Miehellä ei mitään tajua tekstiilien arvosta

Tosi typerää keskustelua täällä.

Sekä pöytiä että pussilakanoita saa halvimmillaan parilla kympillä, mutta myös useiden satojen eurojen hintaisina.

Yrittäkää nyt edes.

No näinhän se mieskin oppii.

Veikkaan että aika harva mies on ennen parisuhdetta kovin perehtynyt kodintekstiileihin ja niiden laatu-ja hinta eroihin, saati designiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on ainakin varmaa, että Ap sekoittaa iloisesti arvon ja hinnan, jotka ovat konsepteina lähes vastakohtia toisilleen. 

Molemmissa tapauksissa kyse käyttöesineistä, joiden arvo laskee nopeasti. Ap

M.O.T siis miksi maksaa satasta pussilakanoista joita hinkataan pyykissä jatkuvasti :D

Satasen pussilakana on yleensä kahden hengen peiton pussilakana.

Ja kyllä tekstiilien kestävyydessä on isoja eroja. Halvalla harvoin saa hyvää ja kestävää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä oli pointti? Pussilakanat saa halvimmillaan parilla kympilla.

Puhe olikin laadukkaista tekstiileistä.

Aikoinaan ostin hobbyhallista pussilakana setin. Kyllästyin kun olin käyttänyt niitä liki 30v. Puna-sydämet olivat aivan ok vielä, mutta sini-sydämet olivat jo kulahtaneet ja yksi jahosikin hiutuneisuuttaan. Punaiset saattavat olla jossain käytössä koska vein kierrätyskeskukseen.

Joten ihan sama se hinta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä oli pointti? Pussilakanat saa halvimmillaan parilla kympilla.

Puhe olikin laadukkaista tekstiileistä.

Mitä jos mies ei halua niin laadukasta? Itse en suostuisi ostamaan noin kalliita normaalihinnalla. Ainoastaan alennusmyynnistä tai muuten ostetaan halvempaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä oli pointti? Pussilakanat saa halvimmillaan parilla kympilla.

Puhe olikin laadukkaista tekstiileistä.

Aikoinaan ostin hobbyhallista pussilakana setin. Kyllästyin kun olin käyttänyt niitä liki 30v. Puna-sydämet olivat aivan ok vielä, mutta sini-sydämet olivat jo kulahtaneet ja yksi jahosikin hiutuneisuuttaan. Punaiset saattavat olla jossain käytössä koska vein kierrätyskeskukseen.

Joten ihan sama se hinta.

Monta vuosikymmentä sitten oli aivan eri tilanne. Hobbari myi ihan hyvää tavaraa ja halvatkin pussilakanat olivat laadukasta jämäkkää kangasta ja hyvin ommeltu. Nykyhalppiksista näkyy läpi ja siksi peittojenkin pitää olla valkoisia. Saumat kiertää eikä kestä montaa pesua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä oli pointti? Pussilakanat saa halvimmillaan parilla kympilla.

Puhe olikin laadukkaista tekstiileistä.

Mitä jos mies ei halua niin laadukasta? Itse en suostuisi ostamaan noin kalliita normaalihinnalla. Ainoastaan alennusmyynnistä tai muuten ostetaan halvempaa.

Entäs se pöytä? Saahan niitäkin halvemmalla ja halusiko nainen niin kalliin?

Harmi, että mies ei hoksannut ostaa pöytää hintaan 2600 e, koska kaikesta päätellen naisensa ei tiedä laatukalusteiden arvoa. Tai hintaa, kummasta nyt sitten ikinä onkin kyse.

Ei yhteiseen kotiin kannatakaan mitään pilipalia ostaa, jos kerran on varaa parempaankin. Ihan kasvattavaa huomata se myös tekstiilien osalta.

Vierailija kirjoitti:

Mikä oli pointti? Pussilakanat saa halvimmillaan parilla kympilla.

Ja pöytiä saa ilmaiseksi kierrätyskeskuksesta. Mikä oli pointti?

Brändi ja hinta kulkee usein käsikädessä, laatu ja hinta kulkee vain hetken kaikkein halvimmasta alkaen. Sen jälkeen kuvaan astuu brändi, joka määrää hintaa enemmän kuin kuviteltu laatu.

Ja valitettava tosiasia on että sen laadun pystyy toteamaan vain kokeilemalla.

Mm t paidoissa suomesta ei löydy merkkivaatteena sen laatuisia tuotteita kuin aasian tori kojuissa myydään. Nää merkkituotteet on tarkoitettu muutamaa pesukertaa varten ja sitten uusi kun ei kestä sitä. Ja hinnoissa aivan jäätävä ero. Voi kun olisi vastaavaa laatua myynnissä täälläkin.

Vierailija kirjoitti:

Harmi, että mies ei hoksannut ostaa pöytää hintaan 2600 e, koska kaikesta päätellen naisensa ei tiedä laatukalusteiden arvoa. Tai hintaa, kummasta nyt sitten ikinä onkin kyse.

Saahan hän ostaa. Aloituksen perusteella vaikuttaa siltä, että kumpikin ostelee omilla rahoillaan mitä haluaa, toiselta kysymättä. Ei silloin toisen tarvitse niiden kustannuksiin osallistua. Ostakoon mies vaikka kymppitonnin pöydän jos haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on ainakin varmaa, että Ap sekoittaa iloisesti arvon ja hinnan, jotka ovat konsepteina lähes vastakohtia toisilleen. 

Näin voi käydä varsinkin merkkituotteitten kohdalla. Se on nähty, että kallis finlaysonin lakana päättää päivänsä paljon aikaisemmin kuin halpa anttilalaatu. Kyllä, Anttilaa ei ole ollut enää aikoihin, mutta lakanoita on vieläkin.

Mennyt on mennyttä, ei sitä samaa vuosikymmenten takaista laatua enää saa.

Nyt oli kyse tekstiileistä, joita on edelleen myynnissä. Onhan se yksi ratkaisu toki ostaa kaikki vaan halvinta mahdollista, mutta kaikki ei sellaista halua - ainakin jos tietää paremmastakin.

Minä ostin pari vuotta sitten elämäni ensimmäiset kalliit pussilakanat ja aluslakanat - alennuksesta tosin - ja ne on aivan ihanat. Niin sileät ja ihanan tuntuiset vaikken mankeloi saati silitä. Nukumme makoisasti niiden välissä, ne ovat niin suloisen tuntuiset ihoa vasten. Emme enää käytä muita lakanoita, joten ne ovat kovalla käytöllä eivätkä ole menneet miksikään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on ainakin varmaa, että Ap sekoittaa iloisesti arvon ja hinnan, jotka ovat konsepteina lähes vastakohtia toisilleen. 

Näin voi käydä varsinkin merkkituotteitten kohdalla. Se on nähty, että kallis finlaysonin lakana päättää päivänsä paljon aikaisemmin kuin halpa anttilalaatu. Kyllä, Anttilaa ei ole ollut enää aikoihin, mutta lakanoita on vieläkin.

Minulla on käytössä kaksi lähes 40 vuotta vanhaa Finlaysonin pussilakanaa ja tyynyliinaa. Ne on parhaat ihoa vasten, viileät ja sileät, saumat suorat, helppo mankeloida.

Ap on kuin suoraan jostakin 1950-luvun pikku rouvan suuret harmit. Piippua nojatuolissa polttava mies kauluspaidassaan ja pärssihousu7issanon juuri nostanut jalkansa pikku rouvan tuomalle jalkarahille ja mies koettaa päivän lehdestä lukea suuren maailman uutisia. Ottaa piipun pois suustaan ja kysyy, että maksetaanko pöytä puoliksi. Pikku rouva topakasti nostaa kädet lanteilleen edessään oleva pitsiessu heilahtaen, että" kuules sinä iso hölmö, minä ostin 100 euron lakanat ja kyllä ne ovatkin laadukkaat. En varmasti maksa käytetystä pöydästä yhtään mitään" Sitten pikku rouva purkaa harminsa tiskaamalla astiat ja soittaa ystävättärelleen, miten miehet eivä ymmärrä mistään mitään. Pian jo kuuluu pikku rouvan iloinen nauru, kun ystävän kanssa on miehiä koskeva harmitus ohitettu

Ostan itse usein niitä 100 euron lakanoita alennuksesta 60 eurolla.

Nyt huomasi laadun kun ostin jotkut keskihintaiset (vähän halvemmat) jostain Saksasta, niin muotoon ommellussa lakanassa on jo toisen käyttökerran jälkeen nyppyjä. Ei sieltä enää lakanoita, vaikka muuten kivat ovatkin.

Naisella ei mitään tajua kaivinkoneiden varaosista. Miten selviän moisen kumppanin kanssa?

Teidän pitäisi nyt äkkiä laatia säännöt osteluille ja rahankäytölle. Hyvä sääntö on esim. sellainen, että molemmat maksavat yhteiseen talouskassaan rahaa sen mukaan, mitkä ovat tulot. On myös sovittava, kuka päättää ostoista vai päätetäänkö yhdessä, vai pitääkö toisen vaan tyytyä siihen, että lakanat maksavat satasen kappale, kun se on toisen käsitys hyvästä laadusta. Helpompi on usein toisen antaa periksi, koska nämä lakanat ovat esimerkiksi aloittajalle varmasti paljon tärkeämmät, kuin puolisolleen.

Olen myös törmännyt esim. ihmiseen jonka mielestä mikä vaan ostos oli parempi kalliimmalla stockmannilla, vaikka sama tuote olisi ollut halvemmalla anttilassa. Hänestä se ostaminen Stockmannilta toi tavaroille lisäarvoa.

Vierailija kirjoitti:

Mikä oli pointti? Pussilakanat saa halvimmillaan parilla kympilla.

Kyllähän pöydänkin saa vaikka ilmaiseksi 😆 ja oikeastaan kaiken muunkin, jos huolii mitä tahansa.

Sama pätee lakanoihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on ainakin varmaa, että Ap sekoittaa iloisesti arvon ja hinnan, jotka ovat konsepteina lähes vastakohtia toisilleen. 

Näin voi käydä varsinkin merkkituotteitten kohdalla. Se on nähty, että kallis finlaysonin lakana päättää päivänsä paljon aikaisemmin kuin halpa anttilalaatu. Kyllä, Anttilaa ei ole ollut enää aikoihin, mutta lakanoita on vieläkin.

Minulla on käytössä kaksi lähes 40 vuotta vanhaa Finlaysonin pussilakanaa ja tyynyliinaa. Ne on parhaat ihoa vasten, viileät ja sileät, saumat suorat, helppo mankeloida.

Se oli silloin se. Nykyään Finlaysonin lakanat ovat samaa huonoa laatua kuin muidenkin. Pätee myös mm. Marimekkoon, Ratiaan jne. samaa sutta ja sekundaa kaikki. Ei paranna kallis hinta.