Miten toimisit tilanteessani (äitienpäivä)?

Vierailija kirjoitti:

Meillä vauva syntyi vuoden alussa ja selitin innoissani anopille, miten mennään heille äitienpäivänä iltapäiväkahville ja luodaan uutta perinnettä. Anoppi sanoi, että ei ehdi, hän menee omalle äidilleen käymään. Tuli paha mieli, kun ei meidän vauvaa mitenkään ota huomioon.

Miten tuollaista anopille ehdotit? Miksi et mene omalle äidillesi tai sitten luotte omat perinteet vauvan kanssa?

Miksi äitienpäivänä pitää vauvaa huomioida?

Miks äitienpäivä on joillekin niin tärkeä?

Mulla on kaksi teini-ikäistä lasta jotka äitienpäivänä muistavat pienellä lahjalla tms. Tiedän olevani heille tärkeä ilman äitienpäivääkin.

Ei olisi tullut mieleenkään vaatia mieheltä jotain erityistä muistamista äitienpäivänä silloin kun lapset oli pieniä.

Iloisempi olen kun lapseni muistavat minua extempore muulloin kuin äitienpäivänä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten sinä olet muistanut miestäsi isänpäivänä?

Parina ekana leivoin kakut, ostin lapsen puolesta lahjat jne. Sitten lopetin, koska mies ei huomioinut yhtään äitienpäivää koskaan. Ap

Hyvä, opettakaa lapsille jo pienestä pitäen että juhlien on tarkoitus olla nimenomaan kilpavarustelun ja koston väline. Antamisen ilo on heikkojen puhetta.

Itse taas ajattelen että olisi aika kurjaa lapsille opettaa heidät muistamaan joka vuosi isää joka ei huomioi lasten äitiä mitenkään. Ei kannata opettaa että joku joka ei anna mitään hyvää muille on ansainnut erikseen hyvää itse. Vastavuoroisesti toimitaan. Jos isä ei muista äitienpäivää, äiti voi opettaa lapset muistamaan itseään ihan omin avuin. Näin olen itse tehnyt ja oppinut, että isä ei pysy kelkassa ellei häntä köytä siihen kiinni. Sittenki maata retkottaa kuolleena painona. Elämämme on ihanaa ja iloista ilman lussua miesvauvaa joka ei tajua alkeitakaan toisten huomioinnista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten sinä olet muistanut miestäsi isänpäivänä?

Parina ekana leivoin kakut, ostin lapsen puolesta lahjat jne. Sitten lopetin, koska mies ei huomioinut yhtään äitienpäivää koskaan. Ap

Jos mies on tyypillinen mies, hän ei ole edes kiinnittänyt huomiota, että eipä enää juhlitakaan isänpäivää. Eikä ainakaan osaa yhdistää sitä äitienpäivään. Miehille useinkaan merkkipäivien muistaminen, rekvisiitta ja lahjat eivät ole ollenkaan niin tärkeitä kuin naisille. He eivät tajua, kuinka paljon toinen ilahtuisi niistä, mutta eivät myöskään odota niitä itselleen.

Kertokaa naiset suoraan miehillenne, mitä toivotte. Ja älkää luottako, että mies yhden sanomisen jälkeen muistaa... Sellaisia ne ukkokullat usein ovat, mutta ihan hyvin niitten kanssa pärjää, kun oppii tuntemaan ja hyväksymään sen, että heidän aivonsa ja ajatuksensa toimivat eri tavalla kuin naisten.

Ei siis tarvitse vaatia, vaan esittää toiveensa.

Vierailija kirjoitti:

Mitäs olet mennyt perustamaan perheen tuollaisen pösilön kanssa, joka ei edes äitienpäivää vaivaudu muistamaan. Syytä itseäsi. Olisit voinut valita jonkun paremman.

Sinä et vielä ymmärrä sitä tosiasiaa, että mies on kuin yllätysmuna, joka kuoriutuu ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen. Et voi tietää etukäteen onko tulossa huisin kiva yllätys vai pelkkä rihkama. Tätä ei tiedä mies itsekään eikä hän tiettävästi pysty asiaan itse vaikuttamaan. Joten mikään, mitä tapahtui ennen isäksi tuloa, ei voi pitää viitteenä mistään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten sinä olet muistanut miestäsi isänpäivänä?

