Kysymys pesäpallon säännöistä...

????

Onko ketään, joka tietää pesäpallon saannöistä?

Tietenkin sen ykköspesän pitää olla tyhjä, että lyöjä pääsee osuessaan sinne juoksemaan. Ei sinne pesille asumaan jäädä.

Peli ei ole käynnissä vain sisävuorojen välissä ja laittoman lyönnin jälkeen.

Ei ole sääntöä että vain silloin saa juosta kun pallo on ilmassa. Jos syöttäjä hautoo palloa räpsässään, niin oma moka. Tai jos keskittyy vain lyöjään eikä pesillä oleviin. Lyöjäkin saisi juosta vaikka kunnarin ennen ensimmäistä syöttöä, jos vaan olisi tarpeeksi nopea, ja syöttäjän=lukkarin heittokäsi surkea.

Niin, pesäpallon alkuperäinen ideahan oli toimia harjoituksena sotilaille vähän hauskemmalla tavalla kuin perinteinen tilanneharjoittelu. Kärkkymisen idea (josta siis kyselet) on siis ymmärrettävästi siinä, että jos nopea ja ovela kaveri pystyy etenemään pesänvälin ilman, että lukkari tuota huomaa ja ehtii hänet heittämällä polttaa, on se hyvä juttu, koska sitten tositilanteessa samalla tavalla vihollisen tarkkaivaisuuden puutetta ja omaa nopeutta ja ovelluuta käyttäen pääsee huomaamatta etenemään siellä rintamalla tai rintamalinjojen takana joutumatta tapetuksi.

Vierailija kirjoitti:

Tietenkin sen ykköspesän pitää olla tyhjä, että lyöjä pääsee osuessaan sinne juoksemaan. Ei sinne pesille asumaan jäädä.

Mutta miksi se juoksi joskus kakkospesälle jo ennen kuin se lyöjä oli edes lyönyt palloa? Syöttäjä oli vasta aloittelemassa heittoliikettä, mutta se ykköspesällä ollut saattoi jo juosta kakkospesälle. Luulin aina, että sitten vasta saa juosta kakkospesälle, kun lyöjä on osunut palloon ja lähtenyt itse juoksemaan ykköspesälle. 

ap

Vierailija kirjoitti:

Niin, pesäpallon alkuperäinen ideahan oli toimia harjoituksena sotilaille vähän hauskemmalla tavalla kuin perinteinen tilanneharjoittelu. Kärkkymisen idea (josta siis kyselet) on siis ymmärrettävästi siinä, että jos nopea ja ovela kaveri pystyy etenemään pesänvälin ilman, että lukkari tuota huomaa ja ehtii hänet heittämällä polttaa, on se hyvä juttu, koska sitten tositilanteessa samalla tavalla vihollisen tarkkaivaisuuden puutetta ja omaa nopeutta ja ovelluuta käyttäen pääsee huomaamatta etenemään siellä rintamalla tai rintamalinjojen takana joutumatta tapetuksi.

Ahaa, aivan. Nyt ymmärrän. Olisipas liikunnanopettajat älynneet selittää asian juuri tuolla tavalla, kuin sinä sen kerroit. Olen ihmetellyt asiaa yli 20 vuotta ja nyt viimein se selvisi :D

Kiitos!!!!!!!

ap

Kärkkyminen on yksi tärkeä osa pesäpalloa. Laji siis vaatii esim. lukkarilta tarkkaavaisuutta siinä, ettei voi keskittyä vain syöttöön ja lyöjään, vaan pitää tarkkailla koko ajan myös niitä kentän muita tapahtumia - yrittääkö joku jo edetä, kuinka pitkällä se kärkkyy, kannattaako syöttää vai kannattaako heitellä se etenijä takaisin pesälle jne. Ja tietenkin etenijältä taitoa seurata lukkarin keskittymistä eli pystyykö kärkkymään ja ehtiikö nopeana jopa ilman lyötiä jossain välissä edetä pois alta sieltä ykköseltä tai kakkoselta ja helpottaa siten lyöjän hommia. Ja pohjimmiltaan, kuten tuossa edellä todettiin, näiden juttujen idea on ollut siinä, että kyseiset taidot (tarkkaavaisuus, nopeus, tilannearvion teko jne.) ovat olleet tärkeitä taitoja sodassa, joten niitä on pyritty sitten harjoittamaan.

Vierailija kirjoitti:

Kärkkyminen on yksi tärkeä osa pesäpalloa. Laji siis vaatii esim. lukkarilta tarkkaavaisuutta siinä, ettei voi keskittyä vain syöttöön ja lyöjään, vaan pitää tarkkailla koko ajan myös niitä kentän muita tapahtumia - yrittääkö joku jo edetä, kuinka pitkällä se kärkkyy, kannattaako syöttää vai kannattaako heitellä se etenijä takaisin pesälle jne. Ja tietenkin etenijältä taitoa seurata lukkarin keskittymistä eli pystyykö kärkkymään ja ehtiikö nopeana jopa ilman lyötiä jossain välissä edetä pois alta sieltä ykköseltä tai kakkoselta ja helpottaa siten lyöjän hommia. Ja pohjimmiltaan, kuten tuossa edellä todettiin, näiden juttujen idea on ollut siinä, että kyseiset taidot (tarkkaavaisuus, nopeus, tilannearvion teko jne.) ovat olleet tärkeitä taitoja sodassa, joten niitä on pyritty sitten harjoittamaan.

Lisäksi esim. koulupesiksessä on ihan helppoa vaan "karata" pesältä toiselle ilman kärkkymistä. Usein olen itse aikanani kävellyt kakkoselta kolmoselle ihan rauhassa, kun tiesin, ettei se pallo ehdi kuitenkaan pesälle asti. Jos siis on sattunut niin, että lukkarina on joku muu kuin pesispelaaja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietenkin sen ykköspesän pitää olla tyhjä, että lyöjä pääsee osuessaan sinne juoksemaan. Ei sinne pesille asumaan jäädä.

Mutta miksi se juoksi joskus kakkospesälle jo ennen kuin se lyöjä oli edes lyönyt palloa? Syöttäjä oli vasta aloittelemassa heittoliikettä, mutta se ykköspesällä ollut saattoi jo juosta kakkospesälle. Luulin aina, että sitten vasta saa juosta kakkospesälle, kun lyöjä on osunut palloon ja lähtenyt itse juoksemaan ykköspesälle. 
ap

Taktikointia. Olennainen osa useita joukkuepelejä.

Pesiksen perussäännöt on ne helpot, siihen peliin pääsee hyvin sisään ihan vaan katsomalla. Hieno ja yllättävän älykäs laji. Lempilaji aikanaan koululiikunnassa.

Vierailija kirjoitti:

Niin, pesäpallon alkuperäinen ideahan oli toimia harjoituksena sotilaille vähän hauskemmalla tavalla kuin perinteinen tilanneharjoittelu. Kärkkymisen idea (josta siis kyselet) on siis ymmärrettävästi siinä, että jos nopea ja ovela kaveri pystyy etenemään pesänvälin ilman, että lukkari tuota huomaa ja ehtii hänet heittämällä polttaa, on se hyvä juttu, koska sitten tositilanteessa samalla tavalla vihollisen tarkkaivaisuuden puutetta ja omaa nopeutta ja ovelluuta käyttäen pääsee huomaamatta etenemään siellä rintamalla tai rintamalinjojen takana joutumatta tapetuksi.

Niin, aikanaanhan pesiksessä jopa "kuoltiin", nykyään puhutaan vain korrektisti palosta. Lisäksi siinä haavoitutaan.