Miten elämäsi muuttui kun katkaisit välit hankalaan vanhempaan?

Up

Aluksi oli tosi vaikeaa, syyllistämistä tuli monelta suunnalta ja omia rajoja joutui puolustamaan ja vahvistamaan jatkuvasti. Moni muukin läheinen ns. valitsi puolensa ja jäin aika lailla yksin.

Samalla oli kuitenkin helpompi hengittää. Kun sain tarpeeksi etäisyyttä epäterveisiin ihmissuhdemalleihin ja pääsin käsittelemään niitä terapiassa, koko kuvio alkoi aueta. Se oli todella raskas ja surullinen matka, niin rikkinäisistä oloista olen lähtöisin ja niin traumaattisia asioita lapsena kokenut.

Edelleen työstän joitain asioita, mutta nyt jo ymmärrän, että tein oikean ratkaisun jättämällä sen kuvion taakseni. Monia tunteita nousee edelleen, mutta monien asioiden kanssa on myös rauha. Ne asiat on käsitelty ja voin keskittyä elämään omaa elämääni niiden ihmisten kanssa, joiden lähellä olen turvassa. Nyt jo tunnistan turvalliset ihmiset ja osaan pysyä kaukana toisenlaisista tyypeistä.

Tsemppiä sinulle paljon! Olet ottanut ison askeleen eteenpäin, ja ehdottomasti suosittelen hakeutumaan vertaistuen pariin. Et ole yksin näiden asioiden kanssa. <3

Vierailija kirjoitti:

Aluksi oli tosi vaikeaa, syyllistämistä tuli monelta suunnalta ja omia rajoja joutui puolustamaan ja vahvistamaan jatkuvasti. Moni muukin läheinen ns. valitsi puolensa ja jäin aika lailla yksin.
Samalla oli kuitenkin helpompi hengittää. Kun sain tarpeeksi etäisyyttä epäterveisiin ihmissuhdemalleihin ja pääsin käsittelemään niitä terapiassa, koko kuvio alkoi aueta. Se oli todella raskas ja surullinen matka, niin rikkinäisistä oloista olen lähtöisin ja niin traumaattisia asioita lapsena kokenut.
Edelleen työstän joitain asioita, mutta nyt jo ymmärrän, että tein oikean ratkaisun jättämällä sen kuvion taakseni. Monia tunteita nousee edelleen, mutta monien asioiden kanssa on myös rauha. Ne asiat on käsitelty ja voin keskittyä elämään omaa elämääni niiden ihmisten kanssa, joiden lähellä olen turvassa. Nyt jo tunnistan turvalliset ihmiset ja osaan pysyä kaukana toisenlaisista tyypeistä.
Tsemppiä sinulle paljon! Olet ottanut ison askeleen eteenpäin, ja ehdottomasti suosittelen hakeutumaan vertaistuen pariin. Et ole yksin näiden asioiden kanssa. <3

Hei hienoa! Kannustavaa tekstiä, ymmärrän miten vahva olet ollut ja rohkeasti suunnannut eteenpäin. Kuunnellut itseäsi.
Voin hyvin rivien välistä samaistua kertomaasi. Olen jättänyt kaiken taakseni. Ihan huonoista ystävistä jotka mollasivat, vetivät alas ja nöyryyttivät. Aina oli outo ahdistus. En kuulunut joukkoon ja piti jotenkin maksaa seurasta jos halusi olla osana heidän yhteisöä. Nyt tajuan etten elänyt ollenkaan omaa elämää vaan toisten kautta. En siis tiennyt yhtään kuka olen ja siksi olen ollut ihmisten vietävissä. On heissä paljon hyvääkin ollut, ystävissä, parisuhteissa (kaksi väkivaltaista suhdetta takana) ja alkoholisti vanhemmassakin. Silti outo ahdistus, syyllisyys ja se häpeä vain on ollut identiteetissä niin vahvasti ja nuo ihmiset pitivät sitä yllä. En vain kuulu heidän lähelleen. Siksi olen vuosien varrella katkaissut välejä. Ensin lähti ystävät (samaa porukkaa, joten piti jokaiseen katkaista välit), sitten mies ja nyt vielä äiti.

