EN JAKSA = RIVITALOSSA ALKAA KESÄELÄMÄ PIHOILLA JA JO NYT YHTÄ HOOTA!!

Vierailija kirjoitti:

Mene puhumaan naapurille. Parhaassa tapauksessa he ymmärtävät ja ottavat sinut huomioon.
Olen aistiyliherkkä ja asuminen vähänkään äänekkäässä talossa tai lähiössä on minulle yhtä tuskaa. Tärkein asia, joka on auttanut minua selviytymään, on ollut rauhallisen tilan löytäminen.
Rauhallinen tila olla vaikka kirjasto, kahvila, luontopolku tai vaikka pyöräkellari. Tärkeintä on, että on paikka, johon mennä hengittämään kun siinä tilassa, jossa kuuluisi olla oma rauha, ei sitä ole. Hiljaisessa paikassa ei tarvitse olla koko päivää, joskus varttikin tekee ihmeitä.
Asunnon sisässä voi olla myös rauhallisempia tiloja. Jos minun naapurilla on menoa, enkä enää jaksa poistua talosta niin käyn istumassa kylpyhuoneessa. Se on asuntoni hiljaisin tila.
Tällaisia vinkkejä minulta.

Ei kuulosta terveeltä tilanteelta, jos pitää mennä kylpyhuoneeseen, jotta saa rauhaa naapurien metelöinniltä. Sanot olevasi aistiyliherkkä. Oletko siis sitä mieltä itse, että häiriinnyt sellaisista äänistä, mistä ei pitäisi häiriintyä?

Minä en ole aistiyliherkkä mutta kotirauha on minulle yksi tärkeimmistä asioista. Näen punaista, kun muut eivät sitä kunnioita. Minä en metelöi enkä tupakoi enkä sotke paikkoja enkä varmasti häiritse kenenkään kotirauhaa. Naapureiden mielestä on "normaalia", että kymmenen kakaraa huutaa pihalla kuin tapettavat ja pelaavat jalkapalloa ja pomppivat trampoliinilla ja hokevat vi*ttua aamusta iltaan. Se kuulemma kuuluu asiaan, koska "lapsista lähtee ääntä".

Niin lähteekin ääntä. Se on huomattu. Elättelen toivoa, että joskus vielä jotenkin pääsen kostamaan niin että tuntuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilmeesi kun tajuat että rivareissa ja lähekkäin sijaitsevissa omakotitaloissa elämä on pahempaa naapurihelvettiä kuin parjatuissa kerrostaloissa?

Voi olla. Mutta kerrostalossa voi ihan hyvin olla vielä ikävämpää kun ahtaasti rakennetussa rivarissa tai oktssa.
Mutta siten ne aidatut rivarit ja hyvin asetellut omakotitalot. Mikään kerrostalo ei voita.
Pitää vaan vähä kattoo mihin asettuu.

Voi kuule, ei tuokaan takaa mitään täyttä rauhaa. Meillä vanhemmat asuneet yli parikymmentä vuotta samassa rivitaloasunnossa. Viime vuosiin asti mennyt hyvin, sitten naapurin vanharouva joutui laitokseen. Hänen asuntonsa myytiin nuorelle perheelle, vanhemmilla tapana ottaa viikonloppuisin reippaasti alkoa.
Lapsilla ei ensinkään mitään rajoja, on lemmikkejä. Viikonloppuisin kännätään, arkisin lapset saavat mekastaa puoleenyöhön ja koira haukkuu päivisin eroahdistusta. Miten sitä omisturivitalosta noin vaan lähteekään, vaikka muuttoa vanhempani miettivät? Se on se, että jos yksikin naapuri vaihtuu niin kyllä voi elosta tulla tuskaa.

