Lue keskustelun säännöt.
Avioehto - juristilla vai ei?
Maisa33
22.04.2022 |
Avioehtopohjia löytää netistä ilmaiseksi, voi tilata juristilta n 100e tai käydä juristin kanssa tekemässä n 300e.
Onko noissa ihan oikeasti jotain eroa, kannattaako maksaa?
Kommentit (34)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Omistusoikeus EI siirry mihinkään automaattisesti. Pääasiassa tasinko maksetaan rahana, sitä telkkaa ja autoo ei aleta sahaamaan kahtia. :D
Yleensä arvokkaampi omaisuus realisoidaan ja jaetaan rahat, jos päädytään pesänjakajan käyttöön. Jos jaettava omaisuus on telkka ja auto, eihän niistä saada sopujakoa, vaan auto myydään, ja jaetaan tasan rahat ja telkka vaikka.
Jos toinen vaikka kostaakseen haluaa sen auton, jota toinen rakastaa, tuo voi olla ihan realistinen lopputulos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on tarkoitus tehdä täysin poissulkeva avioehto molempiin suuntiin, tekisin itse (ja olen tehnyt). Jos pitäisi erotella omaisuutta, miettiä tulevia perintöjä tai reilua jakoa, koska toinen osapuoli on ollut perheenperustamisen takia pois työelämästä, teettäisin juristilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina juristilla. Erityisesti silloin, kun on omien omaisuuksien lisäksi yhteistä omaisuutta, ja varsinkin silloin jos yhteiseksi ajateltua omaisuutta on vain toisen nimissä.
Kyllähän sen avioehdon saa rustattua itsekin eikä sellaista edes tarvitse jos ero sujuu sopuisasti yhteisymmärryksessä, mutta avioero on lähes tulkoon aina jossain määrin riitaisa ja se onkin sitten raskas homma, jos avioehdossa onkin jokin muotovirhe tai muutoin käynyt joku kämmi. Jokunen satku on pieni hinta maksaa siitä mielenrauhasta, että tiedät papereiden varmasti olevan kunnossa.
Avioerossa ei ole kuin yhteistä omaisuutta. Otetaan aviomiehen omaisuus ja otetaan vaimon omaisuus ja otetaan parin loppu omaisuus, lasketaan yhteen, ja jaetaan kahtia. Ainoat poikkeukset on erilaisilla sopimuksilla erikseen erotettu omaisuus (kuten peritty omaisuus, jossa testamentissa estetään päätyminen ulos suvusta).
Tässä sen just näkee. Omistusoikeus ei katoa mihinkään aviossa eikä erossa. Jannen auto on aina Jannen auto. Tasinkoa voi joutua maksamaan (mitä varten Janne voi auton myydä), mutta omistusoikeus ei automaattisesti katoa yhtään mihinkään.
Haluatko varmasti lukita vastauksesi?
"Lähtökohtaisesti, mikäli avioliiton aikana ei ole tehty avioehtoa, molempien puolisoiden nimissä oleva omaisuus lasketaan liiton päättyessä yhteen ja puolitetaan tasan molemmille. Myös niissä tapauksissa, kun toisen puolison omaisuus on merkittävästi suurempi tai pienempi kuin avioliittoa solmittaessa."
"Jos puolisot eivät pääse omaisuuden jakamisesta sopuun ja avioehtoa ei ole, osituksen toimittaa tuomioistuimen määräämä pesänjakajan."
https://www.op.fi/henkiloasiakkaat/teemat/parisuhde/avioeron-kynnyksella
Olen eri kuin tuo lainaamasi, mutta jos tarkkaan luet niin hän puhuu _omistusoikeudesta_, ja se säilyy erotilanteessakin. Omaisuuden _arvo_ lasketaan toki yhteen kuten OP:n sivuilla sanotaan, mutta tässäkään et menetä auton _omistusoikeutta_.
No mitä väliä tällä on?
Kuvittele, että miehesi on hankkinut vaikkapa harvinaisen käsilaukun, johon olet todella kiintynyt ja jollaista ei enää mistään saa. Kun eron hetki tulee, arviodaan käsilaukun arvoksi 2000 - 20 000 euroa, koska kyseessä on sellainen harvinaisuus, jonka arvo on vaikea määrittää. Tässä tilanteessa miehelle riittää, että hän suorittaa tuon vähimmäismäärän sinulle _euroina_, eikä sinulla ole mitään mahdollisuutta vaatia eurojen sijaan laukkua - sillä laukku on miehen _omistama_.
Toki jos miehellä ei ole rahaa maksaa euroina, tai jos hänellä on hyvää tahtoa, voi hän sen laukun sinulle antaa.
Ja tämä laukku on vain hyvin yksinkertainen esimerkki. Käytännössä yritysvarallisuuden arvo on usein vaikeaa määrittää tarkasti, ja arvostuksessa voi olla eroa miljoonia euroja. Tällöin on paljon mukavampaa olla se joka osakkeet _omistaa_.
Olet tuossa nimenomaan väärässä, jos asiasta ei päästä yhteisymmärrykseen ja tuohon määrätään pesänjakaja. Pesänjakaja määrätään juuri silloin, kun molemmat vaikka haluavat laukun itselleen, ja siitä vaan riidellään. Omistusoikeus ennen eroa ei vaikuta asiaan mitään enää siinä kohtaa.
Pesänjakava voi vaikka realisoida sen käsilaukun (se myydään) ja sitten jakaa saadut rahat tasan.
Tai pesänjakaja määrää laukun naiselle ja sitä vastaavan määrän muuta omaisuutta miehelle osituksessa.
No joo, menee semantiikan puolelle, mutta väitteeni siitä, että omistusoikeus säilyy erotilanteessa, on sinänsä yhä totta.
Vaikka pesänjakaja määrätään / toinen osapuoli hakee sen määräämistä ei irtaimen omistusoikeudesta vieläkään tule yhteistä. Tällöin toki huutokaupan seurauksena omistusoikeus voi vaihtua tai sen alkuperäinen omistaja voi huutaa sen itselleen.
Voit vain kuvitella paljonko ulkopuolinen/puoliso on valmis maksamaan esim. Yhdenyhtiön osakkeista, jonka tulos perustuu omistajan tekemään työpanokseen :).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina juristilla. Erityisesti silloin, kun on omien omaisuuksien lisäksi yhteistä omaisuutta, ja varsinkin silloin jos yhteiseksi ajateltua omaisuutta on vain toisen nimissä.
Kyllähän sen avioehdon saa rustattua itsekin eikä sellaista edes tarvitse jos ero sujuu sopuisasti yhteisymