Rajut riidat 2,5 v. kanssa ahdistaa...
Meillä on 2,5 v poika, joka mielestäni tahallaan ärsyttää äitiä eli minua ihan äärirajoille. Riidat ovat mielestäni jo turhan rajuja. Yleensä jo ennen aamu-ulkoilua olemme jo ottaneet yhteen ainakin kerran. Omat reaktiot kauhistaa, olen kirjoittanut niistä tänne jo aiemmin. Suutun siis ihan tosissaan, puren hammasta ja tuntuu, että korvista nousee savu. Yleensä raahaan tappelupukarin jäähylle tai kodinhoitohuoneeseen huutamaan, mutta kiukuspäissäni sekin tulee tehtyä vähän liian dramaattisesti ja riuhtoen. Jälkikäteen sitten äidillä huono omatunto.
Yleensä riidat siis aivan älyttömiä, poika tekee juuri sellaista, minkä tietää saavan minut tosi vihaiseksi. Eli tänäänkin aamuna puri puettaessa tosi kipeästi käteen varoittamatta. Toinen mitä harrastaa on jalattomaksi makaroniksi meno, kaikki varmaan tietää mitä tarkoitan. Kun huudetaan, että vaihdetaas kakkavaippa, juoksee karkuun mitä ahtaampiin paikkoihin ja naureskelee perään. Kiusaa jatkuvasti veljeään, muksii pahastikin.
Mielestäni poika ajattelee näin: ensin saatetaan äiti lähes hysteeriseen mielentilaan kiusaamalla, sitten jäähyltä hetken päästä kuuluu: anteeksi äiti, olen kiltti jo. Ja kun pääsee pois, sama kikkailu jatkuu noin parin minuutin kuluttua.
Onko muilla tällaista? Hoidossa poika kuulemma on ihan kiltti, mitä nyt muita vilkkaampi. Alan olla väsynyt tähän omaan jatkuvasti kiukkuiseen mielentilaani, olen tosi räjähdysherkkä. Ensi viikolla alkaa työt, mahtaako sitten helpottaa, vai ovatkohan illat vielä kamalampia?
Harmittaa niinvietävästi kun poika osaa olla tosi hellunen, kun haluaa ja oli todella toivottu lapsi, jota rakastan ihan hirveästi, mutta nämä riidat vie voimat äidiltä, eivätkä ne kyllä tee enää hyvää pojan psyykellekään, kun äiti karjuu kuin leijona.
Kommentteja.
Kommentit (5)
Kaikki lapset hakevat huomiota ja jos he eivat saa positiivista, niin negatiivinenkin huomio kelpaa. Nuo kiukuttelut, vetelaksi heittaytymiset jne ovatkin sitten ihan takuuvarmoja keinoja saada aiti antamaan jakamattoman (joskin negatiivisen) huomionsa kiukuttelijalle edes hetkeksi... Minka ikainen sisarus on? Mainitsit pojan kiusaavan sisarustaan. Onko kyseessa pienempi?
Omama:
Kaikki lapset hakevat huomiota ja jos he eivat saa positiivista, niin negatiivinenkin huomio kelpaa. Nuo kiukuttelut, vetelaksi heittaytymiset jne ovatkin sitten ihan takuuvarmoja keinoja saada aiti antamaan jakamattoman (joskin negatiivisen) huomionsa kiukuttelijalle edes hetkeksi... Minka ikainen sisarus on? Mainitsit pojan kiusaavan sisarustaan. Onko kyseessa pienempi? Jos on niin " ymmarran" pojan kiukuttelun ja huomion hakemisen oikein hyvin (meilla 2 poikaa 1v8kk ikaerolla ja esikoinen oli 2-2.5v ikaisena juuri tuollainen kun teilla).
Oikeaan osuit, meidän poikien ikäero 1 v 10 kk. Hankaluudet alkoivat suoraan sanoaen siitä kun pikkuveli tuotiin laitokselta. Meillä mies on yrittäjä, joten lastenhoito on täysin minun harteillani, joten huomiota saa väkisinkin aina pikkusisarus enemmän, kun on syöttöä ja vaipanvaihtoa ym. Olen kuitenkin pyrkinyt ottamaan aikaa myös isoveljelle, esim. käydään kahdestaan uimahallissa ym. Nyt kyllä edellisestä kerrasta liian pitkä aika.
Meillakin perheen isa on matkatöissa ja olin itse aikaisemmin 24h vastuussa lasten hoidosta ja kodista.. Kuopuksenne on varmaan viela aika pieni vauva? Olet tosi rankassa vaiheessa. Kuopuksen vauvavuosi on ainakin minulla mielessa kaikkien aikojen rankimpana vuotena juuri noiden kahden asian takia, etta olin itse koko ajan vastuussa lapsista ja etta esikoinen reagoi tosi voimakkaasti sisaruksen tuloon.
Nain jalkiviisaana voin vain sanoa, etta mita enemman esikoisen kanssa viettaa aikaa, hellittelee, halailee, leikkii ja juttelee, niin sen paremmin kaikki menee. Sita vahemman esikoisella on tarvetta hakea huomiota kaiken maailman tempuilla. Ja toooosi tarkeaa olisi pitaa huolta omasta jaksamisesta. Syöda itse hyvin ja saannöllisesti ja paasta edes valilla yksin tai aikuisten kavereiden kanssa johonkin itselle rakkaaseen harrastukseen kodin ulkopuolelle. Helpommin sanottu kuin tehty, varsinkin jos imettaa, mutta kannattaa kylla yrittaa jarjestaa itselle vapaa-aikaa edes joskus...
Voimia :)
Meidän poika on suunnilleen samanikäinen kuin teidän, ja meillä esiintyy ihan samanlaista käytöstä. Luulen että se johtuu osittain uhmasta ja osittain vilkkaasta/jukuripäisestä luonteesta. Päiväkodissa meillä on kyllä ollut myös tätä huonoa käytöstä jonkun verran, mutta jos on vieraamaalla ihmisellä hoidossa niin osaa olla hyvin kiltti ja ihana poika. Luulen siis että tutuille uskaltaa ryttyillä ja testata rajojaan. Neuvoja ei siis minullakaan ole, vain vertaistukea! Toivotaan että aika tekee tehtävänsä ja nämä meidän viikarit rauhoittuvat. Toivon siis pitkää pinnaa meille kaikille!