Ostin avopuolisolle syntymäpäivälahjaksi lähes 190€ stereot, minä sain islanninhevosvaelluksen arvoltaan n. 130€, reilua?
Ja kukkakimpun, jonka hän oli ostanut alennuksesta. Harrastan hevosia, mutta onhan tuossa silti aikamoinen hintaero. Mitä ajattelisit tuollaisesta lahjasta puolin ja toisin? Olen vähän pettynyt.
Kommentit (41)
Minä vuokrasin miehelle sen 40v synttäri lahjaksi 500€ mökin viikonlopuksi minne sai lähteä kavereidensa kanssa ja itse sain siltä 40€ lahjakortin syöpäleikkauksen arven hierontaan :D Hetken harmitti mutta oma moka kun en kertonut mitä voisin haluta kun mies on tosi huono lahjojen ostaja ja hieronta tuli kyllä tarpeeseen.
Oisko esim. 6kk kuivakausi muistutuksena niin oppisi ostamaan oikean hintaluokan lahjan.
Ei pidä ap katsoa lahjahevosta suuhun, pitää olla kiitollinen, että on ylipäätään muistettu.
Jos on kovin tärkeää, että lahjanne ovat saman hintaiset, sopikaa etukäteen, että kumpikin käyttää toisen lahjaan tietyn summan. Tai jos tämä on haastavaa tietää etukäteen, sopikaa, että ensimmäisenä lahjan hankkinut kertoo kuinka paljon käytti rahaa ja toinen pyrkii sitten samaan ja tarvittaessa kertoo vastaavasti toiselle, jos budjetti ylittyi, jolloin ensimmäisenä lahjan hankkinut voi täydentää lahjan samaan arvoon. Tai sitten ette vain suhtaudu asiaan niin vakavasti. Ymmärrän kyllä, että harmittaisi, jos toinen olisi ostanut sadoilla euroilla hyvin mietittyjä lahjoja ja toinen taas antaisi sukat eli sikäli hintaluokka kannattaa sopia yhdessä.
Stereot? Vieläkö niitä nykyään on?!
Vierailija kirjoitti:
Ajattelen, että onpa halvat stereot.
Se oli munkin eka ajatus. Toinen oli, että olipa halpa hevosvaellus. Jossain on ollut isot alet.
Ei helvetti, lasketko oikeasti jotain euroja tuollaisessa? Pitääkö olla sentilleen sama summa että kelpaa, vai?
Ajattelen, että tuo teidän suhde ei tule kestämään.
Avopuolison antamassa lahjassa tärkeintä sulle on hinta ja se, ettet vaan itse maksa enemmän 🤦♀️
Lahjahan oli ihan napakymppi, mutta sillä ei näytä olevan väliä. Olet tyhmä. Toivottavasti mies huomaa asian pian ja etsii jonkun paremman.
Eikös se ajatus ollutkaan tärkein, kun lahjaa annetaan? Ei se hinta, vaan se ajatus ja se, että lahja olisi toiselle mieluinen ja siinä on otettu huomioon toisen kiinnostuksen kohteet ja mistä hän pitää.
Eroa oli 60 euroa.
Ja se ilmeisesti kyseisessä tapauksessa on useimpien mielestä ihan ok. Niin minunkin, kun ottaa huomioon, että stereoita voit varmaan itsekin käyttää ja niistä pääset hyötymään.
Kokonaan eri asia tuo 60 euroa olisi, jos toinen olisi ostanut vaikk 65 euroa maksavan hajuveden, ja toinen muistaisi toista 5 euroa maksavalla karkkirasialla.
Siinäkin ero on 60 euroa, mutta jokainen varmaan tajuaa, että ei ihan ole ok.
Tuossakin tapauksessa jossa toinen oli ostanut miehelleen 500e mökkireissun poikien kanssa vietettäväksi, ei edes yhdessä kimpassa. Ja toinen osti jonkun 40e syöpäarven hoidon, eroa on 460e.
Ei ole mielestäni ok.
Toisaalla tuo 460e ero voi olla ihan ok. Esim. toinen ostaa toiselle 2500e kauneusleikkauksen, ja toinen ostaa sitten toiselle 2040e maksavan vemputtimen luxus liikkeestä.
Nämä on suhteellisia juttuja.
Meillä oli ex-miehen kanssa aikoinaan tosi tiukkaa rahasta, kun lapset oli pieniä, kumpikaan meistä ei ollut työelämässä sairauksien takia.
