöten. Lapset pyörittelee bikineissä persettä tiktokissa. Teinit on nähneet jo niin paljon rajua pornoa ja väkivaltaa, että saavat mielihyvää toistensa hakkaamisesta ja nöyryyttämisestä. Onhan näitä, lista on loputon.. ei sillä, että ennen kaikki olisi ollut jotenkin paremmin. Miehet nykyisin yllättyy, et ai ettekö te 90-luvulla nuoruutenne eläneet naiset tykkääkään lääppimisestä ja ahdistavista vitseistä? Siinä ilmapiirissä ei vaan tohtinut avata suuta ja nyt ilmeisesti sen vuoksi naisilta kadonnut huumorintaju - eip, ymmärretään kyllä huumoria, mutta ei mulkkuutta. Ei silloin, eikä nyt. Käytöstavat on nykyisin samat kaikille, eikä mennä tyylillä naiset ei riehu tai pojat on poikia. Itsellä (40v nainen) on alaisena kuuskymppisiä miehiä, eikä keneltäkään ole tullut pienintäkään alentuvaa kommenttia, kunnioitusta molemmin puolin. Teknologian kehitys on MAHTAVAA. Kiitos Chat Gpt:n voisi jopa harkita vielä joskus kouluun palaamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykynuoret varmaan käveleekin niin että puhelimen kamera on päällä että näkevät eteensä xD
Eihän sitä nyt voi omilla silmillä suoraan katsoa eteensä, vaan puhelimen näytön kautta...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole ehkä vielä keski-ikäinen, mutta älylaitteen läpi elämistä. Koetaan suuri osa elämästä jonkun influensserin kautta. Ei mennä Italiaan, vaan katsotaan videota kun joku muu käy, ei katsota elokuvia, katsotaan kun joku reagoi elokuvaan, ei sisusteta, katsotaan kun joku sisustaa. En vaan ymmärrä tätä. Tunteja ja tunteja vuorokaudesta katsotaan, kun joku muu elää elämäänsä.
Ei meille nuorille sukupolville ole jätetty mammonaa mitä kerätä ja millä päästä sinne Italiaan. Ei ole rahaa sisustaa ja pysyä trendeissä mukana. Suurin osa meistä ei saa edes ensiasuntoja vaikka kuinka kävisi töissä ja yrittäisi säästää. Kukahan sen varallisuuden on kahminut itselleen, hmm.
Sun vanhemmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainakin tv-ohjelmat on ihan kuraa enimmäkseen. 70-luvulla oli paljon laadukkaita erimaalaisia sarjoja. Ei tunnettu näitä tosi tv ohjelmia tai hävyttömiä nakuiluohjelmia.
Vanhenemisen kauhistelu, joka alkaa heti kun täyttää 40. Ikääntymisestä ja keski-ikäistymisestä voivottelu. Pakkoko sitä ikää on edes ajatella. Jos on terve, niin elää täysillä.
Uskon, että jatkuva vanhenemisesta murehtiminen vain vanhentaa lisää.
Vierailija kirjoitti:
- Isojen perseiden muotia
- Farkkujen vyötärön vetämistä tisseihin asti
- Pilottimallisten (ja muiden hervottoman kokoisten) silmälasien käyttämistä
Isot hanurit tuli muotiin 2011-2012 kun Nicki Minaj nousi superjulkkikseksi. Tämän jälkeen muistan lukeneeni artikkelin, kuinka kaikki isoimmat vaatekaupat ottaa mallistoonsa isoa pyllyä korostavia (ja ennen niin vihattuja "mamma")farkkuja, joissa vyötärö on korkeammalla. En muista oliko h&m vai lindex joka myi erikseen takapuolitäytteillä varustettuja "pyllyhousuja". Ihmettelin jo tuolloin noita uutisartikkeleita, koska itse elin nuoruuden nollarina eli 2000-2010.
T. Ruuhkavuosia elävä milleniaali
Vierailija kirjoitti:
Se, että joku luksusbrändikaman tavoitteleminen/omistaminen/esitteleminen on tärkeintä mitä elämässä voi olla.
Meillä on töissä tällainen n. 25-vuotias Veeti, joka ei mitenkään vaikuta panostavan ulkonäköönsä ja on aika "mitäänsanomattoman" näköinen, mutta hänelle merkkivaatteet ovat helvetin tärkeitä. Kaikessa pitää olla joku brändi. On Tommy Hilfigeriä, Gantia ja mitä näitä nyt on. Sanoi vielä itse, että pitää vain merkkivaatteita. Jotenkin vieras ajattelutapa mulle.
Toisen puolesta loukkaantumista riippumatta koskettaako aihe itseä tai edes tuttavia. Toki heikomman puolustaminen on okei.
Vierailija kirjoitti:
Ainakin tv-ohjelmat on ihan kuraa enimmäkseen. 70-luvulla oli paljon laadukkaita erimaalaisia sarjoja. Ei tunnettu näitä tosi tv ohjelmia tai hävyttömiä nakuiluohjelmia.
Kotimainen viihde 70-luvulla laadukasta?
Leffat oli niitä samoja mitä kaupalliset kanavat nyt tuputtaa, mutta niitä tuli vain pari per viikko. Se laadukas tuli YLELTÄ, silloinkin.
Jos ei noita lapsia kehu joka asiasta, pidetään negatiivisena ihmisenä. Itse olen vetänyt tämän ihan överiksi: tosi hienosti sait tehtyä viikossa kaksi sähköpostiviestiä ja puhelun. Hyvä sinä!
Pelkään sitä hetken kun joku tajuaa tämän mutta eipä ole vielä kellään soinut mikään kello.