Vanhempasi ovat joutuneet kieltämättä hyvin kurjaan pattitilanteeseen. Kukaan muu kuin toinen samanmoinen "Melukylän perhe" ei osta asuntoa, ja sellaisille myyminen olisi aika ikävä temppu muita osakkaita kohtaan. Asunto vuokralle ja vanhemmat muuttavat kerrostaloon tms? Naapurin jälkikasvu kun on parin kolmen vuoden päästä jo toivottavasti fiksumpaa sakkia. Silloin huoneisto on helpompi myydä tai vanhempasi voivat palata siihen itse asumaan, jos taloyhtiössä ei enää ole liikoja häiriöitä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Järjestyssäännöt koskee myös rivitalon pihoja, samoin hiljaisuus niissä.
Meillä uusien naapureitten koira haukkua loksutti kukonlaulun aikaan ja yömyöhään pihalla, joka oli sisäpihaan päin ja haukku kaikui kaikkialle.
Isännöitsijälle valitettiin ja hän huomautti heitä, ja eivät päästä enää haukkumaan häiritsevästi.
Ja omistusasuntoja nämä kaikki.
Eli isännöitsijään vaan yhteyttä, ei rivareissakaan saa naapureita häiritä.
Jos lapset huutavat yöhön asti, on sekin kielletty hiljaisuuden aikaan.

Mutta rivitalon ongelma onkin vähän tässä:
Valituksen tekoon vaaditaan vähintään 2 eri asukkaan ilmoitus, yksi ei riitä.
Ja siitä menee pari vai 3 varoitusta ennen häätöä.
Eli jos seinänaapurin terrorisoi uniasi, sen todistaminen on vaikeampaa kuin kerrostalossa.
Asun rivitalossa, vierustalla päätykämppä ja häiriöt kauheita.
Mutta mistä löytyy toinen naapuri valittamaan, kun heitä ei häiritse samoin?
Niiiin:(

Eihän noita voi käytännössä todistaa mitenkään.

Onkohan sellaisia taloyhtiöitä olemassa, joissa rauhallisuus ja metelittömyys olisi kaiken lähtökohta? Sellaisia, mihin ei päästettäisi lapsiperheitä eikä muita meluongelmia ollenkaan? Rauhallisuus olisi aika hyvä myyntivaltti: osta tästä taloyhtiöstä osake, saat olla ja elää rauhassa ja nukkua yösi ilman meteliä.

Asuntokaupan yhteydessä pitäisi allekirjoittaa paperi, jossa sitoudutaan hiljaisuuteen. Jos joku mölyapina jostain syystä kuitenkin siihen yhtiöön tulisi (en kyllä ymmärrä, miten ja miksi), niin muiden asukkaiden sosiaalinen paine kyllä savustaisi mölymahan pois.

Nythän monessa taloyhtiössä on useita lapsiperheitä, jotka liittoutuvat keskenään. Jos yksi kunnon ihminen sanoo, että trampoliini estää nukkumasta ja pitämästä ikkunoita auki, niin heti on monta lapsiperhettä haukkumassa lapsenvihaajaksi ja kertomassa, että kiljuminen kuuluu asiaan eikä siitä saa mitään huomauttaa ja hommaavat lisää trampoliineja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Järjestyssäännöt koskee myös rivitalon pihoja, samoin hiljaisuus niissä.
Meillä uusien naapureitten koira haukkua loksutti kukonlaulun aikaan ja yömyöhään pihalla, joka oli sisäpihaan päin ja haukku kaikui kaikkialle.
Isännöitsijälle valitettiin ja hän huomautti heitä, ja eivät päästä enää haukkumaan häiritsevästi.
Ja omistusasuntoja nämä kaikki.
Eli isännöitsijään vaan yhteyttä, ei rivareissakaan saa naapureita häiritä.
Jos lapset huutavat yöhön asti, on sekin kielletty hiljaisuuden aikaan.

