En käy töissä, elän tunteideni kautta ja asun kommuunissa

Oletko Steiner-koulun kasvatteja? Kuulostaa ihan siltä. Elämäntapasi on hyväksyttävä kunhat et elä tukien varassa..

Minäkin nautin elämästä ja minimoin työlle itseni uhraamisen eli ei häiritse.

Ja, tietenkin, valehtelen elämästäni vauvalla!

Oletko Johannes? Hän elä samoin. Hänellä ei ole edes aikaa käydä työssä. Siinä menisi ainakin kahdeksan tuntia päivässä ihan hukkaan. Aikaa, jonka hän tarvitsee voidakseen kokea tunteet ja pohtia niitä kommuunin istunnoissa.

Jos ei millään lailla halua olla osa yhteiskuntaa, minusta on ihan ok eristäytyä omiin kommuuneihin ja elää yhteiskunnan ulkopuolella.

Ei häiritse. Tekisi mieli itsekin lopettaa työnteko, mutta en ole vielä valmis pistämään asumiskuvioita uusiksi, velallinen omistusasunto. Työnteko tappaa tänä päivänä ihmisen henkisesti, en vaan enää näin 44-vuotiaana jaksaisi.

Onhan siellä kommuunissakin jotain yhteisiä töitä.

Vierailija kirjoitti:

Onhan siellä kommuunissakin jotain yhteisiä töitä.

Tiina ainakin.

Ei haittaa. Sopisi mieluummin kaksio kivalla alueella, jossa voit olla rauhassa. Paitsi jos kommuuni perustuu voimakkaan yrtin käyttöön ja hengailuun.

Tyypillinen milleniaali. Heikko mielenterves, heikko moraali, olematon ahkeruus. Vetelä ja valuva kuin purkka. Mistään ei saa otetta ja mitään ei vaadi itseltään.

Työelämäss nää on painajaisia. Laiskoja, valittavia, koko ajan tutkitaan Tesiä ”miten työnantaja kusettaa”, ja kaikesta tehdään kanteluita, siis ”esimies kiusaa” (kun antanut asiallisesti palautetta huonosta laiskasta työsuoritteesta)

Milleniaalit, toivokaa kädet ristissä että me 40-50v jaksetaan tosi pitkään työelämässä. Me ollaan ne jotka työt tekee ja maksaa verot jotta voitte apn tavoin ”soitella kitaraa, poltella kynttilää”.

Mun mielestä on kyllä omaan napaan tuijottelua vähän liikaa, jos päivittäin jauhetaan tunteista läheisten kanssa. Ihminen tarvitsee introspektiota, mutta voi yleensä paremmin, jos elämässä on aika paljon toimintaa ja vähän vähemmän reflektointia. Jos mielellä on paljon tilaa vaeltaa, ongelmia alkaa tupsahdella sellaisiinkin paikkoihin missä niitä ei tarvitsisi nähdä.

Vierailija kirjoitti:

Tyypillinen milleniaali. Heikko mielenterves, heikko moraali, olematon ahkeruus. Vetelä ja valuva kuin purkka. Mistään ei saa otetta ja mitään ei vaadi itseltään.

Työelämäss nää on painajaisia. Laiskoja, valittavia, koko ajan tutkitaan Tesiä ”miten työnantaja kusettaa”, ja kaikesta tehdään kanteluita, siis ”esimies kiusaa” (kun antanut asiallisesti palautetta huonosta laiskasta työsuoritteesta)

Milleniaalit, toivokaa kädet ristissä että me 40-50v jaksetaan tosi pitkään työelämässä. Me ollaan ne jotka työt tekee ja maksaa verot jotta voitte apn tavoin ”soitella kitaraa, poltella kynttilää”.

Tällaset ei ole millenniaaleja, joista vanhimmat on jo 40. Nää on nuorempia.

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä on kyllä omaan napaan tuijottelua vähän liikaa, jos päivittäin jauhetaan tunteista läheisten kanssa. Ihminen tarvitsee introspektiota, mutta voi yleensä paremmin, jos elämässä on aika paljon toimintaa ja vähän vähemmän reflektointia. Jos mielellä on paljon tilaa vaeltaa, ongelmia alkaa tupsahdella sellaisiinkin paikkoihin missä niitä ei tarvitsisi nähdä.

Aika vanhanaikaista ajattelua. Ihmiset ovat erilaisia luonnostaan. Yleensä alkoholi tuo ongelmia tai muiden painostus. Joillekin jatkuva toiminta ilman katkoa voi aiheuttaa nimenomaan pääongelmia, jos ei ole aikaa järjestää ajatuksia ja kehittyä henkisesti. Jokainen siis elää tavallaan, tehden enemmän tai vähemmän. Tunteiden käsittely on normaalia ja aikuisena osaa itsekin, kun on enemmän tietoa.

