Mitä kadut elämässäsi eniten?

Kadun koronarokotteen ottamista. Tuli paha sydänlihastulehdus. 

Kadun sitä että en lähtenyt aikoinaan Norjaan töihin kun oli mahdollisuus.

Kadun sitä että en aloittanut sijoittamaan nuorena. Ei saisi jättää asioita tekemättä sen takia että ei ymmärrä tai osaa. Pitäisi opetella, kokeilla ja elää.

Tietämättä varattuun ihastuminen. Rikoin itseni.

En kadu mitään. Elämässä tapahtuu mukavia ja ikäviä asioita.

Ainoa millä on merkitystä on se miten niihin asennoituu. 

Yhden lauseen olen pitänyt mottonani aina; Tee niinkuin sydän sanoo, seuraa vaistoa.

Sitä, että iltatähti jäi tekemättä.

Ehkä sitä että jäin matalapalkkaiseen työhön. Oli kiinnostusta ja halua lähteä opiskelemaan ja toiselle alalle. 

Rohkeus ei vaan riittänyt. Nyt 50 v. Ei kannata enää vaihtaa. Sama olla eläkkeeseen asti nykyisessä työssä.

Puolison valintaani ihmettelen joskus. Nyt vuosien aikana on valjennut että elämä on ollut aivan tavallista samalla paikkakunnalla asumista ym. kohta 50 vuotta. En saanut nuorena haaveiltua puolisoa jonka työt veisi koko perheen ulkomaille tärkeisiin tehtäviin jännittäviin maihin ja paikkoihin. Mutta en taida katua kuitenkaan nykyistä elämääni.

Vääriin ihmisiin tutustumista. Liikaa pahoja asioita sattui, ja niiden käsittelyssä taitaa mennä loppuelämä. Toivottavasti nämä ihmishirviöt saavat maistaa omaa lääkettään vielä tässä elämässä.

Etten ole ollut valinnoissani itsekkäämpi. Olen mahdollistanut joustavuudellani muille asioita ja nyt harmittaa, kun en itse mahdollistanut itselleni kokeiluja, joista olisi kuitenkin voinut palata entiseen.

Kadun eniten etten osannut tehdä katoamis temppua vainoavista sukulaisista nuorempana . Nyt omien lasten myötä katoaminen vaikkapa ulkomaille on melkoisen vaikeaa .

M38

Kadun hiukan sitä, että on osannut sijoittaa perintörahoja. Nyt niiistä ei ole kuin muutama tuhat jäljellä, olen tosin osaksi käyttänyt niitä tavalla, josta on ollut paljon pysyvää iloa.

Voi montaa.

- Olisin päässyt poikuudesta eroon vuotta aikaisemmin. Hiihtoreissulla joku kiva tyttö kutsui makuupussiinsa nukkumaan, mutta olin niin väsynyt ja kylmissäni, että en sitten ns edennyt mihinkään. Tyttökin siirtyi muualle nukkumaan vähän ajan kuluttua. Toisaalta, hänkään ei muistaakseni edes suudellut, joten en ehkä ollut väärässä..?

- Kurssikaveri kutsui kahville, hiukan yllättäen. Olin menossa jonnekin ja emme enää paljoa nähneet, kun valmistuimme. Kiva tyttö, ehkä en halunnut myöskään pilata ystävyyttä, koska olisin tietenkin halunnut hänet myös sänkyyni. 

- Yksi hyvin isorintainen lyhytaikainen tuttavuus kysyi, pitäisikö tulla käymään. Kirjoitin txt-viestiä vastaukseksi, kun olisi pitänyt soittaa. Pian tuli uusi viesti, että meni kotiin nukkumaan (aika myöhä ja hänellä myöhäinen iltavuoro).

Yhteenvetona, olisi pitänyt olla rohkeampi naisten kanssa. Mutta miten? Ei oikeastaan mitään vastakaikua tai suorempaa kiinnostuksen osoitusta ja itse en ikimaailmassa halua olla se törkeä inha sika, joka ahdistelee. Kuten kaikki miehet tuntuvat olevan (paitsi komeat).

Vierailija kirjoitti:

Eniten kaduttaa että yritin nuorena niin kovasti olla vanhemmilleni mieliksi ja saada heidän hyväksyntänsä. He olivat niin täydellisyyden vaatijoita, että mikään ei riittänyt. Heidän mielikseen opiskelin alaa, joka heidän mielestään oli oikea. Nyt olen väärällä alalla ja taloudellisesti mahdotonta nykyisessä elämäntilanteessa alkaa opiskelemaan jotain uutta. Ois pitänyt tehdä, mitä haluan. Olisi ihanaa kokea millaista on mennä töihin, joista nauttii. Puolisoni lähtee aina hyvällä mielellä töihin, koska on oikealla alalla ja on tehnyt päätökset oman mielen mukaan. Minä vain oottelen lomaa, joka sekin menee vain töistä toipumiseen. Sama masennus iskee aina kun pitää taas mennä töihin.

"Eniten kaduttaa että yritin nuorena niin kovasti olla vanhemmilleni mieliksi..."

Löytyisikö nykyisellä koulutuksellasi mielekkäämpiä töitä? Kannattaa ainakin hakea, jos mielenkiintoinen paikka aukeaa, vaikka koulutus ei ihan täsmäisikään. 

Nykyiseen asuinpaikkaani muuttamista. Pikkukaupunki. Täältä ei näy pääsevän pois kuin kuoleman kautta.