Onko pääkaupunkiseudulla mitään naismahdollisuuksia, jos on 40v mies, normaalin painoinen ja näköinen, liikunnallinen, vakityö, yliopistotutkinto, lapseton, jne?

Vierailija kirjoitti:

20 aikuisvuotta ollut aikaa pariutua, niin miksi vasta nyt?

Täällä on se toinen ketju, jossa 40-vuotias harmittelee, että tyytyi kumppaniin, jota ei koskaan ole rakastanut ja ajautui elämässään tyhjyyden tunteeseen.

Jokaisen elämä kulkee erilaisia polkuja. Jollakin elämän rakkaus astelee vastaan teininä, toisilla mahdollisesti vasta seniorina, joillakin siinä välillä. Osalla ei koskaan.

Pääkaupunkiseudulla on pula 30+ naisille sitoutumiskyvykkäistä miehistä, varsinkin sellaisille, jotka eivät pyöri baareissa. Jos haluat naimisiin ja lapsia 5v sisällä, niin tarjontaa on paljon erilaisissa deittisovelluksissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos suostut elättäjäisäpuoleksi, mutta ei oikein muuten.

Muistuttaisin, että se, että naisella on lapsia edellisestä suhteesta, ei yleensä tarkoita sitä, että uusi mies olisi elättäjäisäpuoli. Lapset elättää lapsen vanhemmat, eli biologinen isä ja äiti.
40-vuotiailla parisuhdetavoitteet ei välttämättä ole enää samoja kuin 20+ ikäisillä. Tarkoitan, ettei parisuhteen tarvitse mennä kaavaa yhteenmuutto-avioliitto-lapsia, vaan jos kummallakin on jo oma omistusasuntonsa, eikä lapsia enempää ole tarkoitus tehdä, voi olla vakavassa parisuhteessa ilman, että edes tarvitsee muuttaa yhteen. Ehkä vanhempana sitten voisi olla mukava asua yhdessä, mutta jos on raskaat, pitkäksi venyvät työpäivät jne., ei välttämättä joka ilta jaksaisi edes toisen seuraa.
Noin muuten kuulostaa mun korvaan ihan hyviltä lähtökohdilta parisuhteen etsintään tuo ap:n kuvaus.
t. sinkkuäiti, ansiotulot 75000e/v, yliopistotutkinto, normaalipaino, liikunnallinen

Mikä tunnetun palstaspämmärin avauksessa sai sen kuulostamaan ihan hyviltä lähtökohdilta parisuhteen etsintään? Että on koulutettu ja töissä?

Niin, nuo on ne peruslähtökohdat, mitä edellytän. Siis yliopistokoulutus (mulla ehkä vielä vähän tarkennettuna, että ihan kaikki alat ei kyllä kelpaa), työpaikka tai yrittäjyys, liikunnallisuus ja sitä myötä normaalipaino. Näiden jälkeen alkaa kiinnostaa, että onko luonnekin sopiva, millainen elämänrytmi ja elintavat muuten, onko yhteisiä kiinnostuksen kohteita ja löytyykö mielekästä yhteistä tekemistä, tuleeko mielenkiintoisia keskusteluja ja onko kipinää. Ja sitten kun vielä lisätään onnistunut fyysinenkin nautinto, niin siinäpä se.

Ja sitten avataan sun vaatimukset.

Yliopistokoulutus tarkasti rajatuilta aloilta. Ehkä 20 % ihmisistä on sellainen.

Työpaikka löytyy joku 80 %:lta, tää on helppo. Korkeakoulutetuista tietysti vielä useammalta.

Liikunnallisuus ei tarkoita tai takaa normaalipainoa. Alle puolet on normaalipainoisia, sillä lisääntyneen elintason myötä suomalaisten paino on kääntynyt nousuun.

Ja vasta sen jälkeen aletaan pohtia löytyisikö jotain yhteistä.

Kumma juttu, ettei tarjokkaita löydy, kun parhaat on poimittu markkinoilta jo 20-30-vuotiaina pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

20 aikuisvuotta ollut aikaa pariutua, niin miksi vasta nyt?

Täällä on se toinen ketju, jossa 40-vuotias harmittelee, että tyytyi kumppaniin, jota ei koskaan ole rakastanut ja ajautui elämässään tyhjyyden tunteeseen.
Jokaisen elämä kulkee erilaisia polkuja. Jollakin elämän rakkaus astelee vastaan teininä, toisilla mahdollisesti vasta seniorina, joillakin siinä välillä. Osalla ei koskaan.