Mä en oikein ymmärrä tätä filosofiaa,  kun työtä ei voi päästä täysin pakoon joka tapauksessa. jos on vähän rahaa, menee paljon aikaa ruuan valmistamiseen ja kämppiksien kanssa toimeen tulemiseen ja esimerkiksi julkisilla kulkemiseen. rahan vähyyttä siis kompensoidaan ajallisella panostuksella ja vähällä kuluttamisella. jos taas rahaa on paljon, voi ostaa palveluita ja sellaisia ruokia mitä ei tarvitse tehdä alusta itse, tai käydä vaikka syömässä ulkona välillä. Mutta työhön tietysti menee aikaa.

Omasta mielestä ainainen köyhäily on ankeaa, koska en ole luontainen minimalisti vaan nautin elämän luksuksestakin. suurin osa koittaa löytää jonkun ratkaisun lusmuilun ja kovin kiivastahtisen oravanpyörän välillä, niin että elämä olisi mielekästä.

Ja aiempaan vielä lisäys, että joillekin myös tiedon käsittely voi olla toimintaa, aivotoimintaa. Ei pelkkä fyysinen sähellys sinne tänne.

Vierailija kirjoitti:

Oletko Steiner-koulun kasvatteja? Kuulostaa ihan siltä. Elämäntapasi on hyväksyttävä kunhat et elä tukien varassa..

Tuen jakaja on syyllinen tukeen.

Mietin vain, että miksi ihmeessä hengaat täällä vauvapalstalla? Mielestäni tämä palsta ei ole kovin rento ja mukava ajanviettotapa ja sinuna en käyttäisi aikaani täällä ollenkaan.

Sinuna kasvattaisin yrttejä ja bonsaita, kehittelisin uusia upeita vegaanisia ruokia, keskustelisin syvällisesti muiden samanlaisten ihmisten kanssa ympäri maapalloa ja vaikka valmistaisin kotiviiniä. Mutta en käyttäisi minuuttiakaan aikaani täällä.

Itse istun tässä samalla pöntöllä, mutta jahka tästä nousen, niin teen taas mielekkäitä kivoja juttuja.

Pidän Johannesta ja kaltaisiaan vapaamatkustajina. Jos me muut emme tarjoaisi heille tuota kaikkea, asuisi Johannes ilman puhelinta teltassa jossain metsikössä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä on kyllä omaan napaan tuijottelua vähän liikaa, jos päivittäin jauhetaan tunteista läheisten kanssa. Ihminen tarvitsee introspektiota, mutta voi yleensä paremmin, jos elämässä on aika paljon toimintaa ja vähän vähemmän reflektointia. Jos mielellä on paljon tilaa vaeltaa, ongelmia alkaa tupsahdella sellaisiinkin paikkoihin missä niitä ei tarvitsisi nähdä.

Aika vanhanaikaista ajattelua. Ihmiset ovat erilaisia luonnostaan. Yleensä alkoholi tuo ongelmia tai muiden painostus. Joillekin jatkuva toiminta ilman katkoa voi aiheuttaa nimenomaan pääongelmia, jos ei ole aikaa järjestää ajatuksia ja kehittyä henkisesti. Jokainen siis elää tavallaan, tehden enemmän tai vähemmän. Tunteiden käsittely on normaalia ja aikuisena osaa itsekin, kun on enemmän tietoa.

Se, että ihmiset ovat erilaisia luonnostaan ei mitenkään poista sitä asiaa, että ihmisen elämässä tietyt asiat parantavat hyvinvointia lähes kaikilla, ääripäisiä poikkeuksia lukuunottamatta. 

Jos pää ei kestä hektistä elämää, voi ajatella valita esimerkiksi tehdas- tai yksintehtävän siivoustyön, jossa on ns. aivot narikassa enimmäkseen. Tai yliopisto-opiskelun, jossa työskentely on aika itse säädeltävää ja mieluisaa, jos aihe kiinnostaa. Itsereflektioon ei juuri kukaan tarvitse 1-2 tuntia enempää päivässä, ja tuon 1-2 tuntia kyllä työpäivän jälkeen ehtii.

Toki olen tietoinen siitä, että kaikille ei töitä riitä eivätkä kaikki saa mieluisaa opiskelupaikkaa. On olemassa väliinputoajia, jolle roolin löytäminen ei ole kovin yksinkertaista, vaikka valikoimaa onkin nykyään aika paljon. Se ei kuitenkaan tarkoita, että kannattaisi jäädä kotiin joogaamaan ja elämään hirveän pientä ja päämäärätöntä elämää nuorena ihmisenä.

Vierailija kirjoitti:

Pidän Johannesta ja kaltaisiaan vapaamatkustajina.

Olet imbesilli!

En voisi asua jossain kommuunissa, en jaksaisi, haluaisi ja tykkäisi yhtään. Jos saisin valita asunko yksin vai ventovieraiden omituisten hyypiöiden kanssa, niin vastaus olisi ehdottomasti yksin. En todellakaan haluaisi jakaa keittiötä ja kylppäriä outojen tyyppien kanssa ja kuunnella jotakin kitaran rämpyttelyä.