Kärsiikö lapset avioerosta? Miten teinit siitä selviävät?

No poikani parhaimman kaverin vanhemmat on myös eronneet. Että siinä vertaistukea. Poika on 11v.

Voi kärsiä, tai sitten ei. Etukäteen ei voi tietää.

Samoin ei voi tietää, mitä eron jälkeen tapahtuu. Minä uskoin kaiken menevän ok, mutta minulle tuli viiden vuoden helvetti. Ja molemmat lapset masentuivat. Toinen yritti tapaa itsensä.

Tuo eroaminen on niin nykypäivää.

Tunnen valtavasti huonoa omatuntoa lasten vuoksi. Pohdin ja suren mitä menettävät, ja sen vuoksi vaadin itseltäni äitinä paljon. Mietin tulevia juhlia, jopa aikaa kun ovat isoja ja ei ole yhtä yhtenäistä "mummolaa".

Lapsi on käynyt psykologilla, olen tukena, mutta miten päästä itsekään syyllisyydestä. Miten saada 14v kokemaan itsensä ehjäksi ja perheensä täydeksi, vaikka erotti.

Lapseni olivat eron hetkellä 16v, 14 v ja 12v. Vanhin reagoi selvästi eniten. Oli minulle vihainen, vaikka ei osannut sanoa miksi. Ei halunnut käydä luonani, kun asui isällään. Keskimmäiseen vaikutti myös. Opettaja otti puheeksi muuttuneen käytöksen totiseksi. Nuorimmasta ei näkynyt vaikutukset.

Erosta jo vuosia ja selvitty on. Itsellä periaate on ollut, että lapset ensin ja heidän etunsa ensin. Ex ei tällaista ole ymmärtänyt. Tällä hetkellä lasten isä ei meidän elämässä ole.

Ihan oikeastiko kysyt. Kyllä kärsii, joskus kotona on sellainen tilanne, että kärsii vielä enemmän vanhempien ollessa yhdessä, mutta nämä kasvoimme erilleen ja erosimme ystävinä erot ... niin kyllä lapset kärsivät.

Vielä enemmän kärsii uusioperhekuvioista ja jatkuvasti vaihtuvista ”sisarpuolista”.

Huvittavaa että tätä täytyy edes pohtia ja kysyä. Niin, oma isä ja äiti eivät enää halua elää yhdessä, toinen muuttaa pois, lasta pompotellaan, mitenköhän tämä vaikuttaa kehitysiässä olevaan lapseen, hmmmm, vaikuttaisikohan se kenties jotenkin kielteisesti, hmmmm... Osoittaa kuinka mädättynyt yhteiskuntamme jo on. Koko länsimaiden alamäki alkoi toden teolla avioerojen normalisoinnista 1960-luvulla.

Ja sitten kahvit tulille ja odottelemaan sarjaeroajien "ei meidän lapset ainakaan.." -ulinaa.

Meillä teinit kärsivät, kun isällä on melkein heidän ikäisensä uusi tyttöystävä, joka kuuntelee samaa musiikkia, pörii samoissa somekanavissa ja pukeutuu melko samaan tyyliin kuin tytär. Se on noloa. Eivät halua puhua asiasta mitään. Eivätkä haluaisi olla isällään yhtä aikaa uuden naisen kanssa (tää taitaa olla aika normaalia ihan uuden puolison iästä riippumatta). Lapset siis 15 ja 17, isän nyksä tietääkseni 22 tai 23.

Tottakai ne kärsii.

Nro 5 jatkaa vielä

Ennen eroa esikoinen 16v kysyi kahteen kertaan, että miksi ette eroa. En osannut vastata, mutta tuo oli yksi lisä siihen miksi eropäätös tuli. Näkihän lapset ettei kaikki olleet hyvin. Ei riidelty, mutta ei puhuttu eikä vietetty aikaa yhdessä. Oli jäätävän kylmää.

Keskimmäinen kävi opettajan ehdotuksesta muutamia kertoja koulukuraattorilla. Oli hyvä juttu.