Jotkut juhlii nyt 40v hääpäivää, vaikkei kumpikaan ole koskaan rakastanut toista. Rakkaudesta haaveilevat nämä jotkut edelleen, samoin kosketuksesta. Kuka mihinkin tyytyy.

Vierailija kirjoitti:

Olen sun naispuolinen vastine. Haluaisin itsenikin vuoksi uskoa, että on vielä mahdollisuuksia.

Helposti on. Voi joutua vähän etsimään. Uskoisin että monikin haluaa vielä nelikymppisenä pitkän suhteen.

Nyt viisissäkymmenissä..enpä tiedä. Moni oikein julistaa haluaan elää sinkkuna, eikä siinäkään mitään väärää.

Osa väsyy suhteisiin, jotka pyörivät lähes samaa kehää. Kannattaa miettiä ne omat riskit, mitä ei elämäänsä kaipaa. Monella on vasta nyt kunnolla aikaa itselleen, tutustua itseensä. HYvässä parisuhteessa tuo on toki myös mahdollista, kun se toinenkin osaa olla yksikseen.

No tietenkin on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos suostut elättäjäisäpuoleksi, mutta ei oikein muuten.

Muistuttaisin, että se, että naisella on lapsia edellisestä suhteesta, ei yleensä tarkoita sitä, että uusi mies olisi elättäjäisäpuoli. Lapset elättää lapsen vanhemmat, eli biologinen isä ja äiti.
40-vuotiailla parisuhdetavoitteet ei välttämättä ole enää samoja kuin 20+ ikäisillä. Tarkoitan, ettei parisuhteen tarvitse mennä kaavaa yhteenmuutto-avioliitto-lapsia, vaan jos kummallakin on jo oma omistusasuntonsa, eikä lapsia enempää ole tarkoitus tehdä, voi olla vakavassa parisuhteessa ilman, että edes tarvitsee muuttaa yhteen. Ehkä vanhempana sitten voisi olla mukava asua yhdessä, mutta jos on raskaat, pitkäksi venyvät työpäivät jne., ei välttämättä joka ilta jaksaisi edes toisen seuraa.
Noin muuten kuulostaa mun korvaan ihan hyviltä lähtökohdilta parisuhteen etsintään tuo ap:n kuvaus.
t. sinkkuäiti, ansiotulot 75000e/v, yliopistotutkinto, normaalipaino, liikunnallinen

Mikä tunnetun palstaspämmärin avauksessa sai sen kuulostamaan ihan hyviltä lähtökohdilta parisuhteen etsintään? Että on koulutettu ja töissä?

Niin, nuo on ne peruslähtökohdat, mitä edellytän. Siis yliopistokoulutus (mulla ehkä vielä vähän tarkennettuna, että ihan kaikki alat ei kyllä kelpaa), työpaikka tai yrittäjyys, liikunnallisuus ja sitä myötä normaalipaino. Näiden jälkeen alkaa kiinnostaa, että onko luonnekin sopiva, millainen elämänrytmi ja elintavat muuten, onko yhteisiä kiinnostuksen kohteita ja löytyykö mielekästä yhteistä tekemistä, tuleeko mielenkiintoisia keskusteluja ja onko kipinää. Ja sitten kun vielä lisätään onnistunut fyysinenkin nautinto, niin siinäpä se.

Ja sitten avataan sun vaatimukset.
Yliopistokoulutus tarkasti rajatuilta aloilta. Ehkä 20 % ihmisistä on sellainen.
Työpaikka löytyy joku 80 %:lta, tää on helppo. Korkeakoulutetuista tietysti vielä useammalta.
Liikunnallisuus ei tarkoita tai takaa normaalipainoa. Alle puolet on normaalipainoisia, sillä lisääntyneen elintason myötä suomalaisten paino on kääntynyt nousuun.
Ja vasta sen jälkeen aletaan pohtia löytyisikö jotain yhteistä.
Kumma juttu, ettei tarjokkaita löydy, kun parhaat on poimittu markkinoilta jo 20-30-vuotiaina pois.

Tiedän tämän ja se on ihan ok. Olin itsekin pois markkinoilta 22-35-vuotiaana. Nyt eronnut ja lapset jo tehtynä. Ei mitään kiirettä tai painetta ottaa mitään miestä tähän, joten miehen ottaisin vain, jos oikeasti olisi todella laadukasta seuraa ja hyvää seksiä. En kyllä juurikaan edes etsi miestä, siis nytkään en ole missään deittiappeissä. Välillä jaksan vähän katsella miehiäkin, mutta priorisoin lapset, ystävät ja sukulaiset tuntemattomien miesten ohi, joten ei ole hirveästi aikaa ensitreffeille, joissa voin todeta, ettei natsaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

20 aikuisvuotta ollut aikaa pariutua, niin miksi vasta nyt?

