Lue keskustelun säännöt.
Deittikumppani jätti
02.05.2022 |
Tuntuu niin pahalta. Ehdin tosi paljon tykästyä tähän mieheen ja hän päätti lopettaa tapailusuhteemme. En siis ilmeisesti merkinnytkään hänelle juuri mitään. Mitä pitäisi tehdä?
Kommentit (17)
No ethän sä voi sen suhteen enää mitään tehdä. Sun pitää löytää uusi mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tapailu sana on jo epäilyttävä. Tapaillaan, nähdään, katsellaan. Pitäisi olla joku joka tietää mitä haluaa.
Ei kai silloin ole tunteita pelissä, jos vaan tapaillaan. Oli itselläkin näitä tapauksia, mutta nykyisen kanssa oli alusta asti selvää, että seurustellaan eikä leikitä.
Kyllä sä pääset siitä yli, hyväksyt vaan ettei ollut sua varten. Eikä se automaattisesti tarkoita ettet olisi merkinnyt mitään vaikka jättikin. (Mun tapauksessa toisella tuli kaverifiilikset, kun olin liian herrasmies (availin ovet, vein kukkia jne.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö sulla oo koskaan ollu suhteita, jotka on katkenneet, vai mitä ihmettelet? C'est la vie.
Se on inhottavaa, kun itse olet juuri siinä ihastuksen alkuhuumassa, ja toinen sitten vetää maton alta. Mullekin kävi noin muutama kuukausi sitten. Ihania, kamalia tapailumiehiä. Aika parantaa haavat ja uudet mieskuviot vie ajatukset eteenpäin (vaikka olisikin vain joku merkityksettömämpi juttu).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos pystyt, ala vaan katselemaan muita miehiä. Kyllä se unohtuu kun löydät jonkun paremman.
Toinen vaihtoehto: pidä taukoa deittailusta ja keskity muihin juttuihin. Itse valitsin tämän jälkimmäisen, ja sillä tiellä näin vuosien jälkeen edelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tapailu sana on jo epäilyttävä. Tapaillaan, nähdään, katsellaan. Pitäisi olla joku joka tietää mitä haluaa.
No niinpä. Itse en aikanaan deittailemaan ryhtyessäni ollut yhtään perillä mitä tapailu käytännössä tarkoittaa. Jos olisin tiennyt, olisin lopettanut jutun heti kun kuulin miehen käyttävän tuota sanaa.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sä pääset siitä yli, hyväksyt vaan ettei ollut sua varten. Eikä se automaattisesti tarkoita ettet olisi merkinnyt mitään vaikka jättikin. (Mun tapauksessa toisella tuli kaverifiilikset, kun olin liian herrasmies (availin ovet, vein kukkia jne.)
Juu, naista pitää sylkeä naamaa ja pistää se elättämään sua, niin johan tulee seurustelufiilikset.
Tuo oli sitten sarkasma. Kannattaa myöntää itselleen ne oikeat syyt eikä turvautua kilttimies-itkuun, se ei auta sua mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sä pääset siitä yli, hyväksyt vaan ettei ollut sua varten. Eikä se automaattisesti tarkoita ettet olisi merkinnyt mitään vaikka jättikin. (Mun tapauksessa toisella tuli kaverifiilikset, kun olin liian herrasmies (availin ovet, vein kukkia jne.)
Juu, naista pitää sylkeä naamaa ja pistää se elättämään sua, niin johan tulee seurustelufiilikset.
Tuo oli sitten sarkasma. Kannattaa myöntää itselleen ne oikeat syyt eikä turvautua kilttimies-itkuun, se ei auta sua mitenkään.
Nää sun kilttimies-jutut kertoo susta tarpeeks. Ehkä teillä ei oo vaan kanttia sanoa asioita suoraan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselleni on käynyt (pian) ihan liian monta kertaa, että olen ennättänyt ihastua ellen jo peräti hieman jo rakastuakin naiseen. - Kunnes taas saan kuulla kuinka hän pyytää, että voisimmeko kuitenkin olla vain ystäviä tai kavereita...
Ymmärrän toki, että kyse on useimmille vain kauniimpi ele ja tapa hyvästellä kuin ghostata tai sanoa koruttomasti, että näkemiin ja hyvästi sitten vaan (älä muistele pahalla tai älä ainakaan ilkeäski ryhdy). - Joidenkin naisten kanssa olen ihan oiekasti onnistunut etenemään niin, että voimme olla tänään kavereita ja jopa ystäviäkin olen onnistunut saamaan naisista en monesta mutta tärkeämpää kuin heidän määränsä on heidän laatunsa.
Vaikka kaveruudet ja ystävyydet naisten kanssa on erinomaien paljon antavaa ja monin tavoin miellyttävää, niin silti aina toisinaan haaveksin ja unelmoin, että joskus voisin löytää ja kohdata sen Yhden ja Erityisen jonka kanssa sattaisimme edetä ja muodoataa yhdessä vastavuorosien ja rakastavan parisuhteen, jossa kumpaisellakin on luonteva ja hyvä olla.
Mutta kun on liian monta kertaa saanut ns. rukkaset tai päätynyt, niin kuin sanotaan friend zonelle, niin sitä kuvittelee ja uskoo jo tietvänsä miten "taas" käy. Ja kun tuo näky tai tunne ei ole kovin miellyttävä (, kuten nainen haluaa kuitenkin vain hetken leikkiä minun kanssani tai skippaa minut heti kun köytää paremman tai sitten olet vain ymmälläsi, että mitäs tällä kertaa teit väärin tai mikä minussa on oiekin vikana kun sanoi vain, että ei kipinöitä tai sytytä mutta ystävä haluaisi kuitenkin olla kanssani...) niin johan tällaiset tuntemukset pian elleivät jo alitajuisesti vaikuta omaanikin olemukseeni, enkä enää uskalla heittäytyä ja olla oiekasti avoin ja suhtautua naiseen ennakkoluulottomasti ja avoimesti.
Tai vähintäänkin toivoa paratsa. Ei kenellekään ole mikään pakko tai velvollisuus asettua parisuhteeseen kanssani. En minäkään ole valmis tai halukas kenen tahansa kanssa parisuhteeseen.
Mutta harmittaa kun aina ei edes tiedosta, että mitä tekee vai tekikö mitään väärin, että kun kelpaa kaveriksi tai joa ystäväksi mutta ei "taaskaan" parisuhteeseen olemaan se toiselle Se yksi ja erityinen
Kiitos ja anteeksi kun sain avautua
3:lle: yleisesti kyllä tiedetään mitä tapailu tarkoittaa.
Vierailija kirjoitti:
3:lle: yleisesti kyllä tiedetään mitä tapailu tarkoittaa.
Sitäkö siis, että saa unohtaa normaalitkin kohteliaisuussäännöt ja käyttää toista omien henkisten ja fyysisten tarpeidensa tyydyttämiseen ilman minkäänlaista vastuuta?
T. Eri?
Kauannko tapailitte?