Onko muita joiden elämä on romahtanut koronan myötä?

Ap lopeta jo nää korona trollit, menee yli

Vierailija kirjoitti:

Kyllä.
En ole koskaan henkisesti voinut näin huonosti.
Olen pakkorokotealalla
Ja tiesin alusta asti että rokotteet ovat vaarallisia.
Suostuin kuitenkin ne ottamaan työni säilyttämiseksi.
Nyt saan joka päivä pelätä että milloin immuunipuolustusärjestelmäni heikkenee niin paljon että voin kuolla tavalliseen flunssaankin.
Koronarokotteiden jälkeen minusta tuli täysin rokotevastainen.
En aio ottaa enää edes turvallista jäykkäkouristusrokotetta enkä särkylääkkeitå.
En saa öisin nukuttua kun rokotteesta aiheutuvat kainalo ja pääkivut ovat niin kovia.
En ole enää työkykyinen.
Ainut lohtu asiassa on että olen ottanut 2 piikkiä, enkä enempää.

Näille, joilla on pahoja mielenterveysongelmia ollut jo valmiiksi, korona on aiheuttanut sen verran painetta, että pää on poksahtanut. Eli ei tuo ole varsinaisesti koronan vika, vaan koronan myötä nuo ongelmasi ovat tulleet sinulle näkyväksi. Vainoharhaisuus on ollut sinussa silti jo valmiiksi.

Vierailija kirjoitti:

Ikävä kyllä olen vahingoniloinen, jos jonkun päälle 4-kymppisen elämä meni heikommaksi koronan takia. Mitä teit aikaisemmin niiden eteen, joilla meni heikosti? Tai miten suhtauduit? Niinpä. Moni ei ole uhrannut ajatustakaan niille, joilla ei mennyt ennenkään hyvin.

Onpa sinulla myrkyllinen asenne. Itsehän siitä kyllä kärsit eniten.

Korona itsessään oli toki stressaava asia. Mutta muuten elämä meni korona-aikana kivasti, kun töitä oli vähemmän. Ollaan jo jonkin aikaa kauhulla odotettu korona-ajan loppumista, kun työt sitten räjähtävät käsiin. Ja nyt alkaa kalenteri täyttymään niin, että alkukesän kalenteri on pian jo aivan täynnä. Vähän liikaa on töitä nyt, mutta ei niistä raaski kieltäytyäkään, kun tuovat kuitenkin ihan hyvin rahaa.

Vierailija kirjoitti:

Ikävä kyllä olen vahingoniloinen, jos jonkun päälle 4-kymppisen elämä meni heikommaksi koronan takia. Mitä teit aikaisemmin niiden eteen, joilla meni heikosti? Tai miten suhtauduit? Niinpä. Moni ei ole uhrannut ajatustakaan niille, joilla ei mennyt ennenkään hyvin.

Olet oksettava ikärasisti. Suurin osa yli neljäkymppisistä tekee ja teki jo ennen koronaa paljon työtä muiden hyväksi. Itse varmaan marisit silloinkin tällä palstalla. Hyi olkoon.

No eipä ole romahdusta tapahtunut.

En ole romahteleva tyyppi ollenkaan.  Olen ratkaisukeskeinen ja etsin ja löydän joka tilanteesta uuden näkökulman ja parhaat puolet.

Esim. etätöissä kaksi vuotta;  oli ihanaa kun töihin voi mennä vaikka yöpaidassa, vain videoneuvotteluihin ja koulutuksiin piti laittaa jokin siistimpi vaate yläkroppaan, muuten voi istuskella vaikka verkkareissa.

Ei tarvinnut istua reilua tuntia aamuruuhkissa ja taas sama illalla. Bensaa säästyi mikä on iso plussa.

No työmatkat ulkomaille jäi pois, mutta ei sekään mitään miinusta. Lomamatkat on kyllä kivoja mutta työmatkoja kun on liikaa ei enää olekaan niin kivaa.

Olemme miehen kanssa samassa firmassa ja molemmat etätöissä, olemme edelleen. Konttorille saa mennä pienempi porukka, loput tekee töitä kotona. Sen sai valita koronan alkaessa ja me valitsimme näin.  Helppoa nykyaikana nettiyhteyksien kautta ja valtaosa tehdään muutenkin netissä kun asiakkaat on ulkomailla.

Koira ja kissat tykkää kun ollaan kotona, koiran ulkoiluttajaa päivisin ei ole tarvittu. 

Kapakkaihmisiä emme ole, ystäviä on tavattu suppeammissa piireissä ja koronasäännöt juomioon ottaen. Samoin kummankin perhettä.

Rahallisesti ei mitään muutosta paitsi että minä sain kivana boonuksena firman jokavuotisessa bonuksenjaossa osakkeita. Se oli kiva muistaminen. 

Senhän nyt tietää että entinen ei enää palaa, se on taakse jäänyttä mutta aika ja maailma ei muutenkaan pysähdy. Optimistinen luonne auttaa hyväksymään ja vastaan ottamaan muutokset.

