**********3-KUUMEILIJAT, VKO 34**********
Huomenta!
Uutta viikkoa taas pukkaa meille kolmosesta kuumeilijoille :)
Minä se testäsin tänään aamulla negan, joten heitän kirveen kaivoon, huhtikuun vauvahaaveet voi unohtaa :( Tiedän sen, sillä meillä ainoa mahdollisesti hedelmää kantava pupuilu tapahtui laskemani oviksen aikoihin, joten jos jotain olisi tapahtunut niin sen olisi jo pitänyt näkyä.
Mieheni ei siis ollut sataprosenttisesti mukana tässä ja voitte vaan kuvitella kuinka surullinen olo tulee siitä että mies vetää viime hetkellä ulos... :( Mieshän oli ensin myöntyväinen, mutta alkoi sitten empiä. Jotenkin halusin toivoa ihmettä sen yhden ainoan "kunnon" pupuilun ansiosta, mutta se ihme jäi nyt näkemättä.
Joten nyt odotellaan sitten menkkoja ja sitä, että pääsen uutta ovista metsästämään. Ja miehen kanssa täytyy puhua asia selväksi että se on sitten joko tai eikä niin että välillä joo ja sitten taas ei. Tosin nyt mieheni on ruttuista naamaani katsellessa ehkä hieman alkanut olemaan projektin kannalla. Ja eilen oikeen yllätti: On laajentamassa meidän terassia ja eilen mietti ääneen että kulkuaukosta pitää tehdä niin suuri että siitä mahtuu tarvittaessa (kaksos-)vauvanvaunujenkin kanssa...! Joten toive elää että meille vielä kolmaskin voisi joskus tulla :) (Ja neljäskin, jos taas tulee kahden erissä ;))
Kroppani tuntien arvelisin, että menkat ovat tulossa 5-6 päivän päästä. Megakierto siis tulossa, mutta ehkäpä kiertoa sotki hieman leikkaus, jossa olin heinäkuun alussa (kumma kyllä, heinäkuun menkat tuli kyllä ihan ajallaan mutta nyt sitten ei...). Kunhan saadaan täti-mokoma alta pois ja miehen kanssa jutusteltua asiat halki niin eiköhän tässä päästä taas jonkin ajan kuluttua lakanoita pöllyttelemään oikeen urakalla ;))
Mukavaa maanantaita!!
t. Mannaryyni (ja kp 33 / 30-32 but no hope)
Kommentit (50)
Kyllä pelottaa välillä. Ja sitä tässä ennen projektiin lähtemistä puntaroitiinkin. Jos kaikki menisi niin kuin kahden aikaisemman kanssa, niin mikään ei epäilyttäisi. Mutta... entä jos lapsi onkin koliikkilapsi, vammainen tai ei sovikaan näiden kahden tiimiin. Entä jos kuolen synnytykseen,entä jos vauvalle tapahtuu siinä jotain entä jos raskaus on muuten vaan kamalan hankala. Entä jos olen ihan väsynyt vauva-aikana, entä jos isommat ovat kamalan mustasukkaisia ja heittäytyvät hankaliksi. Entä jos ei mahduta tähän asuntoon ja autoon. Entä jos ei enää koskaan ole omaa aikaa, kukaan ei ota lapsia hoitoon eikä päästä koskaan enää mihinkään reissuun tai jos lähdetään reissaaminen on ihan kamalaa isolla porukalla. Entä jos ei koskaan enää saada miehen kanssa nukkua sylikkäin, jakseta harrastaa seksiä tai edes keskustella. Entä jos lihon vaan lisää, olen huonokuntoinen enkä jaksa enää mitään. Entä jos mieheltä loppuvat työt ja iskee lama ja terroristit ja kaikki kamala. Näitähän riittää. Osa realistisempia, osa vähemmän realistisia. Yön pimeinä tunteina realistisilta tuntuvat kaikki.
Mutta kun tähän projektiin on nyt lähtenyt, pelot ovat painuneet taka-alalle. Etualalla pyörii ajatus ihanasta vauva-arjesta ja ison perheen onnesta. Riski tuntuu ottamisen arvoiselta ja nyt kun ei oikein suju tämä vauvan istutus niin kylläpä harmittaa. Ikäviä asioita voi sattua, mutta voi sattua ilman vauvaakin. Itse en ole masennukseen taipuvainen eikä vauva-ajat ole olleet hankalia, joten sellaista en osaa ihan oikeasti pelätä. Varmasti kaikkeen on hyvä varautua ja asioita pohtia etukäteen. Jossain vaiheessa se varmuus sitten tulee. Tai ei tule! Voihan se vaaka kallistua kahden lapsenkin suuntaan. Mutta siis ei tämä muillekaan niin yksioikoista ole eli et ole yksin ajatustesi kanssa.
Tällä hetkellä tämä projekti ei meillä tosin oikein pääse vauhtiin, kun ei tule ovulaatiotestiin kahta viivaa, vaikka kierto on jo näin pitkällä. Monta, monta päivää olen jo päivittäin tikuttanut. Blaah. No sitä makuukamarihommaa on nyt kuitenkin taas harrastettu kiitettävästi eli siitä ei ainakaan jää kiinni. Harmittaa, harmittaa. Yritän keskittää voimia laihtumiseen, koska se varmasti edesauttaisi raskautumistakin.
Mukavat viikonloput jatkot kaikille!
MammaMia kp 19 / n. 28
Täältä ei mitään uutta, PAITSI ETTÄ alavattaa jomottelee kuten olisi ovis... !?! öööö... jos on näin niin mihin yks kierto katos..? Pitää kait houkutella mies touhuilemaan "varmuuden vuoksi" jos nyt olisikin ovis. Sinänsä harmi, että meillä on yövieraita. Tosin mieluisia yövieraita, mutta pitää jotenkin salassa touhutella *hih* Ei kyllä mitään aavistusta että missä ja kuinka ;)
Naseli: Mua on just nuo samat pelot ajaneet näin kauas uuden vauvahaaveen kanssa, että ylipäätä uskallan lähteä yritykseen. Rahat ja parisuhde, lisäksi vielä auto, asunto... suurin osa semmoisista on mitoitettu ihan yleisesti kaksilapsisille perheille.
Lisäksi pelottaa ajatus uusista kaksosista - tai no oikeastaan enää ei pelota kun esikoiset ovat vanhoja. Riski tupla tupliin on kuitenkin suurempi kun on jo kerran saanut kaksoset. Mutta se pelotti silloin kun aikaisemmin haaveilin uudesta nyytistä.
Muistan että pari-kolme vuotta oli ihan kamala vauvakuume, itkin itseni uneen siitä ikävästä mutta järki sanoi, että ilman vakituista työpaikkaa ja isompaa asuntoa ei aloiteta yritystä. Kun kaksoset 6,5 v sitten syntyivät niin olin kotona, ilman koulutusta ja ä-raha silloinen minimi 10,x euroa per arkipäivä. mieskin viela aikuisopiskelija eli elimme todella tiukilla. Onneksi molempien vanhemmat halusivat auttaa, mutta otti se koville esim. antaa omien vanhempieni ostaa vauvoille vaunut sillä silloinen oma budjetti ei olisi sitä sallinut.
Nyt olen vakitöissä, kuten mieskin. Sain onneksi keskeneräiset opiskelut suoritettua. Lisäksi olemme ostaneet oman talon jossa vauvalle olisi tilaa.
Tiedän, että lapsia "saadaan" eikä "tehdä" mutta silloin penniä venyttäessä surkeassa vuokrakämpässä muistan ajatelleeni, että tähän ei enää ryhdytä epävarmoissa oloissa. Nyt kun olen 31v. niin olot olisi sellaiset, että vauva saisi tulla ja olisin äärettömän kiitollinen jos luoja meille semmoisen vielä antaisi. Jossei niin onhan mulla kaksi suloista prinsessaa :)
Toivottavasti en kuulosta teidän korvissa kamalan laskelmoivalta. Mutta silloin vauvakuumeen aikaan vaan jos olisi tullut toiset kaksoset niin en tiedä miten olisi käynyt - luultavasti ei hyvin ainakaan parisuhteen kannalta. Jos olisin aikoinaan saanut vain yhden lapsen niin tilanne olisi varmasti eri.
