Henki salpautuu

Nyt tuntuu niin pahalta, että oireilen jo psykosomaattisesti.

Tilanne on seuraava: olen reilu kolmekymppinen mies ja tapasin itseäni viisi vuotta nuoremman naisen sattumalta viime vuoden syksynä. Meillä synkkasi heti uskomattoman hyvin ja päädyimmekin muuttamaan yhteen jo kuukauden tapailun jälkeen.

Meidän arki on ollut aivan täydellistä. Ollaan puhuttu kaikesta maan ja taivaan väliltä, jaetaan paljon yhteisiä kiinnostuksen kohteita ja petihommat ovat täyttä ilotulitusta.

Nainen on kuitenkin seurustellut vain kerran elämässään useita vuosia sitten ja sen jälkeen nauttinut vapaudestaan täysin rinnoin. Hän teki selväksi, että ei välttämättä ole vielä valmis uuteen suhteeseen, mutta haluaa kuitenkin katsoa rauhassa mihin meidän tapailu johtaa ja antoi minun ymmärtää, että ei enää kaipaa muita miehiä elämäänsä.

Pommi putosi viikko sitten, kun olimme ensimmäisen kerran viihteellä yhdessä. Näin hänen suutelevan toisen miehen kanssa ja vaadin selitystä, jota en saanut, vaan sen sijaan hän pakeni toiselle paikkakunnalle vanhempiensa luokse.

Hän palasi eilen illalla kotiin ja kertoi, että me ei voida jatkaa, koska ei halua satuttaa minua enempää ja ei näe tulevaisuutta minun kanssani, mutta haluaisi pitää minut elämässään ja jatkaa platonisena kaverina. Sanoin etten pysty siihen, vaan hän menettää minut sitten kokonaan elämästään ja se kuulemma sopii hänelle ja ymmärtää minua. Nyt hän etsii uutta asuntoa ja asuu siihen asti vanhempiensa luona.

Tämä tarina on nähty ja kuultu lukuisia kertoja ennenkin maailmanhistoriassa, mutta nyt kun se sattui omalle kohdalleni, en ymmärrä enää mitään.

Mitä tapahtui? Miten minä jatkan tästä? Miten hän voi olla valmis vetämään vessanpöntöstä kaiken sen hyvän mitä meillä on ollut?