Leivotko itse äitienpäiväksi ja laitat juhlallisen ruuan?
Tunnen aika paljon äitejä, jotka toimivat näin. Eikö se ole ihan nurinkurista?
Kommentit (41)
Kevään ekat grilliruuat varattu huomiselle, jos vaan sää suosii, vaihtoehtona vokkipannu kaasulla terassilla. Varmaan teen itse, teini ei osaa ja miehellä on hyödyllisempää tekemistä kodin rempan ja mönkijän huollon kanssa.
Vasta tän aloituksen luettuani hiffasin että ei meillä ole mariekeksiä kummempaa kahvileipää kotona... täytyypä teinilä kysäistä käydäänkö kaupan kautta jos haluaa leipoa tai valita valmista.
Torstaina tehtiin viikonlopun ja alkuviikon ostoslista, kukaan ei muistanut koko äitienpäivää.
Kyllä minä leivon, tottakai itse ja laitan perunamuusia ja nakkeja, aivan kuten vaimo isäinpäivänä. Iskäx3
En. Kysyn lapsilta minne haluavat syömään ja käydään kotiin herkkuja.
Seuraan sisäkön huoneen ovelta kum perheen miehet syövät valmistamaani ateriaa.
En. Mies ei ole mikään ruuanlaittaja, mutta yleensä tekee äitienpäivänä sen ainoan bravuurinsa. Lapset leipoo, tai käyvät ostamassa jotain kaupasta.
Vierailija kirjoitti:
Itseni, kyllä. Anoppi on vanha ja raihnainen, joten se on enemmän anopin päivä kuin omani. En ole ikinä tykännyt äitienpäivästä, jotenkin päälle liimattua ja teennäistä. Siksi mulle ihan ok, että anoppi on pääosassa, minua ei tarvitse juhlia yhtään. Lapsiini mulla on lämpimät välit, mutta meillä vitsaillaan koko äitienpäivästä.
Miksi miehesi ei leivo ja kokkaa, jos anoppi on juhlien pääosassa? Tai vähintään hanki kaikkea tarvittavaa valmiina, jos hän on niin tumpelo, että ei osaa itse.
Meillä on aina ollut selvää, että äitienpäivänä minun ei tarvitse mennä keittiöön muuten kuin syömään (ruokapöytä on meillä keittiössä). Mies saa sitten samanlaista hemmottelua isänpäivänä.
En. Eikä kyllä miehenikään. Lapsilta saan aina kortin.
Meille äitienpäivä ja isänpäivä on lähinnä ollut vaan päivä muiden joukossa.
Kun lapset oli pieninä mies laittoi aamupalan heidän kanssaan ja herättivät sitten minut. Minä tein kakun, ei mitään ongelmaa. Mummuilla kyläilimme päivän mittaan ja lahja vietiin.
Nykyään asun yksin, olen kolmen mummu, miniä tekee kakun ja tytär ostaa kukkia. Ja poika ja vävy ovat hengessä mukana. Sama lapsuudessa, isän kanssa tehtiin aamupala ja kakun teki äiti edellisenä päivänä.
Ja kukaan ei vetänyt marttyyrinviittaa harteille, päivä oli ja on aina mukava.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itseni, kyllä. Anoppi on vanha ja raihnainen, joten se on enemmän anopin päivä kuin omani. En ole ikinä tykännyt äitienpäivästä, jotenkin päälle liimattua ja teennäistä. Siksi mulle ihan ok, että anoppi on pääosassa, minua ei tarvitse juhlia yhtään. Lapsiini mulla on lämpimät välit, mutta meillä vitsaillaan koko äitienpäivästä.
Miksi miehesi ei leivo ja kokkaa, jos anoppi on juhlien pääosassa? Tai vähintään hanki kaikkea tarvittavaa valmiina, jos hän on niin tumpelo, että ei osaa itse.
Meillä on aina ollut selvää, että äitienpäivänä minun ei tarvitse mennä keittiöön muuten kuin syömään (ruokapöytä on meillä keittiössä). Mies saa sitten samanlaista hemmottelua isänpäivänä.
Ihanan avarakatseinen olet. 🏆 tulee postissa.
Mitäpä jos miniä itse haluaa anoppiaan muistaa, sekinkö on nykyään kielletty? Miksi?
En tietenkään.
Jos ei nuo saa mitään aikaiseksi, niin sitten woltitan illemmalla koko porukalle. Ei nää kummosia asioita ole, mutta äitienpäivänä en kokkaa. Enkä muuten tänäänkään, ehkä woltitan tänäänkin.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä leivon, tottakai itse ja laitan perunamuusia ja nakkeja, aivan kuten vaimo isäinpäivänä. Iskäx3
Vaimosi teki isänpäivänä sinun lempiruokaa, mutta sinä et tee sitä vaimolle?
En. Teinit aikovat leipoa aamulla. Minulle selviää sitten aamukahvilla, mitä ovat tehneet.
Mies on omasta aloitteestaan kutsunut minun äidin ja omansa meille syömään. Tekee ruuan itse.
En kaipaa äitienpäivänä mitään erityistä. Yleensä mies ja lapset huomioivat pienesti, se riittää. Itse ajattelin huomenna aloittaa ikkunanpesu-urakan. Kuopuksen rippijuhlat viikon päästä.
Vierailija kirjoitti:
Onpa monella ankea äitienpäivä 🙁
Kui?
Saan nukkua niin pitkään kuin haluan. Mua ei millään aamupaloilla ennen kymppiä herätetä. Sitten on brunssi, kuten aina. Istutaan ja höpötellään parisen tuntia.
Ulkoillaan. Katselen mahdollisesti formulat ja lätkää. - ihan rauhassa. Sillä aikaa porukka valmistelee ruokaa tai sitten tilataan.
Sitten syödään yhdessä ja taas rupatellaan äärimmäisyyksiin. Ehkä jossain vaiheessa lautapeliäkin pelataan.
Näin on menty nyt parikytä vuotta ja mä olen ollut tyytyväinen äiti. Onnellinen ja rakastettu. Ihanaa, että ovat kuulleet mua ja tehneet, kuten mä haluan äitienpäiväni viettää.
Yhden vanhemman perheitä, joissa se äiti ainoa huoltaja on paljon. Ja yleisemmin ero tapahtuu pikkulapsia aikana, joten kuka muu sitten tekisi ellei äiti itse?