Lue keskustelun säännöt.
Miten parisuhteen muodostamisesta aikuisena tuli näin vaikeaa?
Täällä näyttää olevan jo ketju parikymppisistä, mutta oma ihmettely kohdistuu nyt sellaisiin 40-50 -vuotiaisiin.Olen (N, 50+) ollut nyt sinkkuna muutaman vuoden ja haussa on parisuhde. Treffiäpit ja deittisivustot testattu, livessäkin käyty (koronaa ennen ja koronan jälkeen), mutta huonolla tuloksella.Ravintoloissa on ollut enimmäkseen varattuja, Tinderissä ym. vain seksiseura haussa.Varsinkin nyt viime vuosina on tullut selkeä trendi, että miehet eivät näytä haluavan parisuhdetta. Kaikki tuntuvat haluavan vai seksiseuraa, FWB, FB, ONS, mitänäitänyton.Varsinkin Tinderissä on ilmiönä, että mies SANOO haluavansa parisuhdetta, mutta juttelun alettua onkin kiinnostunut vain pelkästä seksiseurasta. Ei missään nimessä mitään pysyvää, vakituista, jotain kestävämpää.Ja mietityttää että MIKSI?Onko sormet palanu niin pahasti, että ei enää parisuhde kiinnosta?Onko maailma muuttunut niin, että tämän ikäluokan miehet eivät enää halua kumppanuutta, yhdessäoloa, ehkä jopa yhdessäasumista?
Kommentit (2361)
Vierailija kirjoitti:
Itse haluaisin vielä parisuhteen, mutta kaikki tapaamani naiset ovat vaikuttaneet olevan niin kiireisiä, ettei heillä taida olla edes aikaa sellaiselle. Tai siis omasta mielestään heillä on, mutta jos kuukaudessa ehtii näkemään 1-3 kertaa (ei välttämättä edes vuorokautta kerrallaan), niin mitä sellaisesta voisi ylipäätään edes syntyä.
- Monella on vielä 40-50v lapsia kotona, tai sitten hoidetaan lastenlapsia.
- Työ ja ura vie mennessään, heilutaan suunnilleen työnarkomanian partaalla.
- Työn lisäksi aikaa vieviä harrastuksia, oma vapaa-aikakin on kalenteroitu.
- Naisystävien kanssa on joka viikonloppu jokin bilereissu tai jokin ristiinnaintireissu Lapin tuntureissa. Jos naisella on lapsia, niin nämä tietenkin lapsivapaina viikonloppuina. Kun on lapset kotona, niin silloinkaan ei voi tietenkään nähdä, koska lapset.
- Lasten harrastuskuskaukset tai seurojen talkoohommat/jne.
Tuota listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkälle, sillä kaikki on nähty tässä vuosien saatossa. 😁 On minullakin menoja ja oma elämä, mutta silti olisi mukava nähdä naisen kanssa sen 1-2 kertaa viikossa edes muutaman tunnin ajan. Mutta harvassa on he, joilta se onnistuu..
Yksinkertaisesti: hyvin harvalla naisella on aikaa parisuhteelle, vaikka halua saattaisikin olla!
Kuvasit mun elämäni tuohon. Seksikin on hankalaa, kun saattaa olla just kk, kun nähtäisiin :D Mulla on lisäksi koira ja se ja sen harrastukset, kaverit jne on myös tärkeitä ja kalenterissa.
N41
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nykyaika on kertakäyttökulttuuria. Tinderit ym. kokeilijoille ja seikkailunhaluisille. Meillä puolison kanssa tavoite elää yhdessä kunnes kuolema erottaa. Ei oltais löydetty toisiamme tinderistä, vaan tavattu ihan oikeassa elämässä, ei missään ihmeellisessä virtuaalimaailmassa.
Kannattaa miettiä sata vuotta sitten avioon menneitä, harva niistä erosi, nykyään liian moni ja liian helposti. Nykyajan ihmisillä paljon harrastuksia, viihteen seuraamista ym. jonninjoutavaa; kaikki tuo aika on pois yhteisestä perhe-elämästä, joka lujittaa puolisoitakin yhteen. "Raataminen" perheen eteen/yhteisen hyväksi on poissa, ajatellaan vain lähinnä itseä, ei meitä/perhettä.
Eli arvomaailma on muuttunut, siksi parisuhten muodostaminenkin vaikeaa.
Kyllä, arvomaailma on muuttunut. Enää naisen ei tarvitse kestää fyysistä, henkistä ja taloudellista väkivaltaa (eikä miehenkään), vaan voi erota.
