En enää jaksa työelämää
En jaksa näitä jatkuvasti kiristyviä vaatimuksia enää ollenkaan. Kaikkeen pitäisi taipua, olla jatkuvasti tavoitettavissa, omaksua valtavasti uutta nopeassa tahdissa joka päivä, ketterästi ottaa haltuun tuo 450-sivuinen raportti ja napakasti pitchata siitä seuraavassa kokouksessa, verkostoitua somealustoilla, twiitata ja instata ja brändätä itseään. Olisikin edes jossain markkinointialalla, missä tämä jumppa saattaisi ehkä näkyä edes palkassa, mutta ei. Työelämä tuntuu pimeältä tunnelilta, jonka päädyssä odottaa hauta. Haaveilen suorittavasta työstä puutarhurina, mutta kuulemma niillä ei ole töitä.
Kommentit (35)
Onhan niitä muitakin suorittavia töitä.
tuttuni on lähihoitaja. tekee kolmen viikon aikana ainoastaan kaksi päivää töitä, lauantaina ja sunnuntaina sekä aamuvuoron että iltavuoron. tuosta tulee 60 % työaika. minusta kuulostaa loistavalta järjestelyltä, tietysti nuo työpäivät on sitten pitkiä. kyllä niitä mahdollisuuksia järkevään työelämään on, jos etsii.
Vierailija kirjoitti:
tuttuni on lähihoitaja. tekee kolmen viikon aikana ainoastaan kaksi päivää töitä, lauantaina ja sunnuntaina sekä aamuvuoron että iltavuoron. tuosta tulee 60 % työaika. minusta kuulostaa loistavalta järjestelyltä, tietysti nuo työpäivät on sitten pitkiä. kyllä niitä mahdollisuuksia järkevään työelämään on, jos etsii.
Olen ollut kolmivuorotyössä, jossa vuorot olivat 12-tuntisia, ja siinä tosiaan tulee osa-aikaisena pitkiäkin vapaita. Harva vaan pystyy poimimaan sillä lailla rusinat pullasta, että tekisi vain niitä rahakkaampia viikonloppuvuoroja.
Kyllä. Joskus tuntuu, mitä tunnollisempi, ahkerampi ja parempi työntekijä, sitä enemmän joutuu tekemään.
Samaa mieltä. Olen 51 v. Ja ihan valmis elämäntapatyöttömäksi. Pitkät työpäivät ja kahden ihmisen työt ja samalla työkaveri hoitelee puolet päivästä omia asioitaan. Esimies vaihtuu muutaman kuukauden välein ja nykyinen on täysin hyödytön. Työterveyshuollosta saa reseptejä verenpaineeseen, unettomuuteen ja ahdistukseen, mutta sairaslomaa ei saa. Aamulla kaksi verenpainelääkettä ja illalla nukahtamislääke sekä rauhoittava että saa nukuttua ja jaksaa aamulla aloittaa rumban alusta....
Olen 50 ja risat lastenhoitaja ja taas tullessani kotiin aivan hajalla Melu, kiire ja sähellys on kauheaa. Miten tätä jaksaa..😞
Tuttu juttu. Olen kulttuurialalla ja nyt siis lakossa. Palkkani on hoitajiakin pienempi ja koulutus korkeampi. Nykyisin työ on aivan älytöntä useiden laajojen projektien vetämistä, vuosittaisten suunnitelmien jatkuvaa laatimista, seurantaa ja ylläpitoa, verkostoitumista ja lisäksi hallinnollisia tehtäviä. Nämä ovat aiempien perustehtävien lisäksi. Palkkaa niistä ei tule kuitenkaan sen enempää. Ei tämä enää motivoi millään tavalla. Toivottavasti saan vaihdettua pian alaa. Ei tätä jaksaa enää vuosikymmeniä.
Pitäisi tehdä helpommaksi työnkierto ja työllistää tehokkaammin. Töissä käyvät ihmiset uupuu työmääriin ja vaatimuksiin. Samaan aikaan kuin työttömien määrä kasvaa. Palkkaa ei haluta maksaa kuin johtajille.
Olen työtön. Ymmärsin että kyse on minun elämästä, minun arvoista, minun vapaudesta. Eikä yhteiskunnan ja muiden ihmisten.
Olin ns. työelämässä 30-v. Se elämä ei paljon jättänyt.
Sama homma, olen koeajalla töissä yli vuoden työttömyyden jälkeen. Taloudellinen hyöty on minimaalinen ja työ vie kaikki voimat, taidan huomenna lähteä kesälomille...
Itse olette ammattinne valinneet, ja aina voi jäädä veronmaksajien elätettäväksi. Lopettakaa valittaminen.
Aloittajan kuvaama nykyajan työmalli sopii jollekin psykopaatille, joka ei uuvu eikä masennu.
Lähe vaan puutarhuriks. Elät kerran.
Miten olis kaupan kassa, ja ihan yleisesti päivittäistavarakauppatyö? Leppoisa työ, heitä läppää asiakkaiden ja työkavereiden kanssa, siirtele tavaraa tästä tonne, huipputekninen kassatietokone tekee kaiken räknäyksen, mee kotiin ja nosta jalat pöydälle. Ei stressiä eikä 450-sivusia raportteja. Aikasia aamuja kyl ja viikonlopputyötä, mutta mikäs siinä jos tykkää niistä.
pierupylly kirjoitti:
Itse olette ammattinne valinneet, ja aina voi jäädä veronmaksajien elätettäväksi. Lopettakaa valittaminen.
Työn kiristynyt tahti/vaatimukset ovat voineet muuttaa alun mukavan (ainakin kestettävän) työn uuvuttavaksi. Hyvin monella näin.
Kukahan keksi tämän palaverirumban? Korona-aikana homma lähti käsistä. Outlook pukkaa palaverikutsua toisensa perään ja sit jos laitan että en pääse paikalle niin tulee viestiä että kai sinäkin nyt pääset kun tämä voi ehkä sinuakin koskea, just tätä että varmuuden vuoksi bookataan koko tiimi palaveriin eikä asianosaisia.
Vierailija kirjoitti:
Miten olis kaupan kassa, ja ihan yleisesti päivittäistavarakauppatyö? Leppoisa työ, heitä läppää asiakkaiden ja työkavereiden kanssa, siirtele tavaraa tästä tonne, huipputekninen kassatietokone tekee kaiken räknäyksen, mee kotiin ja nosta jalat pöydälle. Ei stressiä eikä 450-sivusia raportteja. Aikasia aamuja kyl ja viikonlopputyötä, mutta mikäs siinä jos tykkää niistä.
Kuulostaa hyvältä. Onko omakohtainen kokemus?
Uuden teknologian pitäisi helpottaa työntekoa nykypäivänä mutta onkin käynyt päinvastoin. Miksi?
Kaiikki perustuu valtaa ja rahaan jossa ei ole rakkauttta.
Juu. Työelämä on liian sirpaleista tekemistä nykyään. Koko ajan pitää osallistua kaikkeen, eikä ole aikaa keskittyä tekemisiin. Ei pääse syväosaajaksi missään, kun kaikkien pitää tehdä (huonosti) kaikkea.
Puutarhureille ei tosiaan oikein ole töitä. Kukkakaupan voi ehkä perustaa, mutta sinne tänne säntäilyä se yrittäminenkin on.