Minä aina kielsin hankkimasta itselleni lahjaa, kun se lahjaan menevä raha tarvitaan arjessa. Yritin kyllä useasti vihjaista ihan suoraankin sanomalla, että lasten kanssa poimittu kukkakimppu olisi ihana yllätys ja arvostaisin kovasti. Lapset kyllä joskus keräsi minulle kukkia, mies ei koskaan nähnyt vaivaa. Ja ihania oli lasten kukkakimput <3
Joskus se harmitti, kun mies itse löysi nettikaupoista vuosittain jotain mitä välttämättä tarvitsee ja sellainen piti saada heti ja välittömästi. Tilaili itselleen ympärivuoden jos jonkin laista härpäkettä ja yrittäessäni toppuutella ettei olisi oikein varaa tämmöiseen 50-100euron juttuun, niin se oli sitten hänelle joko joulu-, synttäri-, nimppari tai isänpäivälahja ennakkoon. Yhteensä niihin ostoihin meni vuodessa helposti yli 200euroa. Olisi ollut ihan kiva, että hänkin olisi edes joskus miettinyt mikä on tarpeellista ja oikeasti välttämätöntä ostaa.
Kauheeta! Siis että miehesi ei tiennyt että lahjasumman piti olla 190 euroa ja että oli miettinyt oman lahjansa harrastuksesi mukaan. Otan osaa…
Luin vain avausviestin ja...
Toivoisin, että olisitte iältänne jotain teinisi. Koska tollanen hintavertailu ja myrtsäily synttärilahjan samanarvoisuudesta rahallisesti vois just kuulua heidän ikäisille. Ehkä?
Mutta kuulostaa aivan turhalta mielensäpahoittamiselta. En ymmärrä, miksi et voi olla onnellinen ja kiitollinen aivan huikeasta lahjasta! Kumppanisi on ajatellut juuri sinua! Tietää hevoskiinnostuksestasi, joten - mikä voisi olla parempi! Ja kukkakimppu synttärinä nyt on aina ihana huomionosoitus. Ellei sitten ole pahasti allerginen. Sä tuskin olet.
Ja. Voisin olettaa, että teillä - tai sulla - on nyt muitakin ongelmia parisuhteessasi kuin tuo rahallinen erotus lahjoissanne. Kannattaisi varmaan nyt ennemminkin keskittyä miettimään, mitkä asiat on elämässäsi hyvin ja mitkä asiat ovat sulle tärkeitä. Kuuluuko kumppanisi/parisuhteesi noiden asiaryhmien top3:een?
No jotenkin ymmärrän, että kyllä se hintaero voi harmittaa. Varsinkin, jos rahaa ei ole paljoa käytettävissä ja tuo erotus 60 e on itselle iso raha.
Meillä meni (ex)miehen kanssa niin, että minä pienituloisena yh:na ostin hänelle 80 e lahjakortin. Lisäksi oli sisäfilepihviä, hyvää viiniä, herkkuja. Ainakin satasen panostus kokonaisuudessaan hyvätuloisen sinkkumiehen synttäreihin. Minä jäin kokonaan ilman lahjaa tai edes kukkia syntymäpäivänäni. Kyllä oli pettymys ja harmitti tuo satsaukseni miehen syntymäpäiviin sen jälkeen. Nimittäin kyllä minulla olisi ollut itsellänikin paljon tarpeita, joihin tuon miehen musitamiseen menneen rahan olisi voinut käyttää.
STEREOT alle kahdensadan? Elävää makkaraa saa pilluväliin ilmaiseksikin vaikkapa lukion päättäjäisistä...
Vierailija kirjoitti:
Stereot? Vieläkö niitä nykyään on?!
On - itselläni on jo pelkässä virittimessä kiinni 200 euroa ja vahvistin sekä levari maksavat hieman enemmän.
Mieheni ei edes muista onnitella syntymäpäivinäni, ei puhettakaan lahjasta. En saa edes joululahjaa. Mitään.
Mietippä miten hyvin sulla on tällä elämän osa-alueella asiat. Saat ihan huippuja lahjoja. Minä en saa mieheltä mitään. Ikinä. En koskaan. Tajuatko?
Ja muistan itse hänen merkkipäivät aina. Ostan lahjat jne ja hemmottelen, koska rakastan häntä ja koska en suostu muuttumaan kaltaisekseen. En osaa enkä tahdo olla noin karu.
Enkä halua kostaa - ja kun sekään ei edes sattuisi häneen, vaan minuun. Minähän siitä vain kärsisin, jos en muistaisi häntä. Hänen mielestään aikuisten muistamiset ja lahjat ovat aivan totaalisen turhia.
Painostan häntä viemään äidilleen kukkia äitienpäivänä. Ei silti aina vie, varsinkaan jos en pääse mukaan. Hän ei vaan muista, kun asia ei kiinnosta.
Tämä on yksi mieheni huonoista puolista. Kaikilla niitä on. Rakkaus kestää tämän paremmin kuin jonkin vielä pahemman. Mutta onhan tämä asia ollut aika kurja juttu minulle nuorempana.
Siis häh, jos lahjat oli yllätyksiä niin eihän siinä mitään epäreilua ole että ei eurolleen samat summat satu. Ellette sitten sopineet että ostetaan 190e lahjat :---D Eikä tuo hintaero edes niin iso ole, tyyliin 10e kukat ja konvehtirasia, toisella 200e luksustelu elämykset. Semmoistakin sattuu ja ne on lahjoja, ne annetaan toisen iloksi eikä kaupankäynnin välineinä. Erilaisia tulotilanteitakin pareilla.