Lue keskustelun säännöt.
Minulla on haave, mutta se tuskin toteutuu koskaan
24.04.2022 |
Haave ei ole mahdoton, mutta perhe on esteenä haaveeni edistämiselle.
Haluaisin muuttaa ulkomaille. Lapset ovat siinä iässä, että heitä ei voi repiä pois tutuista kuvioista, kouluista ja ystävistä. Asuvat kotona ehkä vielä noin viisi vuotta. Miehellä on sairaus, minkä odotetaan pahenevan ehkä n. 5-10 vuoden sisään ja tarvitsee säännöllistä hoitoa siihen. Ehkä tämä voisi jotenkin onnistuakin ulkomailla, mutta hankalampaa se olisi.
En vaan viihdy täällä pimeässä ja kylmässä maassa. En koe eläväni täyttä elämää täällä. Olen jumissa. Toistaiseksi siis vaan haaveilen ja Roxetten laulun sanoin Spending my time, watching the days go by.
Kommentit (7)
Jätä se sika ja lähde kanssani panemaan aurinkorannoille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jätät pennut sairaalle sialle ja häivyt.
Ihan sama! Olen unelmoinut siitä jo 30 vuotta. En jäisi loppuelämäksi, mutta jos nyt pari vuotta edes alkuun. Nyt puoliso on varovaisen suostuvainen, mutta teini ei halua. Koko loppuelämä vain Suomessa tuntuu ihan lohduttomalta. Alallani ei ole kunnon etenemismahdollisuuksia Suomessa (pieni ala), olen jo melkeinpä saavuttanut sen minkä voin. Olen työelämässä vielä melkein 20 vuotta jos hyvin käy.
Olisi pitänyt miettiä tuota ennen perheen perustamista. Erosin entisestä avovaimostani 29-vuotiaana ja totesin, että nyt tai ei koskaan. Sain töistä vuorotteluvapaata, laitoin asuntoni vuokralle ja muutin ulkomaille.
Onneksi, koska nykyisessä elämäntilaneessa se olisi paljon vaikeampaa. Seuraava tilaisuus tulee varmaan vasta eläkkeellä, ellen joudu työttömäksi tai sairaseläkkeelle.
Vierailija kirjoitti:
Yhtenä aamuna huomaat että olet vanha.
Tätä pelkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niinhän me kaikki pelkäämme. Rohkeutta tarvitaan jotta uskaltaa elää nyt ja tässä.
Yhtenä aamuna huomaat että olet vanha.