Kuka kehtaa täällä myöntää, että lapsena tuli soiteltua eri ihmisille pilapuheluita?

Esko Koverolle soiteltiin Ismo-manian kultaisina vuosina.

Up

Vierailija kirjoitti:

Totta kai. Vielä siihen aikaan se oli hauskin juttu mitä puhelimella voi tehdä.

En tiedä millaisiin aikoihin te olette olleet lapsia, mutta mun lapsuudessa oli vielä lankapuhelimet. Silloin se oli paitsi hauskinta, myös helppoa kun numero ei näkynyt näytöllä. On siis tullut soiteltua pilapuheluita. 

Vierailija kirjoitti:

Esko Koverolle soiteltiin Ismo-manian kultaisina vuosina.

Mistä saitte Eskon numeron? Kuvittelin että tunnetuilla ihmisillä on sina salatut numerot.

Pitihän sitä joskus kokeilla. TVHta (Tie- ja vesihallinto) päivää, palaako siellä teillä katuvalot? Joku vastaa kyllä ne palaa. No käykää sammuttamassa, on jo aamu. Ja sitten naurettiin niin kauheesti!

Joskus soitettiin ravintolaan vaikka Vappuna ja varattiin pöytää, aina oli pöydät jo täynnä. Sitten soitettiin uudestaan, täällä Diplooma Insinööri Pennanen, Hyvää iltaa, saisinko pöydän vielä tälle iltaa....aina oli tilaa. 

No ilmaiselle "senssilinjalle" kyllä, mutta en ihmisten kotipuhelimiin.

Soiteltiin isän työkaverille. Hänen vaimonsa vastasi että Pertti on tuolla kattoa korjaamassa että pyydänkö puhelimeen. Joo, on tärkeää asiaa.

Ooteltiin 10 minuuttia kun Pertti ähki katolta alas ja kun tuli puhelimeen lyötiin luuri korvaan.

Vierailija kirjoitti:

Eniten ehkä hävettää pilari jossa tuli soitettua vanhemmalle ihmiselle ja kerrottua, että hän oli voittanut lotossa päävoiton ja vakuuteltua, että juttu on täyttä totta. Se oli ilkeää, myönnän.

Muistan, kun mummoni sai tuollaisen pilapuhelun, jonka mukaan hän on voittanut päävoiton jossain kilpailussa. Mummo oli skarppi kuin kuin mikä ja tiesi,ettei ollut osallistunut koko kisaan, mutta oli mukana leikissä ja ihasteli onneaan ja kyseli tarkennuksia, että hetikö pääsee rahat hakemaan vai tuleeko oikein limusiini noutamaan ja tuleeko kuvia lehteen, pitääkö mennä kampaajalle jne. Eniten mummoa huvitti se, että soittajat ihan oikeasti kuvittelivat mummon ryntäävän ulos kyytiä odottamaan. Ehei, puhelun päätyttyä mummo keitti kahvit ja jatkoimme palapelien tekemistä.

En ollut edes lapsena noin lapsellinen. Ylipäätänsä ymmärrä, missä pilailussa on se ns. hauskuusaspekti.

Me etsimme puhelinluettelosta hauskoja nimiä joille soittaa. Yksi oli Karjunen. Soitimme hänelle ja kysyimme, onko Veli Ponteva kotona?

(Ei ollut) :D

Lankapuhelinten aikaan tuota tuli harrastettua, kun vastaanottaja ei tiennyt mistä numerosta soitto tulee. Aika harmittomia puheluita kyllä soitettiin, ei mitään kovin ilkeää.

Juu, se olikin hauskaa!!!

Kyllä se hävettää. Ei välttämättä kaikki edes muista soittaneensa pari kertaa sellaista kaverin kanssa, osa lapsista oli hiljaa luurin päässä ja puhelin kiinni. Lapsilla on tapana kokeilla ja testailla kummallisia asioita.

Saatiin 5 paloautoa tulemaan yhteen paikkaan :D

Vierailija kirjoitti:

Saatiin 5 paloautoa tulemaan yhteen paikkaan :D

No tuommoisesta ansaitsisi kyllä jo saada seuraamuksia. Mekin pilapulapuheluita harrastettiin, mutta aina täysin harmittomia ja se oli ihan selvää, että mihinkään hätänumeroihin ei huvikseen soitella.

En ole missään iässä soittanut muuta kuin tarvittavat ja asialliset puhelut. Tuollainen ei oli ikinä käynyt mielessäkään.