Mutta rivitalon ongelma onkin vähän tässä:
Valituksen tekoon vaaditaan vähintään 2 eri asukkaan ilmoitus, yksi ei riitä.
Ja siitä menee pari vai 3 varoitusta ennen häätöä.
Eli jos seinänaapurin terrorisoi uniasi, sen todistaminen on vaikeampaa kuin kerrostalossa.
Asun rivitalossa, vierustalla päätykämppä ja häiriöt kauheita.
Mutta mistä löytyy toinen naapuri valittamaan, kun heitä ei häiritse samoin?
Niiiin:(

Eihän noita voi käytännössä todistaa mitenkään.
Onkohan sellaisia taloyhtiöitä olemassa, joissa rauhallisuus ja metelittömyys olisi kaiken lähtökohta? Sellaisia, mihin ei päästettäisi lapsiperheitä eikä muita meluongelmia ollenkaan? Rauhallisuus olisi aika hyvä myyntivaltti: osta tästä taloyhtiöstä osake, saat olla ja elää rauhassa ja nukkua yösi ilman meteliä.
Asuntokaupan yhteydessä pitäisi allekirjoittaa paperi, jossa sitoudutaan hiljaisuuteen. Jos joku mölyapina jostain syystä kuitenkin siihen yhtiöön tulisi (en kyllä ymmärrä, miten ja miksi), niin muiden asukkaiden sosiaalinen paine kyllä savustaisi mölymahan pois.
Nythän monessa taloyhtiössä on useita lapsiperheitä, jotka liittoutuvat keskenään. Jos yksi kunnon ihminen sanoo, että trampoliini estää nukkumasta ja pitämästä ikkunoita auki, niin heti on monta lapsiperhettä haukkumassa lapsenvihaajaksi ja kertomassa, että kiljuminen kuuluu asiaan eikä siitä saa mitään huomauttaa ja hommaavat lisää trampoliineja.

Omistusasunnosta voi saada häädön (taloyhtiö ottaa asunnon määräajaksi haltuunsa) MUTTA se on äärimmäisen harvinaista.

Siihen vaaditaan vuosien massiiviset häiriöt ja oikeuden päätös, ei ole helppo tie.

Mitä tulee rivitaloihin, on asian todentaminen vielä vaikeampaa.

Kaunis ajatus han tuo meluttomiiteen sitoutuminen on, mutta mihin vedettäisiin raja?

Lapsista saa lähteä lain mukaan ääntä, eristeet vaihtelevat jne eli kuka ostaisi rivarin jossa vaaditaan äänettömyyttä?

Älkääkä käsittäkö väärin, täälläkin naapurivihaa minun taholtani.

En vain usko, että tuo toimisi kuin paperilla korkeintaan - joka yhtiössä kun on vähintään se yksi kuspää yleensä:(

Se riippuu ihan yhtiöstä mitä naapureiksi sattuu. Urbaanilegendaa, että omistusasunnot olisivat aina rauhallisia, Kaikissa omistusmuodoissa on tuurista kiinni, millaisia naapureita saa ja naapureiden vaihtuessa voi mennä huonompaan tai parempaan. Meillä vaihtui rauhalliset naapurit perheseen, jossa oli kaksi tappelevaa teinityttöä ja se huudon määrä oli aivan järkyttävää. Ihan omistusasunnossa asuivat ja hyvin tienaavat vanhemmat, mutta he eivät saaneet murkkujaan kuriin ja sopimaan. Toinen muuttikin jo aika nuorena omaan asuntoon ja sitten rauhoittui. Naapuritalossa asui juoppo insinööri - joka oli jo saanut potkut töistä, sama työpaikka kuin miehelläni ja siksi tiedän näin tarkkaan - ja häätö oli pitkä prosessi. Omisti asuntonsa. Yksi asunto oli vuokra-asunto. Siinä välillä asui levotonta sakkia, välillä rauhallista.  Sitten se meni myyntiin ja sama rauhallinen vuokralainen jäi, mutta vastapäätä samassa kerroksessa asui juoppo, selvinpäin mukava mutta humalassa kun oli, tuli mm. se naapuritalon insinööri seuraksi. 