Parina ekana leivoin kakut, ostin lapsen puolesta lahjat jne. Sitten lopetin, koska mies ei huomioinut yhtään äitienpäivää koskaan. Ap

Hyvä, opettakaa lapsille jo pienestä pitäen että juhlien on tarkoitus olla nimenomaan kilpavarustelun ja koston väline. Antamisen ilo on heikkojen puhetta.

Itse taas ajattelen että olisi aika kurjaa lapsille opettaa heidät muistamaan joka vuosi isää joka ei huomioi lasten äitiä mitenkään. Ei kannata opettaa että joku joka ei anna mitään hyvää muille on ansainnut erikseen hyvää itse. Vastavuoroisesti toimitaan. Jos isä ei muista äitienpäivää, äiti voi opettaa lapset muistamaan itseään ihan omin avuin. Näin olen itse tehnyt ja oppinut, että isä ei pysy kelkassa ellei häntä köytä siihen kiinni. Sittenki maata retkottaa kuolleena painona. Elämämme on ihanaa ja iloista ilman lussua miesvauvaa joka ei tajua alkeitakaan toisten huomioinnista.

Ja sitten nämä miesvauvat märisee ja tuhoaa oman elämänsä kun ne ulos siirretään oman käytöksensä takia. Olen niin monta, oma eksäni mukaanluettuna, nähnyt. Ensin ollaan puolisona ja isänä itsekkäitä ja vain oma napa kiinnostaa, sitten kun vaimo väsyy ja ottaa eron alkaa julmettu märinä ja voihke kun on perheestä erotettu. Mieleenkään ei tule, että itse pitää perheestään kiinni pitää.
Minun eksäni turrutti eron jälkeen itsensä kaljalla ja hyvin nuorena siirtyi helvetin portille kaljaa kittaamaan. Kaljapäissään soitteli, että kun on niin ikävä minua ja lapsia. Joopa joo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten sinä olet muistanut miestäsi isänpäivänä?

Parina ekana leivoin kakut, ostin lapsen puolesta lahjat jne. Sitten lopetin, koska mies ei huomioinut yhtään äitienpäivää koskaan. Ap

Hyvä, opettakaa lapsille jo pienestä pitäen että juhlien on tarkoitus olla nimenomaan kilpavarustelun ja koston väline. Antamisen ilo on heikkojen puhetta.

Eli lasten pitäisi äidin avulla muistaa muna kädessä makaavaa isää isänpäivänä, vaikka äiti itse ei saa mitään omina juhlapäivinään, puhumattakaan että saisi osallistuvan toisen vanhemman panoksen arkielämässä? Lapsia ei kannata opettaa huomioimaan heistä vastuussa olevia ihmisiä jotka eivät itse huomioi heitä. Se on vahingollista lapselle.

On se kumma jos ei mies voi edes kahvia valmiiksi keittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitäs olet mennyt perustamaan perheen tuollaisen pösilön kanssa, joka ei edes äitienpäivää vaivaudu muistamaan. Syytä itseäsi. Olisit voinut valita jonkun paremman.

Sinä et vielä ymmärrä sitä tosiasiaa, että mies on kuin yllätysmuna, joka kuoriutuu ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen. Et voi tietää etukäteen onko tulossa huisin kiva yllätys vai pelkkä rihkama. Tätä ei tiedä mies itsekään eikä hän tiettävästi pysty asiaan itse vaikuttamaan. Joten mikään, mitä tapahtui ennen isäksi tuloa, ei voi pitää viitteenä mistään.

Eikö kannattaisi keskustella tuollaisista asioista ennen perheen perustamista? Ainakin meillä kihlaparien avioliittokurssilla oli tehtäväkirjassa kysymyksenä mm. Millaisia juhlia haluamme viettää perheessämme ja millä tavalla? Ja siinäpä sitten sovittiin kirjallisesti esim. se, että juhlapyhät vietetään omassa kodissa eikä lähdetä matkustamaan sukulaisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten sinä olet muistanut miestäsi isänpäivänä?

Parina ekana leivoin kakut, ostin lapsen puolesta lahjat jne. Sitten lopetin, koska mies ei huomioinut yhtään äitienpäivää koskaan. Ap

Jos mies on tyypillinen mies, hän ei ole edes kiinnittänyt huomiota, että eipä enää juhlitakaan isänpäivää. Eikä ainakaan osaa yhdistää sitä äitienpäivään. Miehille useinkaan merkkipäivien muistaminen, rekvisiitta ja lahjat eivät ole ollenkaan niin tärkeitä kuin naisille. He eivät tajua, kuinka paljon toinen ilahtuisi niistä, mutta eivät myöskään odota niitä itselleen.
Kertokaa naiset suoraan miehillenne, mitä toivotte. Ja älkää luottako, että mies yhden sanomisen jälkeen muistaa... Sellaisia ne ukkokullat usein ovat, mutta ihan hyvin niitten kanssa pärjää, kun oppii tuntemaan ja hyväksymään sen, että heidän aivonsa ja ajatuksensa toimivat eri tavalla kuin naisten.
Ei siis tarvitse vaatia, vaan esittää toiveensa.

