Psykoterapiaan pääsyn vaikeus

Isoissa kaupungeissa ongelmana on, että jonot pitkiä ja tekijöitä vähän.

Itse sain haluamani terapeutin, pääsin kylläkin aloittamaan alkuvuodesta pari vuotta sitten kun hänellä oli täynnä ajat. Odotus ei kuitenkaan ollut pitkä, kolme kuukautta.

Terapiaa saa moni sellainen, joka ei sitä tarvitsisi, vaan hyötyisi ihan yhtälailla kevyemmästäkin avusta. Ja sitten vastaavasti ilman terapiaa jää moni sellainen, joka sitä todella tarvitsisi, mutta pystytään tarjoamaan vain kevyempää apua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä kysyin kolmelta terapeutilta, yksi kultakin itselleni sopivaksi arvioimasta suunnasta. Vain yksi vastasi, se vähiten mulle sopivaksi arvioimani suuntauksen tyyppi. Niinpä lähdin hänen matkaansa ja huono päätös oli, se suuntaus ei sopinut mulle ollenkaan.

Aloin etsiä uutta ja seuraava ehdokas vastasi, että ei tee Kelaa ollenkaan, joten se siitä. Sitä seuraava vastasi ja vaihdoin hänelle. Suuntaus oli oikea, mutta persoona mulle täysin väärä.

Huonoja kokemuksia, siis.

Mitä laitoit viesteihin? Minä olen laittanut kymmeniä viestejä ilman yhtäkään vastausta. Palvelusetelin mukana tulleissa ohjeissa neuvottiin laittamaan vain lyhyt viesti jos käyttää tavallista sähköpostia eikä salattua viestiä. Mietin, että olisinko kuitenkin saanut enemmän vastauksia jos olisin ohjeiden vastaisesti laittanut tarkempia tietoja siihen tiedusteluun mukaan. En vaan haluaisi hirveän yksityiskohtaisia terveystietoja tietoturvasyistä laittaa, etenkään näin arkaluontoisessa asiassa. Eri asia kuvailla mistä joku sormi on kipeä tai miten päin vatsaa vääntää kun sitä millä tavalla pääkoppa prakaa.

Olen eri, mutta mulle neuvo psyk.hoitaja, että lyhyt viesti, jossa ei mitään tietoja omasta tilanteesta. No, yksityinen psykiatri neuvoi sitten päinvastoin kertomaan itsestä, koska terapeutit sen perusteella valikoivat asiakkaitaan.

Tämä. Yksikin terapeutti (soitin) kyseli minusta ummet ja lammet ja ilmoitti, että laittaa myöhemmin tietoa voinko aloittaa hänellä. Oli jo lopettamassa puhelua, kun minun piti oikein keskeyttä ja sanoa, että saanko minäkin kysyä sinulta/sinusta.

On kai sillä merkitystä millaisten asikkaiden kanssa on työskennellyt (millainen kokemus esim. trauma-asiakkaista), kuinka usein voi otta vastaan / viikko, kuinka maksu tapahtuu jne. jne.

Kiinnostus ja yhteensopiminen pitää käydä molemminpäin eikä vain terapeutille.

Mahdotonta tuntuu olevan.. Olen kysellyt marraskuusta lähtien, osalta jopa jo kaksikin kertaa. Muutama ei vastannut ollenkaan. Kukaan ei edes ehdottanut jonotusmahdollisuutta. Paikkakunta Lohja.

Yksi ja erittäin merkittävä syy psykoterapeuttipulaan on koulutuksen hinta.

Psykoterapeuttikoulutus maksaa opiskelijalle noin 20 000–60 000 euroa riippuen psykoterapiasuuntauksesta. Koulutuksen hinta on noussut merkittävästi vuoden 2012 uudistuksen jälkeen, jolloin järjestäminen siirtyi yksinomaan yliopistoille.

Terapeuteista on suuri puute, läheskään kaikki tarvitsevat eivät pääse terapiaan.

Kun terapian kesto on vuodesta kahteen vuoteen ja käyntikertoja tulee vähintään yksi viikossa ei uusia terapia-aikoja kovin helposti avaudu.

Laitoin kymmenkunta viestiä tänään. Yksi ehti jo vastata ettei aikoja ole. Jään odottamaan muita vastauksia. Laitoin nyt ohjeiden ja psyk sh:n neuvojen vastaisesti vähän tarkeampiakin tietoja sähköposteihin, mutta katsotaan riittääkö sekään.

Vierailija kirjoitti:

Terapiaa saa moni sellainen, joka ei sitä tarvitsisi, vaan hyötyisi ihan yhtälailla kevyemmästäkin avusta. Ja sitten vastaavasti ilman terapiaa jää moni sellainen, joka sitä todella tarvitsisi, mutta pystytään tarjoamaan vain kevyempää apua.

Ja varmasti moni jää ilman apua ihan jo siksi, ettei ne kaikista heikoimmat ja kipeimmin apua tarvitsevat pysty tähän prosessiin. Ei kertakaikkiaan ole voimavaroja. Hirveä kynnys avata itsensä niihin viesteihin, ja sitten tuntee itsensä kuin tyrkyksi jossain henkisellä lihatiskillä missä terapeutit arvioi pitkin nenän varttaan "hyi ei tota". Tekee tosi hyvää muutenkin hauraan ihmisen itsetunnolle.