Täällä on se toinen ketju, jossa 40-vuotias harmittelee, että tyytyi kumppaniin, jota ei koskaan ole rakastanut ja ajautui elämässään tyhjyyden tunteeseen.
Jokaisen elämä kulkee erilaisia polkuja. Jollakin elämän rakkaus astelee vastaan teininä, toisilla mahdollisesti vasta seniorina, joillakin siinä välillä. Osalla ei koskaan.

Jotkut juhlii nyt 40v hääpäivää, vaikkei kumpikaan ole koskaan rakastanut toista. Rakkaudesta haaveilevat nämä jotkut edelleen, samoin kosketuksesta. Kuka mihinkin tyytyy.

Kiitos, että jaoit kommenttisi. Tämä palsta on opettanut minulle paljon elämänkatsomusta ja nämä välähdykset muiden suhteisiin antavat perspektiiviä erilaisiin elämänvalintoihin.

Olen itsenäinen nainen lopulta siksi, etten ole voinut tehdä niitä myönnytyksiä, joita muut valinnat olisivat edellyttäneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

20 aikuisvuotta ollut aikaa pariutua, niin miksi vasta nyt?

Täällä on se toinen ketju, jossa 40-vuotias harmittelee, että tyytyi kumppaniin, jota ei koskaan ole rakastanut ja ajautui elämässään tyhjyyden tunteeseen.
Jokaisen elämä kulkee erilaisia polkuja. Jollakin elämän rakkaus astelee vastaan teininä, toisilla mahdollisesti vasta seniorina, joillakin siinä välillä. Osalla ei koskaan.

Jotkut juhlii nyt 40v hääpäivää, vaikkei kumpikaan ole koskaan rakastanut toista. Rakkaudesta haaveilevat nämä jotkut edelleen, samoin kosketuksesta. Kuka mihinkin tyytyy.

Tuohan se on.

Toisille parisuhde on tappavan tylsää, tasaista ja ennustettavaa turvallisuutta, toiselle draamaa ja kaaosta, joka ei etene. En ole vielä löytänyt sitä, jonka kanssa voisi  elää keskustellen ja yhdessä tehden. Saattaa jäädä se kokematta. Olisi hienoa edes yrittää jotain uutta olemista, missä kumpikin innostaa toista aidosti.

Joskus tuntuu vääryydeltä niputtaa kaikki suhdekyhäelmät parisuhde-sanan alle. Siis tavat joilla ihmiset roikkuvat (epätoivoisesti) toisissaan, vaikka pääasiallinen tunne on pettymys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos suostut elättäjäisäpuoleksi, mutta ei oikein muuten.

Muistuttaisin, että se, että naisella on lapsia edellisestä suhteesta, ei yleensä tarkoita sitä, että uusi mies olisi elättäjäisäpuoli. Lapset elättää lapsen vanhemmat, eli biologinen isä ja äiti.
40-vuotiailla parisuhdetavoitteet ei välttämättä ole enää samoja kuin 20+ ikäisillä. Tarkoitan, ettei parisuhteen tarvitse mennä kaavaa yhteenmuutto-avioliitto-lapsia, vaan jos kummallakin on jo oma omistusasuntonsa, eikä lapsia enempää ole tarkoitus tehdä, voi olla vakavassa parisuhteessa ilman, että edes tarvitsee muuttaa yhteen. Ehkä vanhempana sitten voisi olla mukava asua yhdessä, mutta jos on raskaat, pitkäksi venyvät työpäivät jne., ei välttämättä joka ilta jaksaisi edes toisen seuraa.
Noin muuten kuulostaa mun korvaan ihan hyviltä lähtökohdilta parisuhteen etsintään tuo ap:n kuvaus.
t. sinkkuäiti, ansiotulot 75000e/v, yliopistotutkinto, normaalipaino, liikunnallinen

Omasta lapsuudesta muistan, että jokainen eroperheen kaverini kävi välillä myös isäpuolen lompakolla. 

Sen tarkemmin eroperheiden dynamiikkoja tuntematta minulle tulee mieleen että tämä todistaa siitä että isäpuoli kokee olevansa niin tärkeä osa bonuslapsensa elämää että haluaa osallistua myös auttamalla. Useimmille ihmisille tuollainen toiminta on tyydyttävää.