Valittamalla ei mikään ainakaan parane, se on varmaa.

Voisko ap vastata, että mikä romahtui? Muiden elämänsankaritarinat ei kiinnosta.

Ei, mutta muuten on. Olen niin sairas ettei tosikaan ja mies ei ole tukena, vaan lähinnä ärsyyntynyt. En pysty osallistumaan mihinkään rientoihin tai tekemään töitä tai kotitöitä. Rahat menee lääkkeisiin ja lääkärikäynteihin. Labra-arvot näyttävät erittäin huonoilta, mutta ei silti tutkita eikä meinata kirjoittaa lausuntoa työkyvyttömyydestä. Tätä on jatkunut jo pitkään. Määrätään tehottomia lääkkeitä ja odotellaan että kehoni paranee itsestään. Merkkejä syövästä löytyy, mutta ei tutkita, koska "olen nuori". Toimintakyky laskee koko ajan. Haluaisin vaan normaalin aktiivisen elämän. Elämä on täysi perse.

Ei ole romahtanut. Kyllä minä jännitin koronan sairastamista, mutta vaikka en ole rokotteita ottanut, niin hyvin lievänä meni ohi. Aikasemmin varoin enemmän, mutta nyt elän normaalia elämää. En pelkää uutta tartuntaa. Tulee jos tulee.

Vierailija kirjoitti:

Ikävä kyllä olen vahingoniloinen, jos jonkun päälle 4-kymppisen elämä meni heikommaksi koronan takia. Mitä teit aikaisemmin niiden eteen, joilla meni heikosti? Tai miten suhtauduit? Niinpä. Moni ei ole uhrannut ajatustakaan niille, joilla ei mennyt ennenkään hyvin.

Entäpä sinä... Tulitko ajatelleeksi, että päälle nelikymppisissä on 1990- luvun lama-ajan lapsia, jotka eivät koskaan edes ole päässeet kiinni työelämään, eikä heillä missään vaiheessa ole mennyt hyvin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä.
En ole koskaan henkisesti voinut näin huonosti.
Olen pakkorokotealalla
Ja tiesin alusta asti että rokotteet ovat vaarallisia.
Suostuin kuitenkin ne ottamaan työni säilyttämiseksi.
Nyt saan joka päivä pelätä että milloin immuunipuolustusärjestelmäni heikkenee niin paljon että voin kuolla tavalliseen flunssaankin.
Koronarokotteiden jälkeen minusta tuli täysin rokotevastainen.
En aio ottaa enää edes turvallista jäykkäkouristusrokotetta enkä särkylääkkeitå.
En saa öisin nukuttua kun rokotteesta aiheutuvat kainalo ja pääkivut ovat niin kovia.
En ole enää työkykyinen.
Ainut lohtu asiassa on että olen ottanut 2 piikkiä, enkä enempää.

Kai olet käynyt lääkärissä kertomassa oireistasi, ja jos et voi käydä töissä, niin miten toimeentulosi on turvattu? 

Olen sairaslomalla.
Saanut myös rokotehaittakorvauksia 1000
Mutta mikään rahasumma ei korvaa terveyden menettämistä.

Ei sinulle mitään korvauksia ole makseltu, koska mitään haittojakaan ei ole sinulla todettu. Kunhan hallusinoit ja yrität luoda rokotevastaista mielialaa, koska itse olet seonnut.

Miksi on niin vaikeaa hyvaksya, etta jotkut saa rokorehaitan ja korvauksiakin. Niita on annettu.
Tommonnen mollaminen kertoo omasta epävarmuudesta.

Kyllä ne rokotteet on turmiollisia. Tulee maksatautia ja tavallinen (koronakin on) flunssa vie lopulta hengen. Näin on TIETTEELLISESTI todistettu. Vai oletko tiedevastainen? . Onnea matkaan

Ihmiset puhuvat nyt täysin eri asioista tässä ketjussa. Joku puhuu töiden katoamisesta ja toinen pelkästä poikkeusolojen stressistä. Miten se voi olla noin vaikeaa käsittää, että korona kohteli ihmisiä täysin eri tavoin riippuen ammatista, perhesuhteista, tulotasosta, asuinpaikasta, iästä ja yleisestä terveydentilasta. Omaan arkeeni korona ei vaikuttanut mitenkään, mutta tunnen mm. muusikoita ja tapahtuma- alan ammattilaisia, joiden elämä muuttui täysin mahdottomaksi, varsinkin, kun työnteko estettiin viranomaispäätöksin, mutta tulonmenetysten korvaukset olivat lähinnä huono vitsi. Tavallaan emme edes eläneet läpi samaa pandemiaa.

Oma elämäni ei nyt ehkä ihan suoranaisesti romahtanut, mutta kyllä korona-aika vaikutti varsinkin pahimmassa rajoitusten ja eristysten ajassa selvästi mielenterveyteeni ja sitä kautta monin tavoin myös muutenkin elämänlaatuun.
En esimerkiksi saanut opintoja kunnolla etenemään, mikä aiheutti ahdistusta (negatiiviset asiat ruokkivat näin toisiaan).