Enkä ymmärrä, miksi tule kommentoimaan tähän keskusteluun asiasta, josta sinulla ei ole vielä kokemusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun kerran on pitkässä suhteessa ollut ja eronnut, minkä ihmeen takia ikinä haluaisi saman virheen toistaa? Tavoitteena on saada niin paljon seksiä kuin mahdollista ilman sitoutumista.
Moni nainen ei halua seksiä miesten kanssa, joilla on ollut satoja kumppaneita ja joilla on paljon seksitauteja.
Onneksi kaupat myy dildoja ja kelasta saa tarvittavat tuet.Moni nainen on itse ollut satojen kumppaneiden kanssa. Ja miksi hitossa niistä keskusteltaisiin seksikumppaneiden kanssa?
Ei ole, toki jakorasioita löytyy.
Moni nainen ei aloita suhdetta enää miesten kanssa, niin ei tarvitse kuunnella miesten valehteluita seksi kumppanien määrästä.
Ja kuka haluaa nuolla herpes kalua, kondomi ei auta.No ehkei sinun kannata olla miehiin enää kontaktissa, nyt kannattaa piiloutua vain turvaan enää loppuelämäksi, kun herpeskin vasta nyt tässä iässä sinua uhkaa. Oikein kumin läpi hyökkää.
Herpes tarttuu oireettomana ja vaikka käyttäisi kondomia. Ja genitaaliherpes tarttuu myös suuhun suuseksissä.
Olisi varmaan hyvä tietää tuo, jos hyppii sängystä sänkyynJuu, sukupuolitaudeilta suojautuu parhaiten olemalla harrastamatta seksiä. Liikenteessä voi tapahtua onnettomuuksia ja suihkussa voi kaatua. Maailmassa on hirveästi asioita, mitä pitäisi ehkä välttää, mutta ei ehkä sitten kuitenkaan viitsi...
Kondylooma aiheuttaa lapsettomuutta ja tartuu myös vaikka käyttäisi kondomia. Suomessa on pariskuntia jotka itkevät, kun ei vauvaa kuulu.
Tämä on yli 40-vuotiaiden ketju. Ei tässä lapsettomuudet enää merkitse mitään. Lapset tehty, jos on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kun joku mies tulisi tähän ketjuun kertomaan näkemyksensä. Kiinnostaisi oikeasti tietää mitä mieltä on ja mikä taustalla on syynä mahdolliseen haluttomuuteen.
Ymmärtäkää hyvät ihmiset, että 50-vuotiailla miehillä ei ole enää niin palavaa intoa olla teidän kanssanne koko ajan.
Olen itse tätä ikäluokkaa oleva mies, jolla on eronneita miehiä kavereina paljonkin. Ei heistä enää kovinkaan moni halua sitoutua parisuhteeseen. Syitä on seuraavia:
- Oma vapaa-aika on muodostunut sellaiseksi, että ei olisi riittävästi aikaa toiselle;
- Halu päättää omista asioista, asumisesta, menemisistä ja tulemisista;
- Haluttomuus sitoutua, koska vanheneminen pelottaa; haluaa ottaa vielä viimeisen vapauden irti, kun se on mahdollista - ja sitä paitsi monelle miehelle uudelleen mahdollista esim. pitkän perhe-elämävaiheen jälkeen;
- Sormet palaneet huonoissa parisuhteissa;
- Yksinkertaisesti halu saalistaa naisia - yrittää vielä sitä kautta tuntea itsensä hyväksytyksi ja kelpaavaksi;
- Muitakin syitä on - esimerkiksi yksi ystäväni on vastuussa iäkkäistä ja huonokuntoisista vanhemmistaan, eikä haluja parisuhteeseen tällä hetkellä ole. Toisella matkatyöt haittaavat. Kolmannella on omia mt-ongelmia.
Pähkinänkuoressa: syitä on monia.
Niin, harva teistä 40+ sinkkuuttaan vannovista nykymiehistä varmaan ajattelee vanhuuttaan yksin, kun on niin kiva vielä setämiehenä kuvitella saalistavansa.
Lähipiirissä ja ympäristössäni näen paljon virkeitä +80 mummeleita, joita ovat yksin. Käyvät pyörällä kaupassa tai kärräävät ostoskärryillä ruuat kotiin. Käyvät uimahallissa ja kirjastossa. Vaan enpä tunne/tiedä yhden ainuttakaan yksinäistä papparaista, ne kun tuppaavat kupsahtamaan melko aikaisin. Mutta hei, onhan se hienoa, kun kavereita ja voi saalistaa, varmaan jatkatte samaa bro-meininkiänne vielä 20 vuoden päästäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kun joku mies tulisi tähän ketjuun kertomaan näkemyksensä. Kiinnostaisi oikeasti tietää mitä mieltä on ja mikä taustalla on syynä mahdolliseen haluttomuuteen.