Vierailija kirjoitti:

Pääkaupunkiseudulla on pula 30+ naisille sitoutumiskyvykkäistä miehistä, varsinkin sellaisille, jotka eivät pyöri baareissa. Jos haluat naimisiin ja lapsia 5v sisällä, niin tarjontaa on paljon erilaisissa deittisovelluksissa.

Tämä taitaa olla samanlainen pula kuin suurten ikäluokkien eläköitymisestä seurannut työvoimapula. Kaveripiiristäni puolet on mainitsemasi kaltaisia miehiä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pääkaupunkiseudulla on pula 30+ naisille sitoutumiskyvykkäistä miehistä, varsinkin sellaisille, jotka eivät pyöri baareissa. Jos haluat naimisiin ja lapsia 5v sisällä, niin tarjontaa on paljon erilaisissa deittisovelluksissa.

Tämä taitaa olla samanlainen pula kuin suurten ikäluokkien eläköitymisestä seurannut työvoimapula. Kaveripiiristäni puolet on mainitsemasi kaltaisia miehiä. 

Niin minunkin työkavereistani ja he ovat paria ikisinkkua lukuun ottamatta naimisissa.

Molemmat nämä ikisinkut ovat mukavia nörttejä, lähtisin mieluusi heidän kanssaan treffeille, mutta kun olen itsekin naimisissa. Toinen heistä on niin hiljainen, ettei löydä ketään siksi, toisesta en oikein ole päässyt jyvälle miksi on sinkku, ei sitä ole aina kuitenkaan ollut. Voi olla, etteivät edes halua naista, en ole tiedustellut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pääkaupunkiseudulla on pula 30+ naisille sitoutumiskyvykkäistä miehistä, varsinkin sellaisille, jotka eivät pyöri baareissa. Jos haluat naimisiin ja lapsia 5v sisällä, niin tarjontaa on paljon erilaisissa deittisovelluksissa.

Tämä taitaa olla samanlainen pula kuin suurten ikäluokkien eläköitymisestä seurannut työvoimapula. Kaveripiiristäni puolet on mainitsemasi kaltaisia miehiä. 

Niin minunkin työkavereistani ja he ovat paria ikisinkkua lukuun ottamatta naimisissa.
Molemmat nämä ikisinkut ovat mukavia nörttejä, lähtisin mieluusi heidän kanssaan treffeille, mutta kun olen itsekin naimisissa. Toinen heistä on niin hiljainen, ettei löydä ketään siksi, toisesta en oikein ole päässyt jyvälle miksi on sinkku, ei sitä ole aina kuitenkaan ollut. Voi olla, etteivät edes halua naista, en ole tiedustellut.

Se on todella paljon tuurista kiinni, vaikka kaikki parisuhteessa olevat yrittävätkin väittää olevansa vain parempia ja tehneensä parempia valintoja. Mulla on ystäväpiirissä pari miestä, ketkä on oikeasti todella hyviä tyyppejä, hyvännäköisiäkin ja täyttää nuo otsikossa mainitut kriteerit.

En osaa oikein sanoa, että miten ovat jääneet sinkuiksi. Toinen varsinkin todella toivoo parisuhdetta ja aktiivisesti etsii. Ei vaan osu kohdalle, ja luulen, että tuolla miehelläkin on jo sitä, että on jo niin tottunut olemaan yksin, että kompromissien tekeminen ihan arkisissakin tilanteissa parisuhteessa on varmasti haastavaa. Hän myös odottaa jotain leffamaista suurta rakastumista. Toinen taas on ehkä parisuhdemielessä vähän ujo, vaikka sosiaalinen tyyppi muuten onkin. Mutta hän ei ehkä etsikään niin aktiivisesti naista, ehkä pelkää torjutuksi tulemista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos suostut elättäjäisäpuoleksi, mutta ei oikein muuten.

Muistuttaisin, että se, että naisella on lapsia edellisestä suhteesta, ei yleensä tarkoita sitä, että uusi mies olisi elättäjäisäpuoli. Lapset elättää lapsen vanhemmat, eli biologinen isä ja äiti.
40-vuotiailla parisuhdetavoitteet ei välttämättä ole enää samoja kuin 20+ ikäisillä. Tarkoitan, ettei parisuhteen tarvitse mennä kaavaa yhteenmuutto-avioliitto-lapsia, vaan jos kummallakin on jo oma omistusasuntonsa, eikä lapsia enempää ole tarkoitus tehdä, voi olla vakavassa parisuhteessa ilman, että edes tarvitsee muuttaa yhteen. Ehkä vanhempana sitten voisi olla mukava asua yhdessä, mutta jos on raskaat, pitkäksi venyvät työpäivät jne., ei välttämättä joka ilta jaksaisi edes toisen seuraa.
Noin muuten kuulostaa mun korvaan ihan hyviltä lähtökohdilta parisuhteen etsintään tuo ap:n kuvaus.
t. sinkkuäiti, ansiotulot 75000e/v, yliopistotutkinto, normaalipaino, liikunnallinen

Omasta lapsuudesta muistan, että jokainen eroperheen kaverini kävi välillä myös isäpuolen lompakolla. 

