Ottaisinko tulevan aviomieheni sukunimen, koska se on vain 28 henkilöllä ?

tai kävisikö kaksiosainen nimi?

koska oli lyhyempi sukunimi kuin omani.. ja alle 100 hlöä suomessa, kaikki jotenkin sukua keskenään..

vaan siksi, että minusta se on kaunis, eikä se soinnu omaan etunimeeni yhtään sen huonommin kuin nykyinen nimenikään.

Mun ja miehen sukunimet yhdistelmänimenä. Eikä meitä mun pelkällä omalla sukunimelläkään ole ees 200 elossa, vaan miehiä 98, naisia 100. Miehen sukunimen haltijoita on Suomessa 2, mieheni ja meidän poika.

...mitä keskustelua. "Otanko miehen nimen kun se on peräti von Tötterström?" Tyypillistä naisten höpinää. Näin miehenä voin todeta, että kaipa tuon sukunimen ottamisessa on kyse PUHTAASTI siitä haluaako saman nimen kuin puoliso vai haluaako pitää itsellisesti oman nimensä. Kumpikin vaihtoehto on aivan yhtä hyvä. Sen sijaan omasta mielestäni tuo sukunimen harvinaisuus on kyllä juuri tyypillistä naismaista snobbailua ja hienostelua. Nainen: Kysy itseltäsi ottaisinko mieheni sukunimen, jos se on Virtanen? Jos vastaus on kyllä, niin sitten vaan niemeä vaihtamaan. Muussa tapauksessa oma nimi säilyköön!

Ei kukaan rumaa etunimeäkään halua, miksi sukunimi olisi tässä poikkeus?

...mitä keskustelua. "Otanko miehen nimen kun se on peräti von Tötterström?" Tyypillistä naisten höpinää. Näin miehenä voin todeta, että kaipa tuon sukunimen ottamisessa on kyse PUHTAASTI siitä haluaako saman nimen kuin puoliso vai haluaako pitää itsellisesti oman nimensä. Kumpikin vaihtoehto on aivan yhtä hyvä. Sen sijaan omasta mielestäni tuo sukunimen harvinaisuus on kyllä juuri tyypillistä naismaista snobbailua ja hienostelua. Nainen: Kysy itseltäsi ottaisinko mieheni sukunimen, jos se on Virtanen? Jos vastaus on kyllä, niin sitten vaan niemeä vaihtamaan. Muussa tapauksessa oma nimi säilyköön!

Itsellläni on täysin normaali somalainen sukunimi. Joku voi tietty pitää sitä rumana, toinen kauniina. Itselleni se on neutraali asia.



Oman kommeenttini ydin - joka taisi mennä kasilta ohi... - oli kuitenkin se, että tasa-arvoisessa suomessa minun mielestäni (ja tämä on siis vain oma mieleipiteeni, muut ajatelkoon muuta) sukunimen valinnan tulisi lähteä siitä haluaako ottaa YHTEISEN sukunimen tulevan puolisonsa kanssa vaiko pitää omansa. Hieman oudolta tuntuu omasta mielestäni, jos perusteluna on vain puolison sukunimen harvinaisuus eikä aito halu jakaa paitsi elämä myös nimi puolisonsa kanssa.



-7-

Lapsilla on mieheni sukunimi, koska jompikumpi oli pakko valita. Sukunimemme ovat kovasti samankaltaiset, mutta en todellakaan ota miehen nimeä vain koska se on tapa. Jos mieheni olisi kovasti halunnut olla kanssani saman niminen olisi hän ottanut minun sukunimeni. Omani on ihan hyvä ja sen enempiä ei varmaankaan tarvitse perustella.

sulje pois halua jakaa nimi puolisonsa kanssa. Mullakin oli moinen halu, mutta jos miehellä olisi ollut joku aivan karsea nimi niin olisin silti pitänyt omani.

Hieman oudolta tuntuu omasta mielestäni, jos perusteluna on vain puolison sukunimen harvinaisuus eikä aito halu jakaa paitsi elämä myös nimi puolisonsa kanssa.