Lue keskustelun säännöt.
Miesystävä ei halua sitoutua, mitäs nyt?
25.04.2022 |
Ollaan yli 50v, seurusteltu pari vuotta ja muutin miehen luo muutama kuukausi sitten. Ja ihan yhteisestä päätöksestä muutin. Omat lapseni ei asu enää kotona ja koronan myötä isolle asunnolle alkoi tulla kovasti kiinnostusta ja sain hyvän hinnan.
Suhteen alussa juteltiin mitä kumpikin hakee ja molemmilla se oli loppuelämän suhde.
Mies on yrittäjä ja on hakenut osa-aikaeläkettä ja kelalta tuli kysely perhesuhteen muutoksesta ja mun nimi siinä mainittu avopuolisoksi.
Mies mietti ääneen, että selittää siihen, että asun täällä vain kun tarvin kämpän. Ja lisäsi ettei halua enää ikinä naimisiin, kihloihin, avoliittoon, tms. Siis eikö me olla avoliitossa? Eikö mies halua virallistaa suhdetta edes Kelan edessä? Loukkaannuin kyllä aika pahasti ja painelin nukkumaan, eikä aamullakaan puhuttu aiheesta.
Kiva tässä nyt olis alkaa omaa kämppää etsiä, myin nimittäin KAIKEN
Kommentit (61)
Ai, luulin että tämä oli taas se "miesystävä ei halua sitoutua lapsiini"- juttu, mutta olikin ihan erilainen satu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Eikö mies halua virallistaa suhdetta edes Kelan edessä?"
Nauratti.
Joissain kulttuureissa valat vannotaan kaikkivaltiaan Jumalan edessä, meikäläisessä trollitarinassa jumalallinen auktoriteetti on Kelalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko viisikymppisenä vielä kolmekymppisen höttöunelmia?
Onko loppuelämän kumppanuus höttöunelma? Mitään naimisiin menemistä tai lapsia ei enää tietenkään ole luvassa, vaan yhteinen elämä. Ja todellakin olin siinä uskossa, että tää oli molempien toive.
Ap
Kumppanuus ja yhteinen elämä ei vaadi yhteen muuttoa. Se ei oikein vanhemmalla iällä edes kannata. Nyt miehellä on heti eka haaste edessä kun Kelan silmissä esim sinä olet velvollinen ”elättämään” miestä, kun sinun tulot vaikuttaa hänen tukiin.
Mies halusi kotipiian, mutta nyt ei haluakaan kun se vähentää saatavaa rahaa eli siitä joutuu maksamaan.
Vierailija kirjoitti:
Kuinka paljon sinulla oikein on velkaa kun asunnon myynnistä ei mitään jäänyt?
Huonekaluja, kodinkoneita, tavaraa ei jäänyt, rahaa toki jäi paljonkin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpa täällä taas kommentteja..
kyllä se vaan niin on, että kun ikää tulee niin on hyvä miettiä huolella mitä yhteiselämältä haluaa. Jos mies on tuollainen wishy-washy niin hänkö sitten seisoo vierellä sairastumiset, läheisten menehtymiset jne. Mulle ainakin on tärkeää, että kumppaneina meidän oikeudet ja velvollisuudet toistemme suhteen olisi pläkkiselvät kun eläkeikä lähestyy. Miehelläni ei ole oikein läheisiä perheenjäseniä, niin joku ensimmäinen serkkuko se tekee päätöksiä hänen puolestaan jos tulee vaikka äkillinen muistisairaus? Ja minä katselen vierestä kun joku toinen tekee valintoja minun rakkaimman ihmisen hoivan suhteen vaikka? Avioliiton myötä tällaiset asiat on selviä ja ne on myös sillä sitoumuksella ilmaistu otettavan vastaan ja vakavasti. Toki kaiken voi sopia paperilla kun vierailee juristilla, mutta aloittajan tapauksessa ei kuulosta sekään kovin helpolta.
Itse lähtisin etsimään oikeaa loppuelämän suhdetta ja vanhuuden kumppania.
Tyhmä mies ei tainnut tajuta että se on avoliitto, kun asutte yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuossa olisi nyt pitkän ja rauhallisen keskustelun paikka. Miten kumpikin asiat käsittää, ja miltä ne tuntuvat...
Itse olen nuoruudessani asunut monenlaisissa kimppakämpissä ja Kela on väkisin merkinnyt samaan aikaan siellä asuneita miehiä avopuolisokseni, ja osa näistä on myöhemmin ollut veroilmoituksessakin. Lisäksi olen nuorena aika hötkyllä mennyt poikakaverien kanssa yhteen vuokrakuluissa säästämisen takia, ja taas on Kela ollut se taho, joka on ensimmäisenä ollut meistä puolisoita tekemässä.
Nyt viisikymppisenä ja eronneena en enää ikinä halua sitä, että Kela on se, joka määrittää suhteeni ensimmäisenä.
Tämä ei aloittajan kysymykseen vastaa muuta kuin siten, että minäkin saattaisin miehen tilanteessa möläyttää jotain tuollaista, ajattelematta miltä se voi toisesta tuntua.
