Minkä ikäisenä sinulle alettiin sanoa, että olet kaunis?

Noin 13-14v olin hetken pikkuveljen kanssa Ruotsin laivan kahviossa. Vanhempi mies tuli kyselemään olenko lapsenvahtina. Muistan edelleen hetken todella epämiellyttävänä.

Siitä se jatkuikin siihen että minua kourittiin bussissa ym.

Kauniiksi sanoataan edelleen nyt 38 vuotiaana.

Joskus kolmikymppisenä ulkomailla. Suomessa en koskaan ajatellut olevani kaunis. Nykyään deittimiehet sanoo Suomessakin välillä.

En deittaillut parikymppisenä ja silloinen mies ei koskaan kehunut ulkonäköä.

Minua on kehuttu kauniiksi lapsesta saakka ja koen että ulkonästäni en ole muuta saanut kuin harmia elämääni. On mm. tehty ihme oletuksia luonteestani pelkän ulkonäköni perusteella sekä olen kokenut seksuaalista ahdistelua ja häirintää käytännössä koko pienen ikäni (koskettelua, perään huutelemista/viheltelyä, kuiskailuja korvaan, vihjailuja, stalkkaamista u name it). Niin Suomessa kuin ulkomailla. Minut on myös raiskattu kaksi kertaa, ensimmäinen tapahtui kun olin vasta 12- vuotias ja toinen kerta kun olin 19- vuotias.

Tuntuu, että jos mies pitää ulkonäöstäni, hän olettaa että voi tehdä ja sanoa minulle mitä vain. Olen luonteeltani aina ollut sosiaalinen, iloinen ja kiltti mutta kuitenkin ujo ja ehkä hieman naiivi (varsinkin mitä tulee miehiin) enkä koskaan oikein ole osannut pitää puoliani. Uskon että tämän miehet ovat minussa asitineet ja näkeneet helpon uhrin jonka sinisilmäisyyttä käyttää häikäilemöttömästi hyväkseen.

Olenkin tästä syystä alkanut pelkäämään ja myös tietyssä mielessä vihaamaan miehiä. On ulkonäöstä toki ollut myös hyötyä, sitä en kiellä. Koen kuitenkin ettei kaunis ulkonäkö ole näiden kokemuksien arvoinen.

T. Ahdistuksesta, masennuksesta ja traumaperäisestä stressihäiriöstä kärsivä 22- vuotias nainen

Noh lapsena en muista, että ulkonäköä olisi vanhemmat tai muutkaan kehunu. 

Teininä olin kiusattu, huono itsetunto (tottakai kun kuuli olevansa ruma ja ällöttävä joka päivä useaan otteeseen). 

Vasta täysi-ikäistyttyä muutettuani opiskelemaan kävi niin, että piirit muuttui. Huono itsetunto seurasi pitkään. Mutta taustalla. Pääsin mukaan opiskeluporukkaan siinä missä muutkin (ikuisesti tätä AMK ryhmää muistelen; ketään ei kiusattu) ja tajusin että hetkinen. Olenkin aika söpö.

Ulkonäön suhteen kehuja alkoi tulla itsetunnon asetuttua kohdilleen. Nyt olen pian 40v ja mielestäni upeampi kuin ikinä, varmempi kuin nuorempana. Oma tyyli löytynyt, eikä pahasti vielä ole vanhentunutkaan.

Viimeisten vuosien aikana korviini on kantautunut aiempien kiusaajieni (nykyään ikäisiäni miehiä vaihtelevalla menestyksellä vanhentuen; osa oikein komeita, osalla kalju ja kaljamaha), että "Ootko nähny nykyään Maijaa. Että näyttää hyvältä jne". 

Ei minkään.

Puoliso sanoo usein
Kukaan muu ei koskaan.

Ei koskaan, edes vanhempieni tai puolisoni taholta. Omille lapsilleni olen senkin edestä antanut positiivisia kommentteja heidän persoonastaan, ulkonäöstään ja tekemisistään.

Vauvasta asti se on ollut ainoa kehu, jota olen kuullut... Perheessä arvostettiin/arvostetaan kauneutta yli kaiken. Saa siis olla millainen tahansa debiili pahantahtoinen ääliö, kunhan on kaunis. En ole väleissä perheeni kanssa.

62 vuotiaana kun aloin kasvissyöjäksi ja aloin juoda vettä 2 l päivässä. Laihduin 14 kg ja iho alkoi hehkua kuulema sisäistä kauneutta???

Ei koskaan. Joskus on sanottu söpöksi, mutta ei enempää. (Oon yli 50v.)

Siinä 14-15 -vuotiaana. Äitini kaverit kehuivat kasvojeni luustoa, ja sitä kuinka minusta on tulossa kaunotar. Itse olin aivan ymmälläni kommenteista. Todella aloin uskomaan kauneuteeni vasta baari-ikäisenä, kun sitä sai kuulla yhtenään ja huiskia miehiä kauemmaksi. 😆

Jos äitiä ei lasketa, niin siinä 18-19v.

