Pidätkö enemmän amerikkalaisesta "kaikki on ihanaa ja onnellista" kulttuurista, vai brittiläisestä ja suomalaisesta, jossa kaikki on ärsyttävää ja ei tarvitse esittää täydellistä ja positiivistä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ps. En tarkoittanut että brittiläiset ja suomalaiset ovat samanlaisia, mutta juuri se ettei tarvitse esittää onnellista, käyttää ylisanoja ja olla sexy, yhdistää meitä.

Suomalaiset on kiltimpiä kuin britit, britit on aika ilkeitä sen kyynisyyden lisäksi. Suomalainen pesdimistikään harvoin kellekään ilkeä on, vaikka itsekseen puhisee ja elämää ja ihmiskuntaa vihaa. Heh.

Totta. En tykkää tuosta brittien ilkeilystä, piilovittuilu kohteliaisuuksiin verhottuna ei uppoa. Suomessa onneksi kiltimpää.

Et ole sitten Savossa tai Kainuussa käynyt?

En tykkää feikkiydestä yhtään, siksi jenkkikulttuuri lähinnä aiheuttaa yökkäysrefleksin. Meillä on rempseää porukkaa, nauraaröhötetään suu auki, viljellään hurttia huumori ja puhutaan siivottomia. Ei olla mitään tekosiveitä keskenämme, julkisella paikalla käyttäydytään jos on joku arvokas tilaisuus. Mutta ei myöskään yritetä silata kultareunasta asioihin, jotka on huonosti tai jotka vituttaa. Osataan puhua suoraan myös vaikeista asioista, eikä esitetä mitään täydellistä. Hyi semmoiselle.

Näiden välimuotoa. Kukaan ei jaksa feikkihymyä, mutta ei myöskään pessimististä rutinaa loputtomiin. Mieluummin realistinen ja rento ote elämään. Maailma saattaa olla tulessa, mutta minä nauran vaikka itsekin palan - tai ehkä juuri siksi.

Jos vaihtoehdot on nuo niin mielummin sitten se yltiöpäinen positiivisuus joutavine small talkeineen.

Nuorempana olin paljon pessimistisempi mutta nyt kun ikää tullut jo lisää ja huomannut että aikakin on rajallista niin kaikenlainen pessimismi ja negailu alkanut tuntumaan ikävältä.

Vierailija kirjoitti:

En tykkää feikkiydestä yhtään, siksi jenkkikulttuuri lähinnä aiheuttaa yökkäysrefleksin. Meillä on rempseää porukkaa, nauraaröhötetään suu auki, viljellään hurttia huumori ja puhutaan siivottomia. Ei olla mitään tekosiveitä keskenämme, julkisella paikalla käyttäydytään jos on joku arvokas tilaisuus. Mutta ei myöskään yritetä silata kultareunasta asioihin, jotka on huonosti tai jotka vituttaa. Osataan puhua suoraan myös vaikeista asioista, eikä esitetä mitään täydellistä. Hyi semmoiselle.

Onslow..

Vierailija kirjoitti:

Mä just vihaan suomalaisissa eniten sitä pessimismiä ja negatiivisuutta. En koe mitään hengenheimolaisuutta surkeiden valittajien kanssa.

En tunne jenkkien kulttuuria, joten siitä en osaa sanoa mitään mutta kyllä ottaisin mieluummin vaikka vähän feikkiäkin iloisuutta ja hymyä tänne enemmän kuin sitä ainaista marinaa, haukkumista ja vähättelyä.

Samoin.

Minulla on luonnostaan taipumus hypettää asioita ja ajatella superlatiiveilla joka sopii amerikkalaisuuteen mutta brittiläiset ja varsinkin suomalaiset vierastavat. Tykkään amerikkalaisuudessa siitä että asioista saa olla aidosti innostunut. Suomessa pitäisi aina vain möllöttää ja miettiä heti mikä kaikki menee pieleen. Mutta en kyllä itsekään jaksa suhtautua muiden ideoihin kovin positiivisesti jos ei ne innosta :D amerikkalaisena kannustaisin varmaankin kaikkia.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on luonnostaan taipumus hypettää asioita ja ajatella superlatiiveilla joka sopii amerikkalaisuuteen mutta brittiläiset ja varsinkin suomalaiset vierastavat. Tykkään amerikkalaisuudessa siitä että asioista saa olla aidosti innostunut. Suomessa pitäisi aina vain möllöttää ja miettiä heti mikä kaikki menee pieleen. Mutta en kyllä itsekään jaksa suhtautua muiden ideoihin kovin positiivisesti jos ei ne innosta :D amerikkalaisena kannustaisin varmaankin kaikkia.

Britit kyllä myöskin ovat kaikesta aina kohteliaan innostuneita. Se kuuluu kulttuuriin, että kehutaan ja kysellään, vaikkei nyt itseä niin hirveästi kaikkien jutut kiinnostaisikaan. Kun sen asenteen oppii jo lapsena, tajuaa, ettei itsekään tylsistytä muita ihmisiä omilla hypetyksillään, vaan osaa selittää asiat kohteliaasti ja monopolisoimatta keskustelua.

Suomalaiset eivät ehkä aina osaa lopettaa omasta jutusta jauhamistaan ajoissa, koska meidän kulttuurissa aniharvoin kukaan esittää kiinnostusta toisten juttuihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ps. En tarkoittanut että brittiläiset ja suomalaiset ovat samanlaisia, mutta juuri se ettei tarvitse esittää onnellista, käyttää ylisanoja ja olla sexy, yhdistää meitä.

Suomalaiset on kiltimpiä kuin britit, britit on aika ilkeitä sen kyynisyyden lisäksi. Suomalainen pesdimistikään harvoin kellekään ilkeä on, vaikka itsekseen puhisee ja elämää ja ihmiskuntaa vihaa. Heh.

Totta. En tykkää tuosta brittien ilkeilystä, piilovittuilu kohteliaisuuksiin verhottuna ei uppoa. Suomessa onneksi kiltimpää.

Et ole sitten Savossa tai Kainuussa käynyt?

Tai Porissa. 😂

Vierailija kirjoitti:

En tykkää feikkiydestä yhtään, siksi jenkkikulttuuri lähinnä aiheuttaa yökkäysrefleksin. Meillä on rempseää porukkaa, nauraaröhötetään suu auki, viljellään hurttia huumori ja puhutaan siivottomia. Ei olla mitään tekosiveitä keskenämme, julkisella paikalla käyttäydytään jos on joku arvokas tilaisuus. Mutta ei myöskään yritetä silata kultareunasta asioihin, jotka on huonosti tai jotka vituttaa. Osataan puhua suoraan myös vaikeista asioista, eikä esitetä mitään täydellistä. Hyi semmoiselle.

Juuri näin.