Ymmärtäkää hyvät ihmiset, että 50-vuotiailla miehillä ei ole enää niin palavaa intoa olla teidän kanssanne koko ajan.
Olen itse tätä ikäluokkaa oleva mies, jolla on eronneita miehiä kavereina paljonkin. Ei heistä enää kovinkaan moni halua sitoutua parisuhteeseen. Syitä on seuraavia:
- Oma vapaa-aika on muodostunut sellaiseksi, että ei olisi riittävästi aikaa toiselle;
- Halu päättää omista asioista, asumisesta, menemisistä ja tulemisista;
- Haluttomuus sitoutua, koska vanheneminen pelottaa; haluaa ottaa vielä viimeisen vapauden irti, kun se on mahdollista - ja sitä paitsi monelle miehelle uudelleen mahdollista esim. pitkän perhe-elämävaiheen jälkeen;
- Sormet palaneet huonoissa parisuhteissa;
- Yksinkertaisesti halu saalistaa naisia - yrittää vielä sitä kautta tuntea itsensä hyväksytyksi ja kelpaavaksi;
- Muitakin syitä on - esimerkiksi yksi ystäväni on vastuussa iäkkäistä ja huonokuntoisista vanhemmistaan, eikä haluja parisuhteeseen tällä hetkellä ole. Toisella matkatyöt haittaavat. Kolmannella on omia mt-ongelmia.
Pähkinänkuoressa: syitä on monia.Niin, harva teistä 40+ sinkkuuttaan vannovista nykymiehistä varmaan ajattelee vanhuuttaan yksin, kun on niin kiva vielä setämiehenä kuvitella saalistavansa.
Lähipiirissä ja ympäristössäni näen paljon virkeitä +80 mummeleita, joita ovat yksin. Käyvät pyörällä kaupassa tai kärräävät ostoskärryillä ruuat kotiin. Käyvät uimahallissa ja kirjastossa. Vaan enpä tunne/tiedä yhden ainuttakaan yksinäistä papparaista, ne kun tuppaavat kupsahtamaan melko aikaisin. Mutta hei, onhan se hienoa, kun kavereita ja voi saalistaa, varmaan jatkatte samaa bro-meininkiänne vielä 20 vuoden päästäkin.
Ei se vanhuus ole herkkuja kenellekään sairaalle yksin elävälle, myöskään naisille. Mutta totta on, että joskus se ex-vaimo on ainoa, joka tulee apuun lopun lähestyessä ja saattelee hautaan, eivät suinkaan ne kaverit. Mutta hyvä että oli edes ex-vaimo.
Yhä edelleen naiselle on luontevampaa auttaa toisia kuin miehille, jos puhutaan sairaanhoidon kaltaisista asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokeilkaa lavatansseja tms miehet seuraavat perässä tälläisiin paikkoihin jos vakava parisuhde kiinnostaa. Sinne sitten kaikki selvinpäin.
Vierailija kirjoitti:
Olen vasta 39, olen elellyt sinkkuna 23-vuotiaasta lähtien. Opiskellut, muuttanut, tehnyt töitä, matkustellut, keskittynyt itseeni ja itseni hoitamiseen kammottavan elämänalun jälkeen. Olen jo suosiolla luovuttanut kaikki nettideitit ja Tinderit sun muut 10 vuotta sitten, koska se meno on just tuota. Siihen vielä lisäksi, mitä täälläkin maristaan, että seksiä ei tipu viimeistään kolmansilla treffeillä, niin mies lähtee lätkimään. En tosiaankaan harrasta seksiä tuntemattomien kanssa, joihin olen vasta tutustumassa ja alkumetreillä selvittämässä, olisiko tässä hyvä kumppani. Lapsiakaan en ole koskaan halunnut, eli ei ole tarvinnut kiirehtiä sen asian kanssa.
Toivon, että löydän jonkun ns. orgaanisesti omalla painollaan, kuten nuoruudessani löysin deittini. Onneksi ei tarvitse miettiä vain Suomea. Kun kumppanin kansallisuudella ei ole väliä, koko maailma on avoin.
Olet keski-ikäinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Oma kokemukseni on juurikin tuo, että ensimmäisen kierroksen jäljiltä näillä miehillä on sormet palaneet niin pahasti, että eivät uskalla enää parisuhteeseen."