Terkuin Mannaryyni ja kp jotain 38/30
Tuuti: Toivottavasti saan köydestäsi kunnon otteen =)
Canon3: Tervetuloa joukkoon!!
Vuma: Jokos me kohta siirrytään odotus-puolelle yhdessä??? Ollaan notkuttu täällä jo ikuisuus =)
Onnea miljoonasti prinsessat2!!!!! Enkeleitä matkaan!
_marga_: Voimahalit sinulle! Ihmeitä kylläkin tapahtuu kaiken aikaa! bd
Mannaryyni: Toivottavasti tilanteesi kääntyy suuntaan tai toiseen. Toivon ja peukutan kuitenkin plussan puolesta vielä bd
Naseli: Kyllä todellakin pelottaa tämä kolmosen yrittäminen... Minulla kun noi pojat ovat jo lähes aikuisia, enkä kuule enää edes kunnolla muista kun olivat pieniä! Jos tässä nyt todellakin tärppäis, niin joudun ihan konkreettisesti aloittaa/suunnitella kaiken, siis kaiken uusiksi... Mutta kun vauvakuumetta on ollu lähes kolme vuotta niin ei auta mikään!
On: Nonniin... tein eilen testin (kp24) roskishaamun sain testiin, oli todellakin haamujen haamu.. No, tänään tein uudestaan testin, ensiksi tuli n.5min päästä haamuviiva, testiviivasta n. 5mm päähän. 15min kuluttua se häipy, siis haamuviiva ja noin 30min päästä tuli testiviivan ihan viereen haalee punanen viiva n.1mm päähän. Siinä se näkyy edelleen vaikka testauksesta on jo yli tunti??? Voikohan tuo olla viallinen testi? Onko kenellekään käyny noin?? En kyllä ennen ole viivoja saanu noin lähelle testiviivaa.... Taidan tehdä huomenna uusiksi.. En nyt riemusta kyllä uskalla pomppia tästä, vaikkakin hämmentynyt olen. Ja kp:t ei päätä huimaa, mutta oli vaan sellanen tunne että nyt täytyy testata.
mp73, yk 20 (km jälk. yk4), kp 25/n.30 (viime kierto oli 27)
Tässä toivun vielä keskenmenosta ja lääketyhjennyksestä.. Tarkoitus heti "yrittää uutta putkeen" kunhan jälkivuoto helpottaa.. Tätä kesken mennyttä raskautta yritettiin 2.5v, että josko nyt tärppäisi helpommin.. ehkä jotain toivoa ylipäänsä on..
Meillä on siis poika00 ja tyttö02 ja edelleen kolmas lapsi toiveissa, (tai vaikka kaksoset !! ) Miten muilla pää kestää? Mulla on tiukkaa välillä tehnyt viimeisen reilun vuoden aikana..
Täällä aika moni plussaillu onnea kaikille!!
Oletteko ovistikuteleet heti km:n jälkeen vai vasta seuraavasta kierrosta..
mp73 minullekin heitelee kierto 24,28,30.. hankalaa laskea että missä sitä meneillään..
=) mami79
***ja samalla pistää silmät kiinni ja toivottaa uskaliaasti matkaa odotuspuolelle*****
Wau, kuulostaa hyvältä mp73!! Vielä kun kahdella testillä olet saanut plussaan viittaavia tuloksia :) Kuulostaa kyllä niiiiin plussalta, ehkä siksi hieman haamuna ja erikoisina viivoina kun kp-lukema on sulla vielä aika pieni ja ehkä raskaushormoonin määrä ei vielä ole kovin korkea... mutta kertomasi perusteella olen 99% varma että jos teet varmistustestin parin-kolmen päivän päästä niin tikkuun pärähtää selvä plussa! Voi, haluan jo onnitella :)
mami76: Tervetuloa porukkaan! Ikävää että olet joutunut kokemaan km:n ja vielä noin pitkän yrityksen jälkeen :( Toivotaan nyt nopeaa uutta plussaa ja onnellista odotusta.