Kuulen mielessäni jatkuvasti, että olen liian herkkä tai muuten viallinen. Ne eivät kuitenkaan ole minun omia ajatuksia vaan mitä minulle on syötetty. Oma intuitio kertoo, että teen oikean ratkaisun. Minun on vain aloitettava täysin oma elämäni. Kaikki vanha saa pyyhkiytyä pois koska se vei vain minut todella alas, en elänyt vaan hain hyväksyntää ja rakkautta sieltä mistä en sitä saanut.
Lapsuuden traumat täälläkin, erityisesti äidin käytöksestä. Se on ollut aika julmaa ja edelleen kaataa päälle syytöksiä ja saa aina olla mielistelemässä. Aina saa olla varuillaan tai ei ainakaan oma itsensä.

Kiitos tsempeistä. Tää tie on kuljettava. Hyvää jatkoa

Pahinta on varmaan äitienpäivä ja lähestyvä äidin syntymäpäivä. Kun omatunto kolkuttaa ja samalla tiedän, etten voi muutakaan. Sitten tiedän, että vetää kuitenkin kännit päälle noina päivinä, joten onko sen väliäkään vaikka en ole läsnä tai anna kuulua itsestäni.
Tiedän miten häntä sattuu mutta samalla en siedä enää sitä käytöstä, draamaa, ainaista pahaa mieltä hänen ympärillään. Marttyyriasennetta, hänen tunteiden mukana kulkemista. Aina on itsellä ahdistunut ja turhautunut olo hänen lähellään tai edes jos kuulen hänen äänensä vaikka mitään ikävää ei olisi edes sattunut. Aina sitä on kuitenkin varautunut jollain tavalla ja tuntuu vain siltä kuin olisi jotenkin pallo jalassa.
Haluan vapauttaa tuon energian johonkin muuhun. Omaan elämääni ja toteuttaa juuri sitä mistä haaveilen.
Ap

...

Olen myös miettinyt, että mitä jos olen väärässä. Jos olenkin vainoharhainen itse tässä. Siltikään ei ole syytä jäädä. Vaikka olisin itse se sekaisin oleva tai muuten luonnevikainen, niin on kuitenkin palvelus jokaiselle heistä, että emme ole yhteydessä. Kun mielipahaa tulee, se on läsnä aina ja uudestaan samoissa suhteissa, niin ei ole vaihtoehtoja. Enkä aio enää mielistellä ja yritän olla syyllistämättä itseäni tai oikein ketään. Yritän vain katsoa tätä faktana ja olla tunteilematta liikaa. Se, että edes ajattelen näin nykyään on todella suuri harppaus eteenpäin ollut. Sitä kai tutustuu nyt itseensä, terveellä tavalla.
Ap

Kato peiliin!

up

Vierailija kirjoitti:

Olen myös miettinyt, että mitä jos olen väärässä. Jos olenkin vainoharhainen itse tässä. Siltikään ei ole syytä jäädä. Vaikka olisin itse se sekaisin oleva tai muuten luonnevikainen, niin on kuitenkin palvelus jokaiselle heistä, että emme ole yhteydessä. Kun mielipahaa tulee, se on läsnä aina ja uudestaan samoissa suhteissa, niin ei ole vaihtoehtoja. Enkä aio enää mielistellä ja yritän olla syyllistämättä itseäni tai oikein ketään. Yritän vain katsoa tätä faktana ja olla tunteilematta liikaa. Se, että edes ajattelen näin nykyään on todella suuri harppaus eteenpäin ollut. Sitä kai tutustuu nyt itseensä, terveellä tavalla.
Ap

Kuulostaa tosi tutulta. Kun on kasvanut siihen syyllisyyteen, ei osaa terveellä tavalla nähdä sitä, missä omat rajat menee ja mikä kaikki on omalla vastuulla. Kuulostaa siltä, että sinäkin olet joutunut kantamaan paljon äidillesi kuuluvia tunteita ja ottamaan niistä vastuuta.

Minulle iso juttu oli kun tajusin, että en minä ole vastuussa toisten ihmisten tunteista. Jos joku loukkaantuu siitä, että suojelen itseäni enkä suostu enää poljettavaksi, se ei ole minun vastuullani.

Tiedän, helppo se on sanoa. Asiat vie aikaa. Edelleen tosi paljon tsemppiä ja kaikkea hyvää matkallesi!