Voin vahvistaa tämän. Olin 15 vuotta kiltti, tavallinen suomalainen mies, ja minut opetettiin kotona kunnioittamaan naisia ja olin aina siinä uskossa, että katto pään päällä, miljoonaomaisuus turvana, lasten eteen rakennetaan kaikki. Olin uskollinen mies, ja pidin häntä suuressa arvossa. Kotona tein ruoat, kävin kaupassa, huolsin taloa, siivosin ja hoidin keittiön. Sängyssä hoidin hommat, ja halusin enemmän. Ex-vaimoni oli hyvin kaunis ja hyvin työelämässä menestyvä nainen. Hän yhtenä päivänä kertoi minulle, että kaikki on ohi, vei lapseni ja minä jäin yksin. En voi ymmärtää sitä, että perhe tuhotaan näin, jos ei ole varsinaisesti mitään ongelmaa. Nyt lapset ravaavat kahta kotia ja ero miltei tuhosi minut. Olin rakentanut koko identiteettini sen varaan, että olen perheenisä. Jos nyt ihan rehellisesti sanon, en tiedä, mitä nainen voisi pyytää enempää, vaikka täydellinen en ole. Mutta isot asiat ensin! Olen uskollinen, pukeudun italialaisiin vaatteisiin, ja nuoret naiset katselee perään. Olen sitä tyyppiä, että en osaa iskeä naisia lainkaan, koska naiset tulevat minun luokseni. Olin 15 vuotta ilman mitään flirttiäkään avioliitossa ollessani, joten olen aivan kädetön naisasioissa. No, näyttää se toimivan silti. Missään ei ole Suomessa niitä tuikitavallisia naisia, jotka haluaisivat arvostaa miehen asemaa ja ihan vaan yksinkertaisesti löytäisivät onnen sisältään. Totuus on se, että läntinen yhteiskunta on murentumassa, koska nainen valitsee vääriä miehiä, ja halveksii meitä perinteisiä, tavallisia 180-senttisiä, komeita entisiä urheilijoita. He valitsevat 190-senttisen Tinderissä. Kaikki sata prosenttia hakee kymmentä prosenttia miehistä. Sitten, kun me miehet menemme Aasiaan, peli on toisinpäin. Ei me mihinkään naimisiin mennä. Koska avioliitto on tuhoutunut, ja te naiset tuhositte sen lännessä valitsemalla feminismin, omat rahat ja uran. Te heititte meidät sivuun ja me sopeudumme tilanteeseen. Ei muuta kuin Tinder Swindleriä peliin. Mä nauran itsekin näille mun kuville, nauran tälle kulttuurille. Mun pitää olla f-boy, hankkia nelikymppisenä varmaan toinen käsi mustaksi vankilatatuoinneista ja nostan rautaa joka päivä nauraen tälle kulttuurille. Te ette löytäisi timanttia vaikka se tuotaisi teidän eteen tarjottimella!
Arbostan kyllä sitoutuneisuuttasi perheeseen. Silti särähti korvaan silti ei ollut mitään ongelmaa. Yleensä juuri näissä tapauksissa mies ei näe sitä ydinongelmaa. Sitä ei joko tunnisteta tai ei haluta tunnistaa. Hyvästä miehestä ei kukaan huvikseen eroa. Olen melko varma, että vaimosi on jo vuosia ennen eroa toivonut jotain ja vihjaillut jostain, muttet ole ottanut kuuleviin korviisi ja se on ollut se ongelman ydin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Oma kokemukseni on juurikin tuo, että ensimmäisen kierroksen jäljiltä näillä miehillä on sormet palaneet niin pahasti, että eivät uskalla enää parisuhteeseen."
