Lue keskustelun säännöt.
Miksi niin moni pitkäaikainen parisuhde päättyy lasten tullessa kuvioon?
Kommentit (67)
Laiskuutta ja lapsellisuutta. Lapset toki muuttaa elämää, mutta niinhän sen kuuluukin mennä, kun kerran on haluttu perhe. Mutta ei elämä niin paljoa muutu, asennekysymys. Asioita voi tehdä, mutta lasten kanssa. Illalla voi aikuiset katsoa yhdessä leffaa ja herkutella, kun lapset nukkuu. Vuosien aikana lapset kasvaa ja pienemmät ja isommat aikuisten jutut vain lisääntyy.
Ja hei; tätä ei kestä ikuisuuksia. Lapset kasvaa ja lopulta muuttavat pois. Vau. Sitten on taas mahdollista kahdenkeskiset tekemiset, ex tempore -reissut ym.
Tätä kaikkea kutsutaan elämäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies muuttui todella paljon. Rentous katosi elämästä ja siitä tuli vain töitä ja lasten hoitamista. Ei enää hassuteltu tai katsottu yhdessä vaikka leffaa. Ei syöty karkkia tai tehty mitään erikoista. Kuolin pikku hiljaa. Nyt erosta 7 vuotta ja mies on vieläkin tiukempi. Kaikki on aina niin negatiivista hänelle. Huoh. Onneksi erosin.
Löytyikö karkkia syövä mies?
Vierailija kirjoitti:
Lapset menevät parisuhteen ohi niin täydellisesti ettei miehellä ole mitään muuta roolia kuin rahantuoja
Mikä hänen aikaisempi roolinsa oli, jos se onnyt tuo?
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän se on niin, ettei pitkissä suhteissa niitä lapsia haluta oikeasti. Jos lapsia kaivataan ensimmäinen syntyy parisuhteen viiden ensimmäisen vuoden aikana viimeistään. Tälläiset suhteet missä ollaan onnellisia vuosikymmen ja biologisen paineen takia hankitaan lopulta se muksu päätyy eroon, kun ei se lapsi tuo samanlaista iloa ja onnea, kuin ihmisille, jotka näkevät heti kumppanin hyvänä isänä/äitinä ja perhettä suunnitellaan alusta asti ja naimisiin mennään lapsen turvallisen ja yhtenäisen kodin takia.
Puutaheinää. Meillä ensimmäinen lapsi syntyi 12 vuoden yhdessäolon jälkeen ja toinen tuli pari vuotta sen jälkeen. Perhe oli ollut mielessä jo kauan, mutta ei siihen mikään kiire ollut. Toki yhdessäolon dynamiikka jossain määrin muuttui lasten myötä, mutta hyvä tiimi olemme edelleen ja ilolla olen seurannut, kuinka hieno vanhempi puoliso lapsilleen on ollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset menevät parisuhteen ohi niin täydellisesti ettei miehellä ole mitään muuta roolia kuin rahantuoja
Eli mies on ulkoistanut itsensä kodin- ja lastenhoidosta ja uhriutuu siitä, että silti joutuu maksamaan puolet perheen menoista. Oikein uhriutumisen maailmanmestari. Tarttuisi pölynimuriin tai veisi lapset ulos leikkimään, niin ei olisi pelkkä rahantuoja.
Nainen saa imuroinnista raivarin koska on joko juuri suunnitellut laittansa lapsen nukkumaan, tai on itse niin väsynyt ettei sitä meteliä siedä KUKAAN.
Mitä taas ulos leikkimään tulee niin mies vain aiheuttaa lapsille vahinkoa siellä. Mies on HULLU koska antaa lasten leikkiä täysin holtittomasati.
Niinkuin sanoin, uhriutumisen maailmanmestari. Tarttuu pölynimuriin teatraalisesti lasten iltapesujen aikana ja käärii sätkää uimarannalla kaukana lapsista. MIKÄÄN KUN EI VAIMOLLE KELPAA.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/8b476c0c-ac49-42ef-9c76-f97e9cd6ccd7
Jep. Uhriudutaan, kun itse ei viitsitä ymmärtää mitä on olla vastuussa omasta jälkikasvustaan.
https://yle.fi/uutiset/3-12378773
Nainen surmasi lapsensa ja itsensä Helsingin Latokartanossa
Missä isä oli? Miksi oli jättänyt lapsensa mielisairaan naisen vastuulle?
Nainen otti eron ja lapsi menee automaattisesti äidille. Ei miehellä ole mitään keinoa saada lasta äidiltään.
Lisää uhriutumista? Mielisairailta, etenkin yleistä häiriötä aiheuttavilta saa helposti toinen vanhempi lapsen pois, Eerikakin laitettiin sadistiselle isälleen vain, koska äidillä lehtijuttujen mukaan alko-ongelmia.
Tässä sulle uhriutumista: liian vähän, liian myöhään.
Perheen vanhemmat olivat muuttaneet erilleen syksyllä 2019, jonka jälkeen äiti yritti isän mukaan pitää pojan itsellään. Ilta Sanomien mukaan isä kertoi poliisin esitutkinnassa saaneensa lapsen huoltajuuden tapahtumaa edeltäneenä perjantaina.
Äiti kertoi hakeneensa pojan päiväkodista sovitusti perjantaina ja viettäneen tavallisen illan pesulla käyden ja iltasatuja lukien. Lauantai oli myös alkanut normaalisti, äiti oli vienyt pojan syöttämään sorsia ja kirjastoon.
Illan tullen äiti oli alkanut miettimään elämäänsä ja kertoi käräjäoikeuden aikaisemman päätöksen aiheuttaneen surua.
En ota kantaa näihin yksittäisiin hirmutekoihin, sillä mielestäni on kuvottavaa, kuinka naisvihakiimoissasi hyväksikäytät agendaasi ajaen näitä hirvittävien tekojen lööppejä, jotka jättävät jälkeensä monia todellisia uhreja.
Mutta näin yleisellä tasolla on ironisesti kommentoitava siten, kuinka te misogynistit parjaatte naisia vastaavissa tilanteissa: Olisiko kannattanut etukäteen miettiä, millaisen naisen panee paksuksi?
Mahtaisiko sinustakaan näkyä päällepäin, miten paljon vihaatkaan miehiä?
-eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sopeutuminen lapsiperhe-elämään ei ole sidonnainen parisuhteeseen. Ihmiset voi olla hyviä vanhempia ilman parisuhdetta ja huono parisuhde ei parane lapsilla.
Naiselle raskaus ja synnytys on niin iso puristus, että ainakin itsestäni se vauvan hoito ja sen kanssa seurustelu oli ihan juhlaa edeltäneeseen vuoteen verrattuna. Muutenkin aidosti nautin lapseni kanssa puuhailusta. Miehellä kesti hypätä kyytiin vähän pidempään, mutta kyllä se siinä vauvavuoden aikana lähentyi vauvan kanssa. Meillä mies tekee sitten muita kotitöitä enemmän, kun mä hoidan lapsia ja lemmikit. Tienataan suunnilleen saman verran ja riittävästi.
Mies muuttui todella paljon. Rentous katosi elämästä ja siitä tuli vain töitä ja lasten hoitamista. Ei enää hassuteltu tai katsottu yhdessä vaikka leffaa. Ei syöty karkkia tai tehty mitään erikoista. Kuolin pikku hiljaa. Nyt erosta 7 vuotta ja mies on vieläkin tiukempi. Kaikki on aina niin negatiivista hänelle. Huoh. Onneksi erosin.