Kyllä minunkin lapseni saattavat käydä isäpuolensa lompakolla jos esimerkiksi tarvitsevat käteistä rahaa kun en ole kotona, mutta tuskin tietävät sitä, että minä maksan tietenkin isäpuolelle nämä summat takaisin. Vaikka ei hän pikkusummia edes pyydä minulta. Toki tarve tähän on vähentynyt kun ei enää käteistä teinien tarvitse juuri käyttää, vaan voi siirtää rahaa heille suoraan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pääkaupunkiseudulla on pula 30+ naisille sitoutumiskyvykkäistä miehistä, varsinkin sellaisille, jotka eivät pyöri baareissa. Jos haluat naimisiin ja lapsia 5v sisällä, niin tarjontaa on paljon erilaisissa deittisovelluksissa.

Tämä taitaa olla samanlainen pula kuin suurten ikäluokkien eläköitymisestä seurannut työvoimapula. Kaveripiiristäni puolet on mainitsemasi kaltaisia miehiä. 

Niin minunkin työkavereistani ja he ovat paria ikisinkkua lukuun ottamatta naimisissa.
Molemmat nämä ikisinkut ovat mukavia nörttejä, lähtisin mieluusi heidän kanssaan treffeille, mutta kun olen itsekin naimisissa. Toinen heistä on niin hiljainen, ettei löydä ketään siksi, toisesta en oikein ole päässyt jyvälle miksi on sinkku, ei sitä ole aina kuitenkaan ollut. Voi olla, etteivät edes halua naista, en ole tiedustellut.

Se on todella paljon tuurista kiinni, vaikka kaikki parisuhteessa olevat yrittävätkin väittää olevansa vain parempia ja tehneensä parempia valintoja. Mulla on ystäväpiirissä pari miestä, ketkä on oikeasti todella hyviä tyyppejä, hyvännäköisiäkin ja täyttää nuo otsikossa mainitut kriteerit.
En osaa oikein sanoa, että miten ovat jääneet sinkuiksi. Toinen varsinkin todella toivoo parisuhdetta ja aktiivisesti etsii. Ei vaan osu kohdalle, ja luulen, että tuolla miehelläkin on jo sitä, että on jo niin tottunut olemaan yksin, että kompromissien tekeminen ihan arkisissakin tilanteissa parisuhteessa on varmasti haastavaa. Hän myös odottaa jotain leffamaista suurta rakastumista. Toinen taas on ehkä parisuhdemielessä vähän ujo, vaikka sosiaalinen tyyppi muuten onkin. Mutta hän ei ehkä etsikään niin aktiivisesti naista, ehkä pelkää torjutuksi tulemista?

Jos yli kolmekymppinen " superihanapusipusipusimies" on sinkku pitkään, ja ei ole kokemuksia pitkistä suhteista , niin hänessä TAATUSTI on jotain pahasti vialla, ja se ei ole ujous.

Vihreät ja punaiset naiset suosivat muslimeja. Helsingissä on muita naisia vähän, joten mahdollisuutesi ovat heikot.

Vierailija kirjoitti:

Vihreät ja punaiset naiset suosivat muslimeja. Helsingissä on muita naisia vähän, joten mahdollisuutesi ovat heikot.

Joo, poliittinen kanta rajaa aika paljon. Harva ryhtyy suhteeseen "väärää" puoluetta kannattavan kanssa. Helsingissä on ilmeisesti juuri vasemmalle kallellaan olevia naisia paljon sinkkuna (vihreitä, demareita, vasemmistoliitto). Jos olet itsekin samoilla linjoilla, mahdollisuudet on paljon paremmat, kuin jos kannatat vaikka kokoomusta, persuista nyt puhumattakaan. Kokoomuslaisia naisia n. 40-vuotiaissa on sinkkunä lähinnä siten, että ovat eronneet ja todennäköisesti on sitten niitä lapsiakin. Positiivista näissä, että naisella on todennäköisesti kuitenkin omat tulot vähintään kohtalaiset ja lasten isäkin todennäköisesti joku hyvätuloinen, joten elättäjää tuskin tarvitsevat.