Tänään sitten mulla alkoi menkat, tai no ainakin jotain tiputtelua. Huomenna varmaan humahtaa niagarat joten laskenta lähtee taas alusta... Ihan hyvä että tuli edes joku ratkaisu tähän melkein 40 päivän kiertoon ja epävarmuuteen. Toki tämä oli se ikävämpi tulos, mutta nyt pääsee sitten suunnittelemaan uusia kujeita tälle kuulle ;)
terkuin mannaryyni, kp 1 /30
Siis kiitos kaikille vastanneille. Oli hyvä huomata, ettei ole yksin pelkojen ja aatosten kanssa. Miehen kanssa puhuttiin pitkään lauantaina ja hän oli odotellut, että minä "ilmottaisin", kun seuraavaa voisi alkaa yrittämään ja minä taas olen odotellut, että mies näyttäisi selvää merkkiä siitä ,että kolmas on yhtä tervetullut kuin edellisetkin :) Puhuttiin myös peloista yms. ja mies rohkaisi ja tuki todella paljon ja kertoi itsekin pelkääväänsä, mutta muistutti myös mistä kaikesta ollaan yhdessä selvitty...On se sitten viisas ja hyvä mies!
Pillerit jätin kuitenkin jo nyt pois ja odottelen, että oma hormonitoiminta käynnistyy kunnolla, niin yritys voi alkaa. Kiitos vielä teille!!!
-Naseli-
Tänään tuli postissa tilaamani ovistikut:) Eli ensimmäistä kertaa nyt meinaan kokeilla! Tänään kp 13...jokohan olisi mahis ovikseen? Alavatsaa jomoilee ainakin oudosti tänään ja mistä sitä tietää, kun kierto on niin sekava (viimeksi 31 pvää)...otettiin eilen uusi kissanpentukin, aivan suloinen ja ihana! Edellinen kisuli kuoli kesäkuussa ja kun mies on koirille allerginen, päätettiin ottaa uusi mirri. On ne vaan ihania ja muksutkin on ihan fiiliksissä.
Tänään siis tikutellaan jo ovista ja mikäli näyttää plussaa, saapi ukko illalla kyytiä;D
Onnea ja zemppistä kaikille!!
elinana kp13/31
pelottaa.
1,5v kahden lapsen yh-äitinä ja kyllä, jaksaminen mietityttää. ja se, ettei miehellä ole lapsia. en halua enää kokea eroa ja yksin jäämistä. mutta asiaa on auttanut, kun on miehen ja ystävän kanssa asiasta puhunut. he ovat rohkaisseet ja tukeneet, mies varsinkin.
kuopus on nyt 1v ja 3kk. en halua isoja ikäeroja lapsille ja enää yli 30v en lapsia enää tee. vielä on tuoreessa muistissa noi viime sektiokivut jne, että samoilla muistoilla ois kiva mennä tämä kolmas ja luultavasti viimeinen. esikolla ja kuopuksella on ikä eroa 3v ja silloin oli jo kerenny unohtaa ja miten pelkäsin ja itkin sairaalaan menoa, sektioo.
totta, että kolmelle voi olla hankala löytää hoitopaikkaa ym.. mutta niin on kahdellekkin. kun ei viiti mummia aina pyydellä. ja kaksi aijempaa ovat olleet tosi helppoja koko vauva-ajan, sitä ei osaa pelätä, että nyt jos oiskin toisin.
mä luulen, että jos kolmas meille suodaan niin jotenkin sitä tulee pärjäämään. ja lopulta on se tukijoukko kuitenkin olemassa. ja tää mies onkin vastuullisempi ja mulla muutenkin turvallisempi olo tähän kaikkeen.
kannattaa puhua miehen kanssa siitä mikä johti kriisiin ja miten välttää se seuraavalla kerralla.