Voin vahvistaa tämän. Olin 15 vuotta kiltti, tavallinen suomalainen mies, ja minut opetettiin kotona kunnioittamaan naisia ja olin aina siinä uskossa, että katto pään päällä, miljoonaomaisuus turvana, lasten eteen rakennetaan kaikki. Olin uskollinen mies, ja pidin häntä suuressa arvossa. Kotona tein ruoat, kävin kaupassa, huolsin taloa, siivosin ja hoidin keittiön. Sängyssä hoidin hommat, ja halusin enemmän. Ex-vaimoni oli hyvin kaunis ja hyvin työelämässä menestyvä nainen. Hän yhtenä päivänä kertoi minulle, että kaikki on ohi, vei lapseni ja minä jäin yksin. En voi ymmärtää sitä, että perhe tuhotaan näin, jos ei ole varsinaisesti mitään ongelmaa. Nyt lapset ravaavat kahta kotia ja ero miltei tuhosi minut. Olin rakentanut koko identiteettini sen varaan, että olen perheenisä. Jos nyt ihan rehellisesti sanon, en tiedä, mitä nainen voisi pyytää enempää, vaikka täydellinen en ole. Mutta isot asiat ensin! Olen uskollinen, pukeudun italialaisiin vaatteisiin, ja nuoret naiset katselee perään. Olen sitä tyyppiä, että en osaa iskeä naisia lainkaan, koska naiset tulevat minun luokseni. Olin 15 vuotta ilman mitään flirttiäkään avioliitossa ollessani, joten olen aivan kädetön naisasioissa. No, näyttää se toimivan silti. Missään ei ole Suomessa niitä tuikitavallisia naisia, jotka haluaisivat arvostaa miehen asemaa ja ihan vaan yksinkertaisesti löytäisivät onnen sisältään. Totuus on se, että läntinen yhteiskunta on murentumassa, koska nainen valitsee vääriä miehiä, ja halveksii meitä perinteisiä, tavallisia 180-senttisiä, komeita entisiä urheilijoita. He valitsevat 190-senttisen Tinderissä. Kaikki sata prosenttia hakee kymmentä prosenttia miehistä. Sitten, kun me miehet menemme Aasiaan, peli on toisinpäin. Ei me mihinkään naimisiin mennä. Koska avioliitto on tuhoutunut, ja te naiset tuhositte sen lännessä valitsemalla feminismin, omat rahat ja uran. Te heititte meidät sivuun ja me sopeudumme tilanteeseen. Ei muuta kuin Tinder Swindleriä peliin. Mä nauran itsekin näille mun kuville, nauran tälle kulttuurille. Mun pitää olla f-boy, hankkia nelikymppisenä varmaan toinen käsi mustaksi vankilatatuoinneista ja nostan rautaa joka päivä nauraen tälle kulttuurille. Te ette löytäisi timanttia vaikka se tuotaisi teidän eteen tarjottimella!
Arbostan kyllä sitoutuneisuuttasi perheeseen. Silti särähti korvaan silti ei ollut mitään ongelmaa. Yleensä juuri näissä tapauksissa mies ei näe sitä ydinongelmaa. Sitä ei joko tunnisteta tai ei haluta tunnistaa. Hyvästä miehestä ei kukaan huvikseen eroa. Olen melko varma, että vaimosi on jo vuosia ennen eroa toivonut jotain ja vihjaillut jostain, muttet ole ottanut kuuleviin korviisi ja se on ollut se ongelman ydin.
Kun on terassitalot, merkkinyssykät, jacuzzit, trampoliinit, kuoharit ja muskelit, niin sitten ollaan onnellisia tai itketään ja ollaan. Tai jotenkin noin sen luin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi parisuhdetta hakeva ei olisi kiinnostunut myös seksistä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Oma kokemukseni on juurikin tuo, että ensimmäisen kierroksen jäljiltä näillä miehillä on sormet palaneet niin pahasti, että eivät uskalla enää parisuhteeseen."
Voin vahvistaa tämän. Olin 15 vuotta kiltti, tavallinen suomalainen mies, ja minut opetettiin kotona kunnioittamaan naisia ja olin aina siinä uskossa, että katto pään päällä, miljoonaomaisuus turvana, lasten eteen rakennetaan kaikki. Olin uskollinen mies, ja pidin häntä suuressa arvossa. Kotona tein ruoat, kävin kaupassa, huolsin taloa, siivosin ja hoidin keittiön. Sängyssä hoidin hommat, ja halusin enemmän. Ex-vaimoni oli hyvin kaunis ja hyvin työelämässä menestyvä nainen. Hän yhtenä päivänä kertoi minulle, että kaikki on ohi, vei lapseni ja minä jäin yksin. En voi ymmärtää sitä, että perhe tuhotaan näin, jos ei ole varsinaisesti mitään ongelmaa. Nyt lapset ravaavat kahta kotia ja ero miltei tuhosi minut. Olin rakentanut koko identiteettini sen varaan, että olen perheenisä. Jos nyt ihan rehellisesti sanon, en tiedä, mitä nainen voisi pyytää enempää, vaikka täydellinen en ole. Mutta isot asiat ensin! Olen uskollinen, pukeudun italialaisiin vaatteisiin, ja nuoret naiset katselee perään. Olen sitä tyyppiä, että en osaa iskeä naisia lainkaan, koska naiset tulevat minun luokseni. Olin 15 vuotta ilman mitään flirttiäkään avioliitossa ollessani, joten olen aivan kädetön naisasioissa. No, näyttää se toimivan silti. Missään ei ole Suomessa niitä tuikitavallisia naisia, jotka haluaisivat arvostaa miehen asemaa ja ihan vaan yksinkertaisesti löytäisivät onnen sisältään. Totuus on se, että läntinen yhteiskunta on murentumassa, koska nainen valitsee vääriä miehiä, ja halveksii meitä perinteisiä, tavallisia 180-senttisiä, komeita entisiä urheilijoita. He valitsevat 190-senttisen Tinderissä. Kaikki sata prosenttia hakee kymmentä prosenttia miehistä. Sitten, kun me miehet menemme Aasiaan, peli on toisinpäin. Ei me mihinkään naimisiin mennä. Koska avioliitto on tuhoutunut, ja te naiset tuhositte sen lännessä valitsemalla feminismin, omat rahat ja uran. Te heititte meidät sivuun ja me sopeudumme tilanteeseen. Ei muuta kuin Tinder Swindleriä peliin. Mä nauran itsekin näille mun kuville, nauran tälle kulttuurille. Mun pitää olla f-boy, hankkia nelikymppisenä varmaan toinen käsi mustaksi vankilatatuoinneista ja nostan rautaa joka päivä nauraen tälle kulttuurille. Te ette löytäisi timanttia vaikka se tuotaisi teidän eteen tarjottimella!
