Kun ei vaan jaksais tämmöstä on maailmaa.
Kommentit (12)
Ulkomaailmaa et voi muuttaa mitenkään, mutta sinun suhtautumiseen siihen itse voit muuttaa. Vapauttaa kummasti energiaa ja olo helpottuu. Voivottelu ei auta mitään.
Eihän se voivottelu auta, tiedän. Ja kävin pyöräilemässä, mut takaraivossa ajatus et tulevaisuutta ei ehkä ole?
En niin itsestäni välitä mutta lapsi ja mies. Ap.
Vierailija kirjoitti:
korkki kiinni ja ulos
Pitäisi ensin avata se korkki. Ei houkuta ulkoilu kun ilmat kylmeni taas. Tulisi edes kesä niin voisi puistopäihteillä. Tässä maailmassa ainoa helpotus on saada tajunta mahdollisimman himmeälle.
Joo. Koronan sairastettuani helpotti. Aattelin, että kyllä tämä tästä taas iloksi muuttuu, mut sitten alkoi Putlerin sekoilut ja uusi ahdistus alkoi. Mä kyllä pärjään ehkä jotenkin, mutta surettaa lasteni nuoruus. Pandemia ja sodan uhka. Olen vaikeasti masentunut, eikä elämänhalua ole muutenkaan, joten ei haittaa, vaikka kuolisin, lapseni sen sijaan haluaisivat ehkä elää.
Tää on niin jotain jotain mitä ei voi käsittää.
Minä herään joka aamuyö tuskasta hikisenä, kauanko tätä pelkäämistä kestää?
Minun kaljanhimo on kasvanut. Jatkuva pelko ja ahdistus maailman ja ukrainalaisten vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Hei. Ulkona paistaa aurinko ainakin täällä. Ulkoile vaikka tai tee jotain sellaista, mistä olet aina tykännyt. Maailmassa on aina myös paljon ilon aiheita.
Masenuksen lääke ja yö valvomiseen myös: Paljon ulkoilua ja pois äly laiteet,some forumit Insta ja F.B. ovat feikki elämää ,muokatun kuvineen ja jutuineen.Kukan siellä ei kerro otaa pääshän masentaa,Rolipelejen näyttämö.Ja uskot muilla mene hyvin ,sulla ei? Ulkona oli jo paljon valkovuokkoja Itä-Helsingin alueet 17.4. viikko sitten siitä leskenlehdet täydessä kukassa. Iloa luonto herää.Aurinko tällä ei paista.Tuuli oli kylämä.Jumpa tunnilta Sörköstä metrolla selvisin hyvin ,kun tarpeeksi kuteita päällä.Jaksoin katsoa ympäristöä samalla ja ihailla luonnon kukintoa valkovuokoja.Kävelesäni metrolta kotia.Vaikka ei niin ihmelinen elämä ole, Ja valtavat säryt niskasta toiseen käsivarteen ranteeseen asti. Niitä rasitusvammoja.Iisisti pitää vaan otta!Hatutaa kivut,ei estä elämästä .Asenne sen ratkasee kaikessa.Elämässä selvii kun otta ajan halintaan ruoka,uni ja ulkoilu rytmin: A ja O.
Mun ahdistus ja pelkoa vaihtunut passiivisuuteen ja välinpitämättömyyteen, ei vaan jaksa eikä energiaa pelätä hysteerisesti joka päivä.
Miten tuollainen vaihto onnistuu?
Hei. Ulkona paistaa aurinko ainakin täällä. Ulkoile vaikka tai tee jotain sellaista, mistä olet aina tykännyt. Maailmassa on aina myös paljon ilon aiheita.