En osaa käsitellä stressiä ilman tupakkaa. Mikään muu ei saa minua tyytymään ja ajattelemaan "Ok,kyllä se tästä"
En saa itseäni kasaan ilman hermosavuja. En vain saa. Raivoan,huudan enkä voi ajatella.Yksii ainoa tupakka tyynnyttää ja palauttaa kyvyn toimia kuin rauhallinen,järkevä aikuinen.Mieskin sanoi että olin tupakkalakossa kuin piru .Samoin pomoni huomasi että olen pahalla päällä ja hutiloin, onneksi sain seliteltyä asiaa äitini syöpähoidoilla .
Kommentit (4)
Mietipä sitä stressin määrää kun tulee keuhkosyöpä.
Vierailija kirjoitti:
Mietipä sitä stressin määrää kun tulee keuhkosyöpä.
Niin miksei kärsiä sen lyhyen vierottautumis ajan.
Suihke? Sähkötupakka? Mitä näitä nyt on?
Sulla on niin vahva ehdollistuminen että tuo pitää purkaa vähitellen. Kuitenkin ihan tosi nikotinistit on lopettaneet. Sun pitäis koettaa vähentää stressaamistaipumusta ylipäätään. Liikunta on yksi tapa purkaa jännitteittä, ihan kävelylenkitkin.
Riippuvuudet on hankalia. Itsellä rauhottui vasta 1kk lakon jälkeen. Nyt 6kk jo ilman röökiä ja kaikki ok, tupakka vaan ei kuulu enää omiin juttuihin.