No voi perkele jos mies, joka on koulunsa käynyt, ei jumaliste enää muista, että esim. äitienpäivänä tehtiin kortit ja juhlistettiin äitejä. Kyllä minun miehen on tajunnut ja kaikki muutkin, jos sulla on niin jumalattoman tyhmä ja viŧŧumaninen ukkokulta niin melkoiseen paskaanpa olet itsesi kiinnittänyt.

Juuri näin, kansakouluajoista alkaen on kouluissa kortteja tehty ja nykyään päiväkodeissa ja hoidoissa yleensä. Töllö ja lehdet tuuttaa mainoksia, äideille sitä ja äideille tätä, niin kaikesta huolimatta on olemassa miestolloja joille ei lamppu syty, että ai niin. Nämä samat miestollot on niitä kuvottavia turjakkeita jotka sitten ihmettelevät, että kun vaimoa ei seksi kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitäs olet mennyt perustamaan perheen tuollaisen pösilön kanssa, joka ei edes äitienpäivää vaivaudu muistamaan. Syytä itseäsi. Olisit voinut valita jonkun paremman.

Sinä et vielä ymmärrä sitä tosiasiaa, että mies on kuin yllätysmuna, joka kuoriutuu ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen. Et voi tietää etukäteen onko tulossa huisin kiva yllätys vai pelkkä rihkama. Tätä ei tiedä mies itsekään eikä hän tiettävästi pysty asiaan itse vaikuttamaan. Joten mikään, mitä tapahtui ennen isäksi tuloa, ei voi pitää viitteenä mistään.

Eikö kannattaisi keskustella tuollaisista asioista ennen perheen perustamista? Ainakin meillä kihlaparien avioliittokurssilla oli tehtäväkirjassa kysymyksenä mm. Millaisia juhlia haluamme viettää perheessämme ja millä tavalla? Ja siinäpä sitten sovittiin kirjallisesti esim. se, että juhlapyhät vietetään omassa kodissa eikä lähdetä matkustamaan sukulaisiin.

Voi luja, luuletko sinä, että nämä toljakkeet ylipäätään muistaa olleensa kihloissa, saati sitten, että mitä on nuorena puhuttu yhteisistä toiveista ja tavoitteista. Pöljäkö olet, tottakai on puhuttu, mutta kun pitäisi jotain tehdä toisen hyväksi, se on monelle miehelle ylittämätön paikka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten sinä olet muistanut miestäsi isänpäivänä?

Parina ekana leivoin kakut, ostin lapsen puolesta lahjat jne. Sitten lopetin, koska mies ei huomioinut yhtään äitienpäivää koskaan. Ap

Hyvä, opettakaa lapsille jo pienestä pitäen että juhlien on tarkoitus olla nimenomaan kilpavarustelun ja koston väline. Antamisen ilo on heikkojen puhetta.

Eli lasten pitäisi äidin avulla muistaa muna kädessä makaavaa isää isänpäivänä, vaikka äiti itse ei saa mitään omina juhlapäivinään, puhumattakaan että saisi osallistuvan toisen vanhemman panoksen arkielämässä? Lapsia ei kannata opettaa huomioimaan heistä vastuussa olevia ihmisiä jotka eivät itse huomioi heitä. Se on vahingollista lapselle.

Sen lasten äidin olisi pitänyt miettiä asiaa ennen kuin pariutuu tuollaisen kanssa.

En ole koskaan halunnut tehdä numeroa omasta äitiydestäni. Olen kolmen äiti ja kuuden mummo. Äitienpäivässä tärkeintä minulle on käydä viemässä ruusu rakkaan äitini haudalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten sinä olet muistanut miestäsi isänpäivänä?

Parina ekana leivoin kakut, ostin lapsen puolesta lahjat jne. Sitten lopetin, koska mies ei huomioinut yhtään äitienpäivää koskaan. Ap

Hyvä, opettakaa lapsille jo pienestä pitäen että juhlien on tarkoitus olla nimenomaan kilpavarustelun ja koston väline. Antamisen ilo on heikkojen puhetta.