Vierailija kirjoitti:

Minua on kehuttu kauniiksi lapsesta saakka ja koen että ulkonästäni en ole muuta saanut kuin harmia elämääni. On mm. tehty ihme oletuksia luonteestani pelkän ulkonäköni perusteella sekä olen kokenut seksuaalista ahdistelua ja häirintää käytännössä koko pienen ikäni (koskettelua, perään huutelemista/viheltelyä, kuiskailuja korvaan, vihjailuja, stalkkaamista u name it). Niin Suomessa kuin ulkomailla. Minut on myös raiskattu kaksi kertaa, ensimmäinen tapahtui kun olin vasta 12- vuotias ja toinen kerta kun olin 19- vuotias.
Tuntuu, että jos mies pitää ulkonäöstäni, hän olettaa että voi tehdä ja sanoa minulle mitä vain. Olen luonteeltani aina ollut sosiaalinen, iloinen ja kiltti mutta kuitenkin ujo ja ehkä hieman naiivi (varsinkin mitä tulee miehiin) enkä koskaan oikein ole osannut pitää puoliani. Uskon että tämän miehet ovat minussa asitineet ja näkeneet helpon uhrin jonka sinisilmäisyyttä käyttää häikäilemöttömästi hyväkseen.
Olenkin tästä syystä alkanut pelkäämään ja myös tietyssä mielessä vihaamaan miehiä. On ulkonäöstä toki ollut myös hyötyä, sitä en kiellä. Koen kuitenkin ettei kaunis ulkonäkö ole näiden kokemuksien arvoinen.
T. Ahdistuksesta, masennuksesta ja traumaperäisestä stressihäiriöstä kärsivä 22- vuotias nainen

Hei! Täällä samanmoinen yli 40-vuotias. Siis on ptsd ym. Pienestä pitäen kauniiksi hoettu, kokemuksia hyväksikäytöstä, raiskauksesta ja erittäin rankasta vainoamisesta lukuisine pahoinpitelyineen. Jätetty naisporukoissa ulkopuolelle tai kiusattu, mustamaalattu, levitetty yksityisasiani ja oltu salaa eksieni kanssa. Onneksi pari hyvää naispuolista ystävää. Olen aika arka ja moni kai vaistonnut sen ja siksi kaltoinkohdellut. En osannut/uskaltanut aiemmin puolustautua, varmasti kiitos väkivaltaisen ja kateellisen äitini. Jossain vaiheessa jo nuorena aikuisena aloin vihata sitä, että joku sanoo kauniiksi tmv. ja, että en saa edes esimerkiksi kaupassa käydä rauhassa. Enemmän ollut haittaa kuin hyötyä, vaikka moni varmasti ajattelee, että pitäisi olla kiitollinen? En tiedä.

Alle kouluikäisenä muistan ensimmäisen kerran sanotun. Siskoni on 4 vuotta vanhempi ja kävi koulua, hänen luokkakaverinsa sanoivat hänelle että sinulla on niin kaunis pikkusisko. Oltiin oltu siskon kevätjuhlissa koulussa kun näkivät minut.

Minua sanottiin paljon lapsena kauniiksi ja vielä teini-iässä, itse en koskaan ole niin ajatellut. Ei sitä jotenkin itse osannut nähdä.

Eksäni oli sanonut tyttärellemme että sun äiti on kaunis ja silloin kyllä todella hämmästyin.  En olisi kuuna päivänä sellaista odottanut, ei sanonut minulle koskaan suoraan.

Itse olen sinut itseni kanssa ja tykkään itsestäni, se ja sama mitä muut ajattelevat. 

En muista sanottiinko lapsena. Muistan kyllä äitini kommentit, kuinka näyttäisin paremmalta jos pukeutuisin tyttömäisemmin. Muilta naisilta olen kuullut kehuja vartalosta, samoin miehiltä. Jotkut on söpöksi sanoneet.

Mieheni sanoo aina, kun haluaa seksiä. Ei saa.

15 vuotiaana kun rinnat kasvoivat

Vierailija kirjoitti:

Minulle hoettiin sitä

lapsesta asti. Olinkin tosi kaunis lapsi.

Mäkin tiedän yhen An kaunis, mutta todella bimbo ämmä.

Vauvana ensimmäisen kerran :D Joskus lapsena olin vielä tosi söötti ja kai kauniskin, mutta sitten lihosin ala-asteella ja näytin hassulta omasta mielestäni ehkä vuoteen 14-15 v kunnes "muodot naisellistui" ja myös laihduin heetkellisesti. :D Aina mua on kehuttu kauniiksi, myös tolloin kun olin ylipainoinen ja omasta mielestä epäsopusuhtainen kun ei ollut lantiota tai naisen muotoja mutta pyöreyttä jne. Aina oon silti kuullu olevani kaunis. :D Joskus jotkut sanoo että oon söpö, mutta kaunista enemmän kuullu. Mun mielestä on kausia kun en ole ollut kovin kaunis, mutta silloinkin olen monilta kuullut olevani kaunis.

Minuakin on ahdisteltu ja seksuaalisesti ahdisteltu ym monet kerrat. Nyt oon 31 v.

On kehuttu 2-kymppisestä lähtien silmiä, hiuksia, ihoa, kasvoja, vartaloa, sääriä, käsiä, peppua, rintoja. Silti pidän itseäni ihan tavallisen näköisenä. En ole malli-tai missiainesta.