Enoni lapsi kuoli 15 vuotta sitten, alkoi itkemään kun hänen häissään luettiin muistoruno jossa mainittiin edesmennyt tytär, eikö pitäisi jo päästä yli?

Mistä tiedät, että se lapsi alkoi itkemään? Sinä nimittäin viittasit siihen lapseen, et enoon! "Enoni lapsi kuoli 15 vuotta sitten, alkoi itkemään..."

Eräs sukulaislapsi, jota en tuntenut enkä tavannut, kuoli muutamia vuosia sitten. Pala nousee kurkkuun, kun kuuntelen lapsen tuntenutta sukulaista - edelleenkin. En itke, koska en lasta tuntenut enkä edes hänen vanhempiaan mutta myötätuntoa ja surua tunnen lapsen tunteneita kohtaan.

Asia on niin, että oman lapsen kuoleman sureminen ei lopu milloinkaan.

Tuollainen tilanne nostaa tunteet pintaan. Aivan normaalia.

Itkeminen tai liikuttuminen kyyneliin ei tarkoita, että olisi edelleen vereslihalla asian suhteen, mikäli tuolla "päästä yli" viitataan siihen. Suru muuttuu ajan myötä, muttei lopu.

Faith kirjoitti:

Itkeminen tai liikuttuminen kyyneliin ei tarkoita, että olisi edelleen vereslihalla asian suhteen, mikäli tuolla "päästä yli" viitataan siihen. Suru muuttuu ajan myötä, muttei lopu.

Joo, ja tuollainen muistutus muustakin kuolleesta läheisestä voisi itkettää pitkänkin ajan jälkeen, vaikka ei mitenkään aktiivisesti asiaa miettisi tai surisi.

Vierailija kirjoitti:

"Missä ajassa lapsen kuolemasta pääsee yli normaalisti?"

- Ei luultavasti koskaan

Juuri näin!

Minun oma lapseni kuoli (syöpään) aikuisena, oma elämäni jatkuu, mutta ei lapsen kuolemasta taida toipua koskaan.

Muistot elävät yllättävissä tilanteissa,

joskus joku tuoksu nostattaa kyyneleet silmiin.❤️👼❤️

Päästä yli?! Mikä sua vaivaa, luuletko että oman lapsen kuoleman muka koskaan unohtaa tai "pääsee yli" täysin idi**ttimainen kysymys. Suosittelisin katsomaan itseäsi, mitrn tuollaisesta tunnekylmyydestä pääsee yli.

Ja asia häiritsi ketä? Sinua nyt selvästi, mutta muita?

Isäni kuoli 20 vuotta sitten. Itken vieläkin. Kaikille itkua kritisoineille olen sanonut, että minulla on oikeus itkeä niin kauan kuin itkettää. Minun oli iskä ja minun on itku.

Jotkut ihmiset huokaisevat helpotuksesta kun lapsi kuolee eivätkä suo ajatustakaan asialle. Toinen vanhempi suree ja lamaantuu loppuelämäksi ja tuhlaa elämänsä vain olemalla elossa. Toinen vanhempi suree lapsensa kuolemaa loppuelämänsä, mutta käsittelee asiaa ja pystyy kuitenkin elämään elämäänsä ja nauttimaan asioista.

Oletko sinä menettänyt lapsesi? enosi suru ei vaikuta sinuun milläänlailla joten sillä ei pitäisi olla sinulle mitään väliä miten hän reagoi ja suree suruaan.

Oman lapsen kuolemasta ei pääse koskaan yli. Suru muuttaa kyllä muotoaan, mutta se kaipaus ei katoa koskaan, ei muistot eikä rakkaus lastaan kohtaan.

Ilmiannettu

Mikä sun kehityksessä on mennyt pieleen, kun et kestä itkua?