Asun rivitalossa, jossa on vain pieniä huoneistoja - - sen verran pieniä, että lapsiperheet eivät mahdu 👍

Jokunen koira löytyy naapureista, mutta järjestysmääräyksiin on erikseen lisätty kohta, että lemmikkieläimet eivät saa häiritä naapureita. - - tällöin myös päiväsaikaan louskutukseen on helpompi puuttua.
Moni koiranomistaja pitää aivan normaalina rakkiensa ulinaa päivällä ja asiasta on todellakin pitänyt sanoa; järjestysmääräysten maininta naapureiden häiritsemisestä (riippumatta vuorokauden ajasta!) on ollut avuksi rautalankaa vääntäessä.

Aiemmpi rivitaloasuntoni sijaitsi omakotitaloalueen (melko pienet tontit) vieressä ja omakotiasujat metelöivät kyllä kaikkein eniten; oli sirkkeliä, moottorisahaa, kauhakuormaajaa, ruohonleikkuria, louskuttavia koiria, bänditreenejä, trampoliineja, jne.. Ei ikinä enää tällaiselle alueelle asumaan!

Me ostimme rivitalosta osakkeen. Se oli unelmapaikka. Hiljaisuutta riitti, vain linnunlaulua kuului ulkoa. Kesällä pidimme terassin ovea auki, ikkunoita samoin.  Muut osakkaat olivat lapsettomia ja vanhuksia.

Nyt on kulunut aikaa yli kymmenen vuotta. Paratiisi on muuttunut helvetiksi. Tähän on muuttanut neljä lapsiperhettä, ja jokaiseen kuuluu  kahdesta viiteen lasta iältään suunnilleen kolmesta kymmeneen vuotta. Meininki on hirveää. Kotirauhaa ei ole. Ikkunoita ja ovia ei voi kuvitellakaan avaavansa, ja silti huuto häiritsee sisälle. Oma terassi on käytännössä käyttökelvoton. Ei siinä metelissä pysty nauttimaan eikä lukemaan eikä varsinkaan ottamaan nokosia.

Pennut leikkivät leikkejään ja ajelevat fillareillaan muutaman metrin päästä pihamme rajasta, ja koko ajan mielisairas kiljunta päällä, kuin kurkkua leikattaisiin. Trampoliineja näkyy kolme, kun ikkunoistamme katselee.

Varmaan pakko muuttaa itse pois tästä. En toivoisi, että kenelläkään kävisi niin kuin meille tämän asunnon kanssa. 

Joo sama, paitsi meillä ei ole edes mahdollisuutta muuttaa lähiaikoina. Lisäksi mies on suututtanut naapureita valittamalla niille, ihan aiheesta kylläkin...

Missä ihmeen vuokraläävässå ap asut?

Ei täällä ainakaan kukaan huuda tai huudata mitään. Mitä nyt linnut sirkuttaa parhaillaan.

Vierailija kirjoitti:

Että sellainen naapuriviha-aloitus tällä kertaa... 🙄

Mietipä tuota vihan käsitettä nyt oikein huolella. 

Miten sellainen, jota häiriköidään, voi olla mikään vihaaja? Raivostunut ja kiukkuinen voi olla, mutta että yleisnimikkeellä vihaaja? Syyllistät nyt tässä tuon kotirauhansa menettäneen rivariasujan, vaikka ikävä tyyppi on se, joka vie sen toisen ihmisen oikeuden omaan kotirauhaansa.

Ja vaikka jokaisella on ne "oikeudet" olla siellä pihallaan ja huutaa siihen puhelimeensa tai kaakattaa kovaan ääneen grillatessa tai huutaa trampalla, niin järjen käyttö on aina sallittua, kun siinä rivariaidan takana joku haluaisi nauttia omasta pihastaan ja siemailla vaikka viiniä linnunlaulussa.

Yleensä nämä "ekstrovertit" toimivat näin aina, eivätkä siis anna edes yhtä ainutta rauhallista ja hiljaista päivää sille naapurilleen. Noiden trampoliinien käyttöäkin pitäisi rajoittaa niin, että olisi määrätty taloyhtiön säännöissä niistä ennalta sovittuja vapaita viikonloppuja.

