Onko henkilökohtaisen avustajan työ helpompaa/kevyempää kuin lähihoitajan työ?

Vierailija kirjoitti:

Itse olin kokopäiväisessä avustajan työssä kaksivuorossa. Työ oli fyysisesti kevyttä, mutta henkinen puoli alkoi olla koko ajan kovemmalla ja kovemmalla. Avustettava saattoi olla hyvin vittumainen ja koko ajan sai stressata tekeekö jotakin muka taas väärin vaikka ei oikeasti tehnyt. Myös omaiset alkoi painostaa koko ajan enemmän. Lopulta soitin itkien itselleni lääkäriajan ja sain sairauslomaa ensin kaksi viikkoa. En halunnut enää palata työhön ja lääkäri laittoi kaksi viikkoa lisää sairauslomaa. Lääkäri kirjoitti myös lausunnon työkkäriä varten, että ei suosittele palaamaan työhön. Irtisanouduin, mutta löysin pian töitä onneksi. Työkkäristä tuli päätös, että ei tule karenssia, mutta sillä ei nyt enää ollut merkitystä tuossa kohtaa. 
En ollut ensimmäinen joka sieltä työpaikasta lähti noin. Teen paljon mielummin nykyistä fyysisesti raskasta työtä, mutta en ole yksin vaan mulla on työkaverit ja esimies tukena jos tulee ongelmia asukkaiden tai heidän omaisten kanssa.

Hyviä näkökulmia tarjosit! Olen harkitsemassa avustajan töitä, ja tuo on varmasti otettava huomioon että sairaat ja mahdollisesti kivuista kärsivät avustettavat voivat olla ongelmiensa takia pahan tuulisia ja purkavat oloaan sitten herkästi muihin, kuten avustajiin. Mutta muuten kuulostaisi ihan mielenkiintoiselta työltä itselleni!

On itsellä ainakin, lähinnä seuranpitoa ja pientä avustusta, mm.kauppaostosten kanto, imurointi jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olin kokopäiväisessä avustajan työssä kaksivuorossa. Työ oli fyysisesti kevyttä, mutta henkinen puoli alkoi olla koko ajan kovemmalla ja kovemmalla. Avustettava saattoi olla hyvin vittumainen ja koko ajan sai stressata tekeekö jotakin muka taas väärin vaikka ei oikeasti tehnyt. Myös omaiset alkoi painostaa koko ajan enemmän. Lopulta soitin itkien itselleni lääkäriajan ja sain sairauslomaa ensin kaksi viikkoa. En halunnut enää palata työhön ja lääkäri laittoi kaksi viikkoa lisää sairauslomaa. Lääkäri kirjoitti myös lausunnon työkkäriä varten, että ei suosittele palaamaan työhön. Irtisanouduin, mutta löysin pian töitä onneksi. Työkkäristä tuli päätös, että ei tule karenssia, mutta sillä ei nyt enää ollut merkitystä tuossa kohtaa. 
En ollut ensimmäinen joka sieltä työpaikasta lähti noin. Teen paljon mielummin nykyistä fyysisesti raskasta työtä, mutta en ole yksin vaan mulla on työkaverit ja esimies tukena jos tulee ongelmia asukkaiden tai heidän omaisten kanssa.

Hyviä näkökulmia tarjosit! Olen harkitsemassa avustajan töitä, ja tuo on varmasti otettava huomioon että sairaat ja mahdollisesti kivuista kärsivät avustettavat voivat olla ongelmiensa takia pahan tuulisia ja purkavat oloaan sitten herkästi muihin, kuten avustajiin. Mutta muuten kuulostaisi ihan mielenkiintoiselta työltä itselleni!

Tuo avustettava oli koko ikänsä ollut vaikea ihminen, ihan sukulaiset kertoivat. Sairaus pahensi vain tilannetta. Myös osa omaisista vaikeita ja vaativat aivan mahdottomia.

Olen avustanut erästä naista useaan otteeseen viimeisen 10v aikana. Viime kerralla 2v sitten sanoin jo itselleni, etten enää mene. No, menin kuitenkin. Hän istuu rullatuolissa ja nosturi käytössä, mutta häntä joutuu sängyllä kääntelemään, eihän edes nostoliinaa saa hänen alleen ilman kääntelyä. On raskasta fyysisesti ja henkisesti, kun hänen puhetyylinsä on tiuskimista eikä juuri kiitosta kuule. Ehkä fyysisesti on kevyempää, jos kääntelijöitä on kaksi? Henkisesti myös, kun joutuu yksinään häntä kuuntelemaan eikä voi avautua kenellekään.

Hän oli soitellut vaihteeksi työkkäriin ja kertoili mulle 80km säännöstä ja tästä nykyisestä mallista, jossa menettää tukea tietyllä tavalla. Olen kai viimeinen paikkakuntalainen, joka suostuu edes harkitsemaan hänen avustamistaan.? Muut avustajat asuvat kauempana. Kai kuvittelee voivansa pakottaa jonkun avustamaan noiden työkkärisääntöjen avulla? Todellisuudessa saattaa ampua itseään jalkaan? Eipä hänen avustajakseen tunkua ole ja kiusanteon jälkeen hakijat kiertää hänet kaukaa.