Eli lasten pitäisi äidin avulla muistaa muna kädessä makaavaa isää isänpäivänä, vaikka äiti itse ei saa mitään omina juhlapäivinään, puhumattakaan että saisi osallistuvan toisen vanhemman panoksen arkielämässä? Lapsia ei kannata opettaa huomioimaan heistä vastuussa olevia ihmisiä jotka eivät itse huomioi heitä. Se on vahingollista lapselle.

Sen lasten äidin olisi pitänyt miettiä asiaa ennen kuin pariutuu tuollaisen kanssa.

Niin, miestään ei voi edes vaatia ajattelemaan, koska sillä ei ole aivoja. Sillä on vain paskareiän vieressä killuvat pussit, ja välissä pikkukullikannysä, ne vievät miehen kaiken huomion koko ääliön elinajan. Ajattelua on turha vaatia. Amen.

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan halunnut tehdä numeroa omasta äitiydestäni. Olen kolmen äiti ja kuuden mummo. Äitienpäivässä tärkeintä minulle on käydä viemässä ruusu rakkaan äitini haudalle.

Kylläpä oletkin hyvä ihminen, ohessa kuva mitalista jonka postitin sinulle juuri.
Ps. Elävillä on vahvemmat tunteet kuin kuolleilla, vanha lännen sanonta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten sinä olet muistanut miestäsi isänpäivänä?

Parina ekana leivoin kakut, ostin lapsen puolesta lahjat jne. Sitten lopetin, koska mies ei huomioinut yhtään äitienpäivää koskaan. Ap

Hyvä, opettakaa lapsille jo pienestä pitäen että juhlien on tarkoitus olla nimenomaan kilpavarustelun ja koston väline. Antamisen ilo on heikkojen puhetta.

Eli lasten pitäisi äidin avulla muistaa muna kädessä makaavaa isää isänpäivänä, vaikka äiti itse ei saa mitään omina juhlapäivinään, puhumattakaan että saisi osallistuvan toisen vanhemman panoksen arkielämässä? Lapsia ei kannata opettaa huomioimaan heistä vastuussa olevia ihmisiä jotka eivät itse huomioi heitä. Se on vahingollista lapselle.

Sen lasten äidin olisi pitänyt miettiä asiaa ennen kuin pariutuu tuollaisen kanssa.

Niin, miestään ei voi edes vaatia ajattelemaan, koska sillä ei ole aivoja. Sillä on vain paskareiän vieressä killuvat pussit, ja välissä pikkukullikannysä, ne vievät miehen kaiken huomion koko ääliön elinajan. Ajattelua on turha vaatia. Amen.

Juuri näin!

Vaikka lasten äiti ei ole miehen äiti, on hän kuitenkin miehen lasten äiti. Tuolla periaatteella meillä huomioidaan äitienpäivä ja tuo periaate tulee meidän lapsuudenkodeistamme.

Toimisin niin, että lopettaisin öyhotyksen jostain turhasta äitienpäivästä.

lapsettomana olen todellakin sitä mieltä että miehen kahden mukulan ulostyöntäminen pikkuaukosta on aihe saada kiitos siitä ja muusta lastenhoidosta, imetyksestä jne. kerran vuodessa. Ei mitään hirveän liioiteltua, mutta vaadi esim. ateria ravintolassa, mies maksaa. Tai siten mies ostaa kotiin täytekakun ja kukan. Sinä näytät kaupasta mitä mies hankkii päivää varten. Menette yhdessä kauppaan edellisenä iltana ja pistät kärryyn ne itse. Ei se itse osaa mitään, se on kädestä pitäen näytettävä ja vaadittava. Jos ei halua, se on ero. Mutta ei ennen kun on ultimatum annettu. Sanot että teidän kotona on tämmöiset perinteet, ja jos haluaa suomalaisen perinteitä kunnioittavan naisen kanssa olla avioliitossa näin tehdään Suomessa. Joskus voit sanoa että haluat tuon tai tuon lahjaksi, se voi olla vaikka joku arkinenkin asia.

Me kun elämme joka päivä yhdessä niin moiset muistojuhlat tuntuisivat naurettavilta. Olemme vapauttaneet toisemme sellaisilta ja kumpikin on tyytyväinen. Sen sijaan joka viikonloppu voidaan laittaa ruokaa ja juomat vähän juhlavammin tai haemme noutoruokaa arjesta poiketen.