Elän avopuolison sijasta kämppiksen kanssa

Turhauttaa. Ollaan aina oltu aktiivisia ihmisiä mieheni kanssa, joilla on vaativat työt ja omat vapaa-ajan intressinsä. Viime vuosina kuitenkin tahti on kiihtynyt etenkin miehen osalta ja menot kasvaneet valtavasti. Joka päivälle on harrastus tai meno, viikonloppuna poikienilta tai pelireissu, lomat ollaan kavereiden kanssa. Kotona käydään vain nukkumassa jos sitäkään. Tahti on hengästyttävä ja itseasiassa tätäkin kirjoittaessa sain juuri viestin että menee tänään suoraan töistä treenaamaan ja saunomaan.

Normaalielämäkin vaikeutuu kun esim. yhdessä ostetut ruoat vanhenee kaappiin miehen lähtiessä extempore viikonloppureissulle ja joudun usein siivoamaan ja tekemään kotityöt yksin, sillä mies ei yksinkertaisesti ole paikalla.

Tunnen eläväni ikäänkuin kämppiksen kanssa jonka kanssa nyt nukutaan samassa sängyssä. Sinänsä voisin ehkä elää asian kanssa jos ikää olisi 22v eikä nykyinen 32v. Itsellä jo kovasti biologinen kello tikittää ja halu asettua kasvaa päivä päivältä. Mieskin kuulemma haluaa kovasti lapsia, mutta ei ole valmis luopumaan elämäntyylistään. Puhuu jatkuvasti, että katkeroituisi kotona. Itse taas haluisin kumppaniksi osallistuvan isän. Olen jo kovimmat seikkailuni seikkaillut ja nyt haluisin antaa aikaa ja rakkautta lapselle.

Itselläni on aika selvä visio millaista perhe-elämää haluaisin viettää ja mitä parisuhteelta odotan ja se ei ole tällaistä ”kämppiselämää”. Mietin jatkuvasti eroa, mutta pelottaa etten ehkä löydäkään miestä joka ajattelisi samoin parisuhteen ja perheen merkityksestä ja roolista… lisäksi olen jo käyttänyt vuosia tähän suhteeseen ja mitä jos tarjolla on vain näitä oman elämänsä peter paneja.