Vierailija kirjoitti:

Joo sama, paitsi meillä ei ole edes mahdollisuutta muuttaa lähiaikoina. Lisäksi mies on suututtanut naapureita valittamalla niille, ihan aiheesta kylläkin...

Tässähän onkin yksi suuri käytännön hankaluus. Jos rauhallinen ja hiljainen ihminen menee huomauttamaan metelistä, niin metelöitsijät leipovat hänestä "hankalan" tyypin.

Ihan pimeää touhua.

Naapureistahan tuo on kiinni, ei asumismuodosta. Ihan voi tulla huonot ja mölyävät naapurit vastaan kerrostalossa, rivareissa ja lähekkäinn rakennetuissa omakotitaloalueissa.

No mutta, eihän teillä ole kuin kesä kestettävänä. Vietätte kesäpäivät ulkoilllen, rannoilla, vuokraatte mökin, olette reissussa ja mahdollisimman vähän kotona. Kun olette kotona niin ovi kiinni pihalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo sama, paitsi meillä ei ole edes mahdollisuutta muuttaa lähiaikoina. Lisäksi mies on suututtanut naapureita valittamalla niille, ihan aiheesta kylläkin...

Tässähän onkin yksi suuri käytännön hankaluus. Jos rauhallinen ja hiljainen ihminen menee huomauttamaan metelistä, niin metelöitsijät leipovat hänestä "hankalan" tyypin.
Ihan pimeää touhua.

Näin. Eikä mikään taho halua puuttua asiaan. Jopa isännöitsijä kehottaa muuttamaan pois, "jos et kestä normaaliääniä". Ei ole mitenkään normaalia esim. aamusta iltaan trampolla hyppivät ja karjuvat kakarat muutaman metrin päässä. Räkyttävät koirat toinen kammottava elämänpilaaja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Että sellainen naapuriviha-aloitus tällä kertaa... 🙄

Mietipä tuota vihan käsitettä nyt oikein huolella. 
Miten sellainen, jota häiriköidään, voi olla mikään vihaaja? Raivostunut ja kiukkuinen voi olla, mutta että yleisnimikkeellä vihaaja? Syyllistät nyt tässä tuon kotirauhansa menettäneen rivariasujan, vaikka ikävä tyyppi on se, joka vie sen toisen ihmisen oikeuden omaan kotirauhaansa.
Ja vaikka jokaisella on ne "oikeudet" olla siellä pihallaan ja huutaa siihen puhelimeensa tai kaakattaa kovaan ääneen grillatessa tai huutaa trampalla, niin järjen käyttö on aina sallittua, kun siinä rivariaidan takana joku haluaisi nauttia omasta pihastaan ja siemailla vaikka viiniä linnunlaulussa.
Yleensä nämä "ekstrovertit" toimivat näin aina, eivätkä siis anna edes yhtä ainutta rauhallista ja hiljaista päivää sille naapurilleen. Noiden trampoliinien käyttöäkin pitäisi rajoittaa niin, että olisi määrätty taloyhtiön säännöissä niistä ennalta sovittuja vapaita viikonloppuja.

Mikä vika trampoliineissa nyt on?

Vierailija kirjoitti:

Eikä auta omakotitalokaan kaikkiin noihin mainitsemiisi asioihin jos ei ole isoa tonttia ja etenkin sellaista rehevää ja isoa puustoa ym. tontin laidoilla.
Itseäni ärsyttää eniten tuo kamala mekastus joka siis on suurimmaksi osaksi aivan turhaa. Mikään pakko ei ole huutaa puhelimeen tai puolisolle, lapsille, vieraille vaan puhua voi ihan normaalillakin äänenvoimakkuudella. Lasten ei myöskään ole mitenkään pakollista ja tarpeellista kiljua ja kirkua kun hyppivät trampoliinissa. Eikä siinäkään ole mikään pakko hyppiä aamusta iltaan.
Ja tuohon päälle sitten huutaa sirkkelit ja ruohonleikkurit ym liki tauotta syksyyn asti.