Ja vaikka tarvitsen aika paljon myös omaa aikaa, kyllä tällainen yksin elävä ja sinkku opiskelija, jonka opinnot ovat yhtäkkiä lähes täysin etänä, alkoi kokea suurta yksinäisyyttä ja tajusin syvemmin kuin koskaan aiemmin, että mitä tarkoittaa kun "seinät kaatuvat päälle". Huolimatta siitä, että yritti ulkoilla, harrastaa mitä pystyi ja nähdä kavereita vapaa-ajalla.

Heti nyt kun kouluja ja kirjastoja ja kahviloita ja ravintoloita ja harrastuspaikkoja on taas auki ja ihmisiä on nähnyt livenä enemmän, olo on ihan heti ollut parempi.

Omasta kokemuksesta suosittelisinkin aloittajaa lisäämään aktiivisuuttaan vaikka ihan hiukankin, näkemään vähän enemmän muita ihmisiä jne. Itsellä jo pieni kohennus tässä asiassa virkisti merkittävästi.

Vierailija kirjoitti:

On. Käyn vain kaupassa. Muuten möllötän sohvalla. En tapaa ketään, en juttele kenellekään.

Meitä on monta. Ystäväni kävi luonani jouluna ja ihmetteli miksi pidän maskia kotona ja tiskaan ostokset ennen jääkaappiin asettelua.

Hän ei oivalla että hän itse on vaarassa jos tuo kotiinsa mikrobeja

Ei mitään vaikutusta. Kotona hyvä harrastusmahdollisuudet. Matkustelu on jäänyt vähemmälle, mutta muuten ei oikeastaan mitään ihmeempää ole muuttunut.

Mua ahdistaa vain se, ettei voi enää selittää koronalla, miksi ei halua lähteä mihinkään rientoihin tai sukujuhliin. Olen erakoitunut ehkä entistä pahemmin, mutta nautin siitä. 

Korona-aika teki meistä eriarvoisempia kuin mikään koskaan aikaisemmin.
Toisilla meni työ ja toimeentulo ja elämä ihan sekaisin, toiset tuskin huomasivat koko asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Ikävä kyllä olen vahingoniloinen, jos jonkun päälle 4-kymppisen elämä meni heikommaksi koronan takia. Mitä teit aikaisemmin niiden eteen, joilla meni heikosti? Tai miten suhtauduit? Niinpä. Moni ei ole uhrannut ajatustakaan niille, joilla ei mennyt ennenkään hyvin.

Väittäisin, että monen yli 40-vuotiaan elämä ei paljoa häiriintynyt. Esimerkiksi itse kävin hyvin harvoin ravintoloissa tai baareissa yms. Tekemistä kyllä riittää muutenkin.

Eniten taisivat kärsiä nuoret, jotka muuttivat uudelle paikkakunnalle opiskelemaan ja sitten pitää kyhjöttää yksin pienessä opiskeija-asunnossa.

Korona ei ole vaikuttanut minuun muuta kuin että eipähän ole tarvinnut tosiaankaan vääntäytyä mihinkään  ns. pakollisiin juhliin tai ylipäätänsä erilaisiin sosiaalisiin tilaisuuksiin.   Minun elämäni on ennen kyseistä pandemiaakin rajoituksineen ollut sellaista ns. matalalentoa johtuen terveydellisistä näkökohdista katsoen jo monien vuosien ajan.   Tutkimuksiin en ole päässyt juurikin tämän Koronatilanteen takuttaessa terveydenhuoltomme antamia palveluja.   Tartuntavaaran takia en itsekkään ole ollut innokas menemään hammastarkastuksiin tms. , joita on voinnut siirtää tulevaisuuteen.

Kaupoilla ja shoppailemassa ei ole tullut tietysti niin usein käytyä kuin ennen Korona-aikaa.  

Elämän arkirutiineihin Korona ei sinänsä ole vaikuttanut.   Pikemminkin ulkona liikkumista on tullut harrastettua ehkä enemmän kuin aiemmin näiden kahden vuoden aikana.  

Rahan menoa on tämä aika hillinnyt joltain osin, mutta kaikkea sellaista, mitä tarvitsee, tulee hankittua niin kuin aiemminkin.  Huulipunaa ei ole kyllä kulunut niin paljon kuin yleensä, ja maskien käyttö on ollut siihen syynä. 

Harrastuksistani vielä sen verran, että ne ovat sellaisia yksilöharrastuksia, joihin ei Korona ole vaikuttanut mitenkään.

Kanssakäyminen ihmisten kanssa on lisääntynyt erilaisten näiden viestinvälineiden kautta, koska naamatusten en ole tapaillut kuin ihan vain omia kaikkein läheisimpiäni niin meillä täällä kotona kuin heidän kodeissaan. 

Ravintolassa syömässä käymiset ovat tietenkin vähentyneet.  Noutoruokaa kuitenkin on tullut syötyä enemmän kuin aiemmin.

koronahysteerikko:

https://twitter.com/Nousevakurki/status/1482089083803512834