Keskustelkaa siis, perinpohjaisesti ja ilman ennakko-oletuksia!
Vierailija kirjoitti:
Tai sitten mies vaan oli niin tyhmä että ajatteli että tarviit vain kämpän, että sait sen asunnon myytyä hyvällä hinnalla. Ja tavaroista tietty piti eroon päästä, kun ei enää ollut asuntoa. Mies varmaan ajattelee että asut siellä vaan väliaikaisesti, ja ostat oman ja sinne hommaat uudet tavarat.
Jos on noin tarkoittanut, niin ainakaan ei ole muistanut mainita. Sisustettiinpa yksi huonekin mun aikuisia lapsia varten, että voivat käydessään yöpyä. Ja ovat yöpyneetkin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Virallistaa suhdetta "edes Kelan edessä"? Eikös se ole tärkein osa miltä teistä tuntuu olla yhdessä, mitä se Kelalle virallistaminen muuttaisi? Eli jos on hyvä olla ja kumpikin tahtoo jatkaa suhdetta, niin luulisi sen olevan pääasia. Ja yli 50-vuotias varmasti jo ymmärtää, että yhdessäolo vaatii päätöksen että tahtoo jatkaa, pelkkä halu tai ajatus ei riitä. Vastoinkäymisistäkin selviää, jos se tahtotila on olemassa.
Ehkäpä kysyt mieheltä miksei halua Kelaan ilmoittaa yhdessäoloa, jospa hän ajattelee säästää rahaa, ettei joudu suuremmin elämään sinun tulojesi?/omaisuutesi? varassa? Eläkehän on pienempi, jos asuu yhdessä. Ei toki vaikuta työeläkkeisiin, mutta jos Kelalta jotain, esim. kansaneläkettä on tulossa, niin siihen vaikuttaa perhesuhteet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tai sitten mies vaan oli niin tyhmä että ajatteli että tarviit vain kämpän, että sait sen asunnon myytyä hyvällä hinnalla. Ja tavaroista tietty piti eroon päästä, kun ei enää ollut asuntoa. Mies varmaan ajattelee että asut siellä vaan väliaikaisesti, ja ostat oman ja sinne hommaat uudet tavarat.
Jos on noin tarkoittanut, niin ainakaan ei ole muistanut mainita. Sisustettiinpa yksi huonekin mun aikuisia lapsia varten, että voivat käydessään yöpyä. Ja ovat yöpyneetkin.
Ap
Siis oikeastiko aikuiset ihmiset eivät kommunkoi keskenään ennen asunnon myyntiä ja yhteenmuuttamista. Olisiko nyt aika nostaa kissa pöydälle, eikä täällä kysellä mitä tehdä? Voi meitä ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
PUHU sen miehesi kanssa ennen kuin vedät kauheita pultteja. Kysy, että mitä hän oikein mahtoi tarkoittaa sillä, ettei halua avoliittoon, kun tehän olette jo nyt avoliitossa. Siitä se sitten varmaankin lähtee purkautumaan.
Minun veikkaukseni on, että mies on niin yksinkertainen, ettei ole tajunnut teidän olevan jo avoliitossa. Asia erikseen on, haluatko sinä elää loppuelämääsi noin hölmön ukon kanssa…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tai sitten mies vaan oli niin tyhmä että ajatteli että tarviit vain kämpän, että sait sen asunnon myytyä hyvällä hinnalla. Ja tavaroista tietty piti eroon päästä, kun ei enää ollut asuntoa. Mies varmaan ajattelee että asut siellä vaan väliaikaisesti, ja ostat oman ja sinne hommaat uudet tavarat.
Jos on noin tarkoittanut, niin ainakaan ei ole muistanut mainita. Sisustettiinpa yksi huonekin mun aikuisia lapsia varten, että voivat käydessään yöpyä. Ja ovat yöpyneetkin.
Ap[/quoteMutta käsitettä avoliitto ei voi olla miehen mielestä. Missähän sun pitäis miehen mielestä kirjoilla olla? Mulla nousee karvat pystyyn kun kuvittelen sun miestä, varmaan siksi kun mun miesystävä olisi varmaan samanlainen. Mikä noita 50v miehiä vaivaa, kun haluavat muka elämänkumppanin, kunhan asiasta ei vaan mainita missään eikä sanota olevamme sitoutuneita. rrr
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko viisikymppisenä vielä kolmekymppisen höttöunelmia?
Onko loppuelämän kumppanuus höttöunelma? Mitään naimisiin menemistä tai lapsia ei enää tietenkään ole luvassa, vaan yhteinen elämä. Ja todellakin olin siinä uskossa, että tää oli molempien toive.
ApKumppanuus ja yhteinen elämä ei vaadi yhteen muuttoa. Se ei oikein vanhemmalla iällä edes kannata. Nyt miehellä on heti eka haaste edessä kun Kelan silmissä esim sinä olet velvollinen ”elättämään” miestä, kun sinun tulot vaikuttaa hänen tukiin.
