Uskovainen, mistä syistä olet päättänyt ystävyyden?

Kun tulin uskoon siirryin uskovaisiin ystäviin, joten jätin jo silloin ei uskovaiset ystävät taakseni. Kutsuin heitä aluksi uskonnollisiin menoihin, mutta heitä ei kiinnostanut.

Vierailija kirjoitti:

Kun tulin uskoon siirryin uskovaisiin ystäviin, joten jätin jo silloin ei uskovaiset ystävät taakseni. Kutsuin heitä aluksi uskonnollisiin menoihin, mutta heitä ei kiinnostanut.

Miksi et kutsunut heitä ei-uskonnollisiin tapahtumiin? Miksi et pitänyt kiinni vanhoista ystävistäsi? Miksi hylkäsit heidät ja osoitit, että he eivät kelpaa sellaisenaan?

Ihan samoista syistä kuin jättäisin ei uskovan, eli luottamuspula, tms.  Uskovalle on aivan hyvä omistaa jokunen ei uskova ystävä, (ja päinvastoin) avartaa.

Vierailija kirjoitti:

Kun tulin uskoon siirryin uskovaisiin ystäviin, joten jätin jo silloin ei uskovaiset ystävät taakseni. Kutsuin heitä aluksi uskonnollisiin menoihin, mutta heitä ei kiinnostanut.

Miksi? Kysyn ihan siksi että ymmärtäisin. Ihmiset eivät ole samanlaisia ja heillä on oma tiensä myös hengellisissä asioissa.

Toisen vakaumusta tulee kunnioittaa. Nauroivatko nämä entiset ystäväsi sinulle vai eivätkö he mielestäsi vain olleet uskovaisia (tiedoksi: osa todennäköisesti uskoo jumalaan mutta pitää hengellisyyttä yksityisenä asiana)?

Entä jos sinun suuntasi ei olekaan ainoa oikea?

Entä silloin kun uskosi horjuu tai kohtaat kriisejä elämässäsi?