Alkoholistin rakastaminen tavallaan mahdotonta tai ainakin tuskallista?

Vierailija kirjoitti:

Äidilläni on syöpä ja alzheimerin tauti, isä on alkoholisti. Kumpi heistä on sairas? Jos sanot, etä isäni, niin loukkaat äitiäni ja minua.

Äitisi sairastaa syöpää ja muistisairautta. Isäsi on alkoholisti. Alkoholismi on krooninen sairaus.

Alkoholistin juomiseen on ulkopuolisen vaikea puuttua, jos halua ja motivaatiota lopettamiseen ei löydy. Ja useimmat alkoholistit ei voi vain vähentää juomista, vaan se on joko tai. Jos otat yhdenkin kaljan, niin sama ralli lähtee taas.

Vaikeaahan se on alkoholistia auttaa ja rakastaa, oli kyseessä kuka vaan läheinen. Joskus tekisi mieli itsekin raahata tuo yksi sukulainen pakkohoitoon ja pakottaa lopettamaan, mutta eipä ole sellaista mahdollisuutta ja tuskin olisi pidemmän päälle hyötyäkään.

Voi kai alkoholistia rakastaa, mutta ilman omaa vahvaa motivaatiotaan ei kukaan alkoholisti juomista lopeta. Eikä välttämättä siltikään onnistu lopettamaan, vaikka saisi lisäksi kaiken mahdollisen tuen yhteisöltä ja puolisoltaan. Repsahduksiakin sattuu useimmille jossain vaiheessa.

Ensiksi on alkoholisti joka juo paljon, liiallisen juomisen seurauksena hän sairastuu alkoholilismiin, eli et sairastu jos et juo niin paljon että sairastut. Aivan helvetillinen sairaus joka lopulta tappaa, myös läheiset on todella kovilla kun koko ajan on pelko  koska alkaa taas putki, persoonan muutokset ym. Totta kai tuosta on monet selvinnyt ja hengittää elämää tänäkin päivänä, mutta paljon makaa ihmisiä haudassa kun alkoholi vei. Näkisin että vaatii todellista päättäväisyyttä selviytyä, mutta yksilöstä paljon kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Yhtä helppoa kuin narkkarin rakastaminen.

Ja rahapeliriippuvaisen. Täysin verrattavissa alkoholismiin.