Lue keskustelun säännöt.
Miten elää onnellinen elämä, jos ei voi saada sitä, mikä tekisi onnelliseksi?
03.05.2022 |
Miten ns. tyytyä siihen mitä on? En voi tavoitella haluamaani, koska se ei ole teoreettisestikaan mahdollista. Kyseessä ei ole sellainen asia, jolle olisi mitään korvaajaakaan. En voi tilanteelle mitään, se ei ole omaa tai kenenkään muun syytä. Silti en voi olla ajattelematta ja olematta surullinen, että joudun elämään ilman sitä mitä haluaisin.
Miten siis hyväksyä oma kohtalonsa ja erityisesti se, että tosi monella muulla on se mitä itse haluaisin?
Kommentit (13)
Paljasta ensin, mikä se asia on, mitä et voi saada ja miksi et voi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä. Vaikeaa se on. Myös minä haluaisin jotain mitä lähes kaikilla on mutta en tule koskaan saamaan.
Ihminen harvemmin tulee onnelliseksi, kun saa tai saavuttaa jotain.
Riippuu vähän, onko ap 25 vai 85 vuotias.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kannata ripustaa omaa onnellisuuttaan sellaiseen, mikä itseltä puuttuu vaan sellaiseen, mitä itsellä on.
Olen onnellinen terveydestäni. Upeaa ulkonäköä ei ole, mutta olen onnellinen - koska osaan iloita terveydestä.
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata ripustaa omaa onnellisuuttaan sellaiseen, mikä itseltä puuttuu vaan sellaiseen, mitä itsellä on.
Olen onnellinen terveydestäni. Upeaa ulkonäköä ei ole, mutta olen onnellinen - koska osaan iloita terveydestä.
Hyvin sanottu.
Mieti ap, mitä hyvää sinulla on. Ihan varmasti on jotain.
Lisäksi siitä voi saada tyytyväisyyttä, kun onnistuu saavuttamaan jotain hyvää. Mieti jokin hyvä asia, mikä on sinulle mahdollista saavuttaa ja lähde toteuttamaan sitä.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Paljasta ensin, mikä se asia on, mitä et voi saada ja miksi et voi?
Ok. Haluaisin perheyhteisön, jonka kanssa jakaa elämä hyvässä ja pahassa. Minä ja mieheni olemme ainoita lapsia ja rikkinäisistä kodeista. Olen käsitellyt terapiassa lapsuuden traumani, mutta siitä puutteen tunteesta en pääse eroon, että haluaisin kivan perheen. Tämä johtuu oikeastaan siitä, että kaikki kaverini ym. eivät matkustele tai muutenkaan juuri hengaile kuin omien sisarustensa kanssa. Olen siksi kovin yksin, kun moni varmaan kommentoi, että voivathan kaverit olla perhe. No voisivat mutta eivät halua olla. Kaikki on tosi sisäänpäinkääntyneitä.
Tuota perheyhteisön puutetta ei korvaa myöskään oma mieheni ja lapseni. Juuri lasten saanti on korostanut kaipuuta isommalle perheyhteisölle. Sitä kaipaisi niin kovasti tukea lapsiperhe-elämään vaikka nyt päiväkotilakon aikana.
En ole kiinnostunut työelämästä tai oikein mistään muustakaan. Haluaisin vain läheisiä ja turvallisia ihmisiä ympärilleni niin arkeen kuin juhlaan. Yksinäisyys syö sielun.
Saan varmaan nyt paljon p**kaa tästä kommentista. Aloitukseni pointti ei ollut itse tämä ongelmani vaan se, miten tulla onnelliseksi ja hyväksyä, etten voi saada mitä haluaisin.
Ap
Onko sinulla ketään naapuria tai muita lasten vanhempia siinä lähellä, jonka voisit itse kutsua vaikka kylään kahville tai muuten vaan alkaa tutustua. Opettelemista se tietysti vaatii, miten itse luodaan se oma piiri ympärille, mutta ota se elämän mittaiseksi tavoitteeksi, ei sen tarvitse heti tapahtua. Kenenkään omat vanhemmat eivät elä ikuisesti, huomaat jonain päivänä, että olet itse se tuki ja turva omalle lapselle tai lapsille. Orpo olo toivottavasti helpottaa ajan myötä, kun itse saat ikää lisää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinulla on liian suuret luulot itsestäsi ja naurettavat haaveet. Mene sairaalaan vapaaehtoistyöhön katsomaan miten monet kamppailevat saadakseen edes elämän. Lue siitä miten aasiassa 2/3 ihmisistä saa vähemmän kuin yhden riisiannoksenmpäivässä.
Älä aina valita!
Samaa koin aikoinaan, onneksi vanhempanikin kokivat kai yksinäisyyttä ja olivat samanmielisiä. Olimmekin joka viikonloppu tekemisissä ja juhalpyhiä vietimme yhdessä. Vanhemmistani tuli entistä rakkaampia. Kun vanhempani kuolivat ja lapset muuttivat kotoa pois alkoi taas yksinäisyys mutta olen koittanut poistaa sitä harrasteilla ym.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletan että joa ap tutustuisi niihin kadehtiminsa perheyhteisöihin niin voisi huomata että aika harva niistä on sellainen kun ulkoapäin kuvittelee.
Itse kuvittelin että minulla olisi loistava tukiverkosto koska olin auttanut paljon sisaruksia heidän lasten hoidossa ihan palkatta. No käytännössä minun lapsiani ei ole sisarukset hoitaneet kun kerran kaksi tuntia. Se siitä vastavuoroisuudesta.
Itse olen oppinut että herkästi ihmiset kuvittelee toisten elämän niin ihanaksi. Jos on vaikka kerran nähnyt naapurin isän uimahallissa lastensa kanssa niin kuvittelee että tämä käyttää usein lapsia uimassa ja on huolehtiva vanhempi. Todellisuudessa voi olla että nähty kerta oli ainoa laatuaan. Sama siinä kun kuvittelee muiden perheiden elämän niin hienoksi ja kivaksi.
Itse koetan ajatella että niillä korteilla pelataan mitkä jaossa tuli. Ei kannata murehtia miten paljon parempia kortteja toiset saa. Pelaa oman pelinsä ja koettaa nauttia siitä.
Tsemppiä ap toivottavasti löydät mielenrauhan vaikka meditoimalla. Tsemppiä!
Kateus muita kohtaan on valehtelua itselle . Ei voi tietää muiden onnesta.