Asuttiin liki 10 v uudehkolla ok-alueella. Alle 1000 neliön tontit ja talot lähes kiinni toisissaan. Kersoja joka talossa 2-4. Se melu. Aamusta työnnetään kakarat ulos huutamaan. Kakrut huutaa toisilleen, äiti huutaa kakruille, perheen isä huutaa vaimolleen tai työasioita puhelimeen.

Kun avaat olohuoneen kaihtimet aamulla, näet naapurin ruokapöytään tai naapurin äijä töllöttää pihallaan teidän ikkunaan. Voi autuutta. Terve menoa lapsiperheiden suosimalle asuinalueelle. Never again.

Asuin 20 vuotta rivarissa, jossa oli pakko oppia puhumaan suoraan naapureiden kanssa. Ottaa kantaa moneenkin kuin myös istuttaa pihakasvit niin, että sai näkösuojaa ja omaa rauhaa. Vaatii luovuutta asua rivarissa.
Enemmän ongelmia tosin  tuli naapuritontin okt:n asukista, joka ei kunnioittanut minkäänlaista naapurirauhaa ja teki kaiken oman päänsä mukaan. Mihinkään ei voinut puuttua ja koska hänen röyhkeydellään ei ollut rajaa hän ei myöskään kunnioittanut tonttien rajoja. Sattui vielä olemaan sellaisesta maasta kotoisin, josta saa muutenkin tällä haavaa odotella monenlaisia päähänpistoja

Vierailija kirjoitti:

Naapureistahan tuo on kiinni, ei asumismuodosta. Ihan voi tulla huonot ja mölyävät naapurit vastaan kerrostalossa, rivareissa ja lähekkäinn rakennetuissa omakotitaloalueissa.
No mutta, eihän teillä ole kuin kesä kestettävänä. Vietätte kesäpäivät ulkoilllen, rannoilla, vuokraatte mökin, olette reissussa ja mahdollisimman vähän kotona. Kun olette kotona niin ovi kiinni pihalle.

Samaa mieltä. Meidän taloyhtiö rauhottui huomattavasti, kun yksi perhe muutti pois. Nykyisin on ihana rauha ja voi taas olla omalla terassillakin.

Vierailija kirjoitti:

No mutta, eihän teillä ole kuin kesä kestettävänä. Vietätte kesäpäivät ulkoilllen, rannoilla, vuokraatte mökin, olette reissussa ja mahdollisimman vähän kotona. Kun olette kotona niin ovi kiinni pihalle.

Voi jeesus tuota röyhkeyden määrää! Siinä taitaa olla juuri meluterroristi puhumassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo sama, paitsi meillä ei ole edes mahdollisuutta muuttaa lähiaikoina. Lisäksi mies on suututtanut naapureita valittamalla niille, ihan aiheesta kylläkin...

Tässähän onkin yksi suuri käytännön hankaluus. Jos rauhallinen ja hiljainen ihminen menee huomauttamaan metelistä, niin metelöitsijät leipovat hänestä "hankalan" tyypin.
Ihan pimeää touhua.

Näin. Eikä mikään taho halua puuttua asiaan. Jopa isännöitsijä kehottaa muuttamaan pois, "jos et kestä normaaliääniä". Ei ole mitenkään normaalia esim. aamusta iltaan trampolla hyppivät ja karjuvat kakarat muutaman metrin päässä. Räkyttävät koirat toinen kammottava elämänpilaaja.

Mitä sitten jos on "hankala" tyyppi? Minusta tuo kuulostaa vain tekosyyltä olla ottamatta asiaa naapureiden kanssa esille, että heidän huutonsa ja räksyttävät koiransa häiritsevät. Sitten odotetaan, että kuuluisa "joku muu" tekisi asialle jotain kun ei itse uskalla. Miten vaikeaa on puhua naapurin kanssa?

Kun hankkii ILP:n niin ei ole tarvetta pitää ovia auki.