Onko teillä joku asia, jota ette voi koskaan antaa anteeksi?

jotkut ihmiset pyytävät anteeksi mitä kello on. en vaan pysty antamaan sitä anteeksi.

ei oikeastaan.

Sen verran jo vettä virrannut.

Työpaikkakiusaaminen aiheutti ahdistusta ja masensi.

Onneksi sain toisen työpaikan.

Nyt on maailman ihanin työporukka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se mitä Venäjä meni tekemään.

Toki ikävä asia mitä Venäjän johto tekee.

Mutta kyllä toi Venäjä tulee jo korvista ulos.

Ja venäläiset kannattavat sitä johtoaan. Vähemmistö venäläisistä vastustaa sotaa ja se on muuten helvetin pieni vähemmistö. Miltei koko kansa on samanlaisia roistoja kuin Putin.

Oijoi! Kurjaa, että sinulle on tapahtunut ikäviä asioita.

En olisi itsekään arvannut joskus vastaavani näin, mutta anteeksianto on sinun vapautumisesi! Ymmärrettävästi saattaa ottaa aikaa, että pystyt siihen. Keskity ensin arjessa sinua vahvistaviin ja elvyttäviin asioihin, joista saat mielihyvää ja voimia. Suosittelen myös, että hakeudut puhumaan asiastasi ammattilaiselle, se auttaa hahmottamaan asioita omia ajatuksiasi laajemmassa kontekstissa.

Kokeile ymmärtää niitä, jotka ovat sinua haavoittaneet. Ehkä he tekivät sen ymmärtämättömyyttään, osaamattomuuttaan tai koska heille on joskus tehty väärin. Et puolustel, mutta yrität ymmärtää. Tavoitteena ei ole hyväksyä vääriä tekoja, mutta ymmärtää erilaisia mahdollisia taustatekijöitä. Ja sitten kun olet valmis, voit antaa anteeksi ja symbolisesti voit lähettää vaikka kaarnaveneen rannasta tms muuta runollista, jos huvittaa.

Anteeksiannon jälkeen elämäsi on peruutamattomasti muuttunut. Kannattaa yrittää, vaikka prosessi ei nopea välttämättä olekaan.

En anna anteeksi, enkä koskaan unohda.

Mulla meni vuosia, ennen kuin pystyin antamaan anteeksi parille perheenjäsenelleni. Vihani oli totaalista. Lopulta totesin, että oli totta, että he tekivät mulle väärin, mutta yleisellä tasolla elämässä oon itte toiminut kusipäisesti yhtä lailla, vaikken juuri heitä kohtaan. Oltiinkin samalla viivalla ihmisyydessä. Silloin pystyin antamaan anteeksi. Asiaan vaikutti perustavalla tavalla kristillinen vakaumukseni. Oon itte saanut paljon anteeksi, miksi olisin armoton muita kohtaan, ja Jumalakin armahtaa heitä ja kaikkia, jotka Häneen turvaavat. 

Edelleen viha ja katkeruus nousevat mieleen ajoittain, mutta ne ovat kipeitä muistijälkiä. Todellisia, mutta menneisyyttä. Pyrin elämään nykypäivää. Pidän etäisyyttä ihmisiin, jos he ovat satuttaneet mua liikaa, vaikka annankin anteeksi. Saa sitä itseään suojata terveellä järjellä. 

Vierailija kirjoitti:

Oijoi! Kurjaa, että sinulle on tapahtunut ikäviä asioita.

En olisi itsekään arvannut joskus vastaavani näin, mutta anteeksianto on sinun vapautumisesi! Ymmärrettävästi saattaa ottaa aikaa, että pystyt siihen. Keskity ensin arjessa sinua vahvistaviin ja elvyttäviin asioihin, joista saat mielihyvää ja voimia. Suosittelen myös, että hakeudut puhumaan asiastasi ammattilaiselle, se auttaa hahmottamaan asioita omia ajatuksiasi laajemmassa kontekstissa.

Kokeile ymmärtää niitä, jotka ovat sinua haavoittaneet. Ehkä he tekivät sen ymmärtämättömyyttään, osaamattomuuttaan tai koska heille on joskus tehty väärin. Et puolustel, mutta yrität ymmärtää. Tavoitteena ei ole hyväksyä vääriä tekoja, mutta ymmärtää erilaisia mahdollisia taustatekijöitä. Ja sitten kun olet valmis, voit antaa anteeksi ja symbolisesti voit lähettää vaikka kaarnaveneen rannasta tms muuta runollista, jos huvittaa.

Anteeksiannon jälkeen elämäsi on peruutamattomasti muuttunut. Kannattaa yrittää, vaikka prosessi ei nopea välttämättä olekaan.

Hyvä kirjoitus!

Kyllä esiim gösta sundqvistin haastattelussa aina on olemassa auktoriteeetti.

Vierailija kirjoitti:

En ilmeisesti pysty antamaan anteeksi isälleni hänen minua kohtaan tekemäänsä sekä fyysistä sekä henkistä väkivaltaa, vaikka olen yrittänyt. Enää ei pysty minua fyysisesti pahoinpitelemään mutta ilkeily, vinoilu ja haukkuminen jatkuu edelleen. Joskus luulen antaneeni anteeksi, mutta sitten hän taas loukkaa jotenkin ja kaikki vanhat asiat palaa siinä kohtaa taas mieleeni myös.  