Suurin osa ihmisistä ei elä kelan tuilla, vaikka täällä lähes kaikki, miehet ainakin?
Meniköhän mies nyt paniikkiin että avoliitto vaikuttaa etuuksiin?
Vierailija kirjoitti:
Onpa täällä taas kommentteja..
kyllä se vaan niin on, että kun ikää tulee niin on hyvä miettiä huolella mitä yhteiselämältä haluaa. Jos mies on tuollainen wishy-washy niin hänkö sitten seisoo vierellä sairastumiset, läheisten menehtymiset jne. Mulle ainakin on tärkeää, että kumppaneina meidän oikeudet ja velvollisuudet toistemme suhteen olisi pläkkiselvät kun eläkeikä lähestyy. Miehelläni ei ole oikein läheisiä perheenjäseniä, niin joku ensimmäinen serkkuko se tekee päätöksiä hänen puolestaan jos tulee vaikka äkillinen muistisairaus? Ja minä katselen vierestä kun joku toinen tekee valintoja minun rakkaimman ihmisen hoivan suhteen vaikka? Avioliiton myötä tällaiset asiat on selviä ja ne on myös sillä sitoumuksella ilmaistu otettavan vastaan ja vakavasti. Toki kaiken voi sopia paperilla kun vierailee juristilla, mutta aloittajan tapauksessa ei kuulosta sekään kovin helpolta.
Itse lähtisin etsimään oikeaa loppuelämän suhdetta ja vanhuuden kumppania.
Ei ne sukulaiset tai omaiset ole aina niitä parhaita hoitamaan toisen (puolison) asioita, avio- tai avoliitossa. Ajoissa tehdyllä edunvalvontavaltuutuksella voi ihan itse päättää kenen haluaa hoitavan asioitaan, jos tulee muistisairaus tai muusta syystä joutuu toisista riippuvaiseksi. Oikeasti se ei ole helppoa edes sille hoitavalle puolisolle, joskus on parempi,että tietyista asioista on päättämässä ihan joku muu, kuin esim. omaisuudesta riippuvainen läheisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tai sitten mies vaan oli niin tyhmä että ajatteli että tarviit vain kämpän, että sait sen asunnon myytyä hyvällä hinnalla. Ja tavaroista tietty piti eroon päästä, kun ei enää ollut asuntoa. Mies varmaan ajattelee että asut siellä vaan väliaikaisesti, ja ostat oman ja sinne hommaat uudet tavarat.
Jos on noin tarkoittanut, niin ainakaan ei ole muistanut mainita. Sisustettiinpa yksi huonekin mun aikuisia lapsia varten, että voivat käydessään yöpyä. Ja ovat yöpyneetkin.
ApSiis oikeastiko aikuiset ihmiset eivät kommunkoi keskenään ennen asunnon myyntiä ja yhteenmuuttamista. Olisiko nyt aika nostaa kissa pöydälle, eikä täällä kysellä mitä tehdä? Voi meitä ihmisiä.
No vaikuttaahan tuo siltä että ovat puhuneet. Ap ei vaan hoksannut sanoa miehelle, että se olisi sitten avoliitto, ja kelan tukia jos tarvitsee, niin sillä voi olla vaikutusta.
Itse onneksi olen tajunnut miesystävälle sanoakin asiasta, kun on yhteenmuuton maininnut. Ei se välttämättä tule mieleen, ennen kuin virhe on tehty.
Saahan noita uusia asuntoja, ja jos myymäsi koti oli lasten lapsuudenkoti, niin oli varmaan muutenkin liian iso vanhuusikää ajatellen. Olisit joka tapauksessa myynyt sen jossain vaiheessa, joten parempi, että möit nyt, kun sait hyvän hinnan.
Kaksi vuotta on vielä lyhyt aika tuntea ihminen. Sen nyt tästä ainakin opit eli sinuna etsisin oman asunnon. Tuollainen toteamus aiheuttaisi ainakin itselleni sen, etten tuntisi oloani tervetulleeksi enkä miestä sitoutuneeksi - niinhän hän itse asiassa sanoi. Ei ole sinuun sitoutunut sillä tavoin kuin ajattelit.
Se on noloa, kun ajattelee lasten reaktioita yms. mutta ei kannata jäädä toisen nurkkiin, en ainakaan itse jäisi.
Aika inhottava takinkääntö.. Vai eikö yksinkertaisesti uskaltanut sanoa, mitä todella ajattelee..
Jotkut tuon ikäluokan miehistä ovat sellaisia, että myöntelevät kaikkeen, mutta oikeasti ovat jotain aivan muuta mieltä asiasta..
Tai sitten tuli vain toisiin ajatuksiin suhteestanne..
Mitä tästä jälkiviisaana voi oppia?
KOSKAAN ei pidä laittaa kaikkea yhden kortin varaan/ei kaikkia munia samaan koriin jne. Koska karu fakta vaan on se, ettei MIHINKÄÄN tai KENEENKÄÄN voi luottaa 100%.
Mielestäni on täyttä typeryyttä olla varautumatta edes sen 1% verran odottamattomaan.
Tai sitten ap oletti…