Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mun elämä. Miten siitä tuli näin hirveä.
07.10.2006 |
Koko elämä pyörii lasten ympärillä ja en jaksa sitä enää. Aamulla lapset kuntoon ja päiväkotiin, itswe töihin. Ilta menee laittaessa ruokaa, lasten harrastuksissa, lasten kanssa jutellessa, pyykätessä (pääosin lasten vaatteita) pesuissa, nukuttamisissa. Viikonloppuisin samat jutut, plus ulkoilua lasten puistossa, lasten talvivaatteiden hankintaa, lastenhuoneiden sisustusta.
Miten ihmeessä eroon tästä lapsikeskeisyydestä ilman että lapset jää heitteille? Tuntuu että oma itse kuolee pikkuhiljaa kun ainoat asiat mitä pystyy tekemään on työ ja lapset.
Kommentit (11)
Mies tulee tosin kotiin vasta klo 19
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kohta ne kasvavat, sulkeutuvat omiin huoneisiinsa, eivät puhu sinulle, eivätkä edes halua nähdä sinua.
Mut niinhän se on että tämä elämän-jakso on nyt lasten ehdoilla, aika aikaansa kutakin.
ja aika puuduttavaa on välillä;) mutta on paljon hienojakin hetkiä! Päiviä ei vaan oikein erota toisistaan, paitsi sunnuntain, kun kaupat on kiinni. Mutta eipä tämäkään vaihe kestä ikuisesti, muutaman vuoden kuluttua voi olla ikävä näitä hetkiä=)
Kummasti piristää ihan kotiäidinkin arkea kun kerran viikkoon saa käydä jossain omassa jutussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuin vasta kun lapset muuttaa pois! Jotain pitäis keksiä. t. se kotiäiti
Se nyt ei ole ainakaan mulle mitään parasta luksusta. Mieluummin menisin vaikka johonkin kivaan kahvilaan ja lukisin rauhassa päivän lehden. Siihen ei " lupaa" heltiäkään niin helposti ku jumppaan... tai ehkä valkoinen valhe toisi onnen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siihen kun se " lupa" heltiää erittäin helposti. Vaikka et jumpasta sinänsä pitäisikään, niin muistathan, että fyysinen rasitus on erittäin tehokas ratkaisu stressiin kuin stressiin!
Ei vaan millään jaksais. Ja sit tullessa on aina kamala kaaos vastassa. Argh. voi kun seuraavat viis vuotta menis ohi ens yönä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku jo sanoikin, että aikansa kutakin. Huomasin tässä joku päivä, että nyt kun lapseni on 8 ja 10 -vuotiaita, niin sitä omaa aikaa jää tosi hyvin ja on jo jäänyt pidemmänkin aikaa. Olen vielä sellainen tunnollinen äiti joka on todella hukuttanut omat tarpeensa. Koti aina siisti ja pyykit pesty ja töitäkin tehdään, tosin puolikasta, koska miehen työ vaativaa. Nyt voi jo lapset jättää hetkeksi ja lähteä esim. lenkille. Olenkin laihduttanut n. 10 kg ja aloittanut säännöllisen liikunnan. Kun kunto on noussut, jaksaa kummasti enemmän. Tsemppiä ja voimia sulle. Tää syksykin masentaa luonnollisesti muitakin...
Alue: Aihe vapaa
pitäis keksiä joku oma juttu, mikä tuo valtavasti tyydytystä ja vie mukanaan ajatukset. Ja oppia nauttimaan kaikista pienistä hetkistä ja yksinkertaisista asioista.