Arbostan kyllä sitoutuneisuuttasi perheeseen. Silti särähti korvaan silti ei ollut mitään ongelmaa. Yleensä juuri näissä tapauksissa mies ei näe sitä ydinongelmaa. Sitä ei joko tunnisteta tai ei haluta tunnistaa. Hyvästä miehestä ei kukaan huvikseen eroa. Olen melko varma, että vaimosi on jo vuosia ennen eroa toivonut jotain ja vihjaillut jostain, muttet ole ottanut kuuleviin korviisi ja se on ollut se ongelman ydin.
Ei. Kun ei sinulla ole sellaista tietoa.
Tosiaan, lojaliteettiin voisi kuvitella kuuluvan sen, että jos olet viisitoista vuotta passannut naista, että hän kertoisi, mikä on ongelma ja sitä lähdettäisiin yhdessä ratkomaan kahden akateemisen huippuaivojen kesken. Näin ei vain aina ole.
Tämän kokemuksen myötä neuvon kaikkia miehiä lakkaamaan miettimästä sitä, että miten asiat olisi, jos olisi enemmän resursseja, ja miten asia olisi, jos olisit vielä vähän parempi. Totuus on se, että sitä riskiä ei voi hallita, ja siihen ei kannata edes ryhtyä. Koko identiteetti voi olla rakentunut perheen varaan, se on todella raskas sauna, ja itse rakennettu kuoppa. Siihen kuoppaan ei missään nimessä pidä mennä. Sen kun pelaatte pleikkaa kaiket päivät, ei se ole sen arvoista käydä töissä ensin vuosikymmeniä, saada aikaan resursseja, ja laittaa ne perheen eteen, ja sitten se on kuitenkin täysin hallitsematon se toinen osapuoli.
Uncle Red Pill says don't do it.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
/quote]
Kyllä feminismiin liittyy miesten vihaamista myös niin kuin liittyy sovinismiinkin. Mutta myös hyviä ja tärkeitä asioita, mitä on saatu aikaan ja parannettu maailmaa. Ei ole sattumaa, että ne maat, missä naisen asema on hyvä, ovat myös maailman kehittyneimpiä maita, joissa vallitsee hyvä elintaso. Tosin siinä on merkitystä muullakin kuin feminismillä. Esimerkiksi pohjoismaissa naiset osallistuivat yhteiskuntaan jos paljon ennen feminismiä, perivät vanhempansa jne.
Paljon varmasti on edistetty naisen asemaa. Uskomattoman paljon on saatu aineellista hyvinvointia. Läntinen yhteiskunta pyörii feminismin rahoilla tehokkaammin kuin yksikään muu. Silti sen kehittämä tunteiden pohjavirtaus on syvästi toksinen. Ei ole sattumaa, että maissa, joissa feminismi on kehittynyt pisimmälle perheet hajoavat, avioerojen määrä suhteessa avioliittoihin on korkeimmillaan juuri näissä maissa, syntyvyys alhaisimmillaan näissä maissa, ja naisten velkaantuminen korkeimmillaan näissä maissa, mielialalääkkeiden käyttö on korkeimmillaan näissä maissa, ja avioliiton ulkopuolisten lasten määrä on korkeimmillaan kulttuureissa, joissa korostetaan "strong and independent" ideologiaa. Vastaavasti maissa, joissa on traditionaaliset parisuhteet, esim. Yhdysvalloissa aasialaistaustaiset perheet menestyvät merkittävästi paremmin kuin yksikään muu etninen ryhmä. Täällä Suomessa yksinhuoltajaperheiden määrä on valtavassa kasvussa, ja solmittujen avioliittojen määrä romahtanut. Sitä kautta yhteiskuntamme, joka rakentuu vahvoista perheyhteisöistä, on heikentynyt ja heikkenee yhä edelleen voimakkaasti.
Mannerheiminkadun liikkeen pussukoita on myyty sadoilla miljoonilla euroilla. Se business kukoistaa. Voidaan miettiä, miten tämä päättyy tämä strong and independent tarina? Yhdysvalloissa demokraatit ovat parhaillaan yrittämässä lakia, jossa annetaan anteeksi opintolainat niitä ottaneille, koska naisilla on 2/3 opintolainasta ja he eivät pärjää. He huutavat olevansa vahvoja ja itsenäisiä, ja eivät tarvitse miestä mihinkään, ja kuitenkin miehiltä pyydetään verorahaa velkojen anteeksiantamiseen.
Seuraavaksi miehet pakenevat sinne, missä heidän työtään ei veroteta yksinäisten naisten purkkiviiniin ja kissanruokaan. Näin tulee käymään. Koska meitä miehiä ei sido enää mikään velvoite, te naiset olette valinneet olla itsenäisiä ja vahvoja, ja nyt asutte yksiöissänne kissojen kanssa, kunnes dollari romahtaa, ja se voi tapahtua koska tahansa. Te valitsitte feminismin, uskoitte siihen, ja teitte valintanne, valtio tuo rahaa ja miehet maksaa. Vaan ei ole miehiä. Te ette synnytä miehiä.
Tästähän on ollut puhetta, että miksi yhteiskunnissa, missä tasa-arvo on pisimmällä, muodostuu uudelleen konservatiivisia arvoja, joita varmaan itse edustan naisena.
Harmi vain en ehtinyt lukea tuota pitkää artikkelia kun se ilmestyi.
Se mistä nyt puhutaan kovasti tasa-arvona (intersektionaalisuus) on kaukana tasa-arvosta. Aillehän on pakonomaista ihmisten luokittelu, lajittelu, etuoikeuksien laskeskelu, uhriuden ylistys ja kaunaisuus. Ei tuolla tyylillä mitään todellista ihmisten välistä tasa-arvoa ajeta eikä saavuteta, riitaa sillä saadaan kyllä ruokittua aivan loputtomasti. Oikein rakennetaan sortajat-sorretut vastakkainasetteluja ja historiaa väritetään/vääristellään täysin oman ideologian vallankumouksellisia tarkoitusperiä ajamaan.
Oliko kommunismissa tasa-arvoa? Ainoastaan paperilla ja propagandajulisteissa. Muuten kansan iso massa kurjistettiin, näännytettiin ja osittain lahdattiin valtaeliitin toimesta. Aika kaukana tasa-arvosta mielestäni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kun joku mies tulisi tähän ketjuun kertomaan näkemyksensä. Kiinnostaisi oikeasti tietää mitä mieltä on ja mikä taustalla on syynä mahdolliseen haluttomuuteen.
Ymmärtäkää hyvät ihmiset, että 50-vuotiailla miehillä ei ole enää niin palavaa intoa olla teidän kanssanne koko ajan.
Olen itse tätä ikäluokkaa oleva mies, jolla on eronneita miehiä kavereina paljonkin. Ei heistä enää kovinkaan moni halua sitoutua parisuhteeseen. Syitä on seuraavia:
- Oma vapaa-aika on muodostunut sellaiseksi, että ei olisi riittävästi aikaa toiselle;
- Halu päättää omista asioista, asumisesta, menemisistä ja tulemisista;
- Haluttomuus sitoutua, koska vanheneminen pelottaa; haluaa ottaa vielä viimeisen vapauden irti, kun se on mahdollista - ja sitä paitsi monelle miehelle uudelleen mahdollista esim. pitkän perhe-elämävaiheen jälkeen;
- Sormet palaneet huonoissa parisuhteissa;
- Yksinkertaisesti halu saalistaa naisia - yrittää vielä sitä kautta tuntea itsensä hyväksytyksi ja kelpaavaksi;
- Muitakin syitä on - esimerkiksi yksi ystäväni on vastuussa iäkkäistä ja huonokuntoisista vanhemmistaan, eikä haluja parisuhteeseen tällä hetkellä ole. Toisella matkatyöt haittaavat. Kolmannella on omia mt-ongelmia.
Pähkinänkuoressa: syitä on monia.Niin, harva teistä 40+ sinkkuuttaan vannovista nykymiehistä varmaan ajattelee vanhuuttaan yksin, kun on niin kiva vielä setämiehenä kuvitella saalistavansa.
Lähipiirissä ja ympäristössäni näen paljon virkeitä +80 mummeleita, joita ovat yksin. Käyvät pyörällä kaupassa tai kärräävät ostoskärryillä ruuat kotiin. Käyvät uimahallissa ja kirjastossa. Vaan enpä tunne/tiedä yhden ainuttakaan yksinäistä papparaista, ne kun tuppaavat kupsahtamaan melko aikaisin. Mutta hei, onhan se hienoa, kun kavereita ja voi saalistaa, varmaan jatkatte samaa bro-meininkiänne vielä 20 vuoden päästäkin.
Itse asiassa kyllä.. tiedän sattumalta harrastuksen kautta näitä pappakerholaisia, jotka kunnon mukaan osallistuvat omassa porukassaan harrastustoimintoihin juurikin bro-meiningillä, niin kauan kuin vielä jalka vipattaa. Kun joku ei enää tule paikalle, sitten tietää, että maa vetää puoleensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin, harva teistä 40+ sinkkuuttaan vannovista nykymiehistä varmaan ajattelee vanhuuttaan yksin, kun on niin kiva vielä setämiehenä kuvitella saalistavansa.
Lähipiirissä ja ympäristössäni näen paljon virkeitä +80 mummeleita, joita ovat yksin. Käyvät pyörällä kaupassa tai kärräävät ostoskärryillä ruuat kotiin. Käyvät uimahallissa ja kirjastossa. Vaan enpä tunne/tiedä yhden ainuttakaan yksinäistä papparaista, ne kun tuppaavat kupsahtamaan melko aikaisin. Mutta hei, onhan se hienoa, kun kavereita ja voi saalistaa, varmaan jatkatte samaa bro-meininkiänne vielä 20 vuoden päästäkin.
#miesvihanäkyväksi
Vierailija kirjoitti:
Miksi parisuhdetta hakeva ei olisi kiinnostunut myös seksistä?
Ne eivät liity mitenkään toisiinsa.
meillä oli helppoa kun samaa paskahuussia tyhjenettiin ja sille tielle jäätiin
m65 + n24
Kaikki ovat nykypäivänä niin itsenäisiä ja mukavuudenhaluisia, että kaiken täytyy mennä juuri niin kuin itse päättää. Parisuhteessa pitää olla valmis kompromisseihin puolin jos toisin, mikä ei monelle sovi, kun on tottunut tekemään asiat tietyllä tavalla.
Pelkästään lukemalla kirjoituksiasi tulee sinusta huonot vibat ja voisin ymmärtää miksi naisesi lähti. Olet olevinaan kaikkitietävä, täydellinen, viaton, suoranainen marttyyri. Perustuuko elämäsi suorittamiselle? Onko elämän tärkeimpiä asioita varallisuus ja se miltä asiat näyttää naapurille? Jos ei niin ulosantisi on sitten todella huonoa. Identiteettisi oli olla perheenisä? Etkö sitten enää mukamas ole isä? Etkö itse saa nautintoa hommaamastasi omaisuudesta? Oletko tehnyt tämän kaiken vain siksi että pitää ?
Mies 49.
Eronnut, lapsia, liikuntaa riitävästi, ei baareja, hyvä toimeentulo, muutama jopa joskus kehunnut seksiäkin.
Takana pitkä suhde ennen eroa (15 vuotta)
5 vuotta sinkkuilua epämääräisillä suhteilla.
Yksi ei halua seurustella, mutta oli kanssani 2 vuotta
Toiselle suhde ei etene riittävän nopeasti. Ihme kun itse töissä aina (5kk)
Kolmannelta ei saa edes syytä miksi katosi.(6kk suhde)
Neljäs olisi voinut kasvaa aikuiseksi, ja ottaa vastuun elämästä. (6kk)
...
Suhde ollut toiveissa ja mieluiten pitkä. Lyhyistä ei tule kuin pettymys ihmisiin.
Toiveena yhä edelleen löytää yksi ihminen, mutta etsinnän olen lopettanut. En vain jaksa pettyä. Oma elämäni tärkeämpää kuin olla siipi maassa eron jälkeen.
Jos joku tulee joskus kulman takaa yllättäen, niin mielelläni kyllä tutustun.
Taalasmaan näköinen koira on nykyisin parempi kumppani.
Mutta onhan se ihan järjettömän ärsyttävää jos loppuelämä menee yksin. Siihen ajatukseen ei oikein halua tottua.
Ja omat kriteerit kumppanille on.
Terveet emäntavat, ei elämänkoululaisia, mieluiten lapsia, ja pahimmat traumat käsitelty.
Feministit ovat tainneet aina kannattaa asepalvelusta naisille. Luin 80-luvulla tuosta feministisen kirjankin, ja itsekin kannatan kaikille kutsuntoja. Olisin itsekin käynyt armeijan, jos se olisi silloin ollut mahdollista, ja jos itänaapuri tulee tänne, niin aivan varmasti taistelen kuolemaan asti kaikin mahdollisin keinoin, myös aseellisesti (taidot on).