Unohda se isäsi, rajaa pois elämästäsi, päätä, ettet enää välitä hänestä. Miksi pilaisit yhtään päivää sellaisen ihmisen takia. Menneisyyttä et voi muuttaa, mutta tulevaisuutesi voit. Vedä viiva tähän päivään ja aloita uusi elämä.

Näin minä olen tehnyt enkä ole katunut. Kummasti sitä saa poistettua ikävät ja ilkeät ihmiset pois elämästään, kun vain niin päättää.

Tätä maskipelleilyä en voi koskaan antaa anteeksi Suomen päättäjiltä. Sen vuoksi en aio enää koskaan äänestää yksissäkään vaaleissa.

Ensin keväällä 2020 teetetään selvitys, jonka mukaan maskeista ei ole mitään hyötyä ja toivotaan ettei niitä käytettäisi koska ne voivat väärin käytettyinä olla jopa vaarallisia. Sitten syksyllä 2020 tartuntojen lisääntyessä keksitään että maski voi olla se tekijä joka antaa ihmisille sen verran turvallisuudentunnetta että nämä uskaltavat lähteä kauppoihin ja ravintoloihin kuluttamaan. Tällöin käynnistetäänkin sitten sellainen maskien ylistyskampanja ettei mitään rajaa, suoranainen maskinpalvontakultti. Kaikki päättäjät suunnilleen polvillaan anelevat että jokainen kansalainen pistäisi maskin kasvoilleen, kun se on kuulemma tehokkain tapa torjua tartuntoja, vaikka mitään uutta näyttöä niiden tehokkuudesta ei ollut tullut verrattuna kevääseen, jolloin ne kuulemma olivat hyödyttömiä.

Sitten niitä käytetään läpi vuoden 2021, vaikka tartuntamäärät ovat todella alhaisia. Pikkuhiljaa niiden hehkutus päättäjien taholta kuitenkin alkaa vähentyä ja yhä useammin aletaan myöntää että niitä käytetään vain siksi että ne antavat ihmisille turvallisuudentunnetta ja niillä muistutetaan siitä että meillä on edelleen pandemia menossa. Pikkuhiljaa aletaan korostaa myös sitä että ei ole pakko käyttää. Kaikesta huolimatta tuo suositus vaan jatkuu ja jatkuu.

Sitten huhtikuussa 2022 niistä vain luovutaan kertaheitolla ilman sen suurempaa meteliä, ja tämä tapahtuu aikana, jolloin tartuntoja ja kuolemia on enemmän kuin koskaan, ikään kuin myöntäen ettei niistä koskaan mitään hyötyä ollutkaan, eikä niitä koskaan sen vuoksi käytettykään.

Ymmärtäisin tämän jos olisimme Pohjois-Koreassa, mutta kun tätä Suomea olen tullut pitäneeksi länsimaisena sivistysvaltiona ja oikeusvaltiona. En koe että tällaisen maan päättäjät olisivat minun ääneni arvoisia.

Olet antanut anteeksi sillä hetkellä, kun et tunne enää vihaa ja tarvetta kostaa ko ihmiselle.

Vihasta kannattaa yrittää päästä eroon mahdollisimman nopeasti, koska siitä ei kärsi kuin itse. Sydän ei kestä vihan tunnetta kauaa.

Aina on kannattavaa ja tervettä ottaa välimatkaa unohtaakseen ja rauhoittuakseen. Ikinä ei tarvitse enää olla ystävä tai muutenkaan tekemisissä ko ihmisen kanssa. Silloin on myöskin helpompi antaa joskus anteeksikin.

Yleensä tulee ajateltua kun pahin pöly on laskeutunut, että ei ole oikeastaan minun hommani antaa tai olla antamatta anteeksi. Asioita joita en ikinä anna anteeksi on, ne koskevat sellaisia ihmisiä jotka ovat satuttaneet lastani. Kyseiset ihmiset eivät ole minulle enää edes olemassa. En vain voi ymmärtää miten voi olla mahdollista että lapsen isän tyttökaveri on KIUSANNUT lastani kun lapseni on ollut 4-6v. En voi mitenkään tätä ymmärtää, enkä antaa anteeksi. Lapseni lopetti käymisen isällään tuolloin, mutta kyllä nainen osasi kiusata silti, jos vain jotenkin onnistui. Miten tuollaista voisi antaa  anteeksi, ja miksi pitäisi, kun se ei elämääni aiheuta mitään muuta kuin suunnattoman vitutuksen silloin harvoin jos asia jostain syystä mieleen tulee. Niin, ja perspektiiviä antaa se ett älapsni on 24v, enkä siltikään mitenkään ymmärrä enkä "anna anteeksi". Tosin ei ole kyllä kukaan lapseltani tuota anteeksi pyytänytkään, eikä selittänyt mitenkään, ja vaikka pyytäisi ja selittäisi, niin MINÄ en antaisi anteeksi, vaikka lapseni niin tekisikin :D 

Vihaan harvoin, mutta kun vihaan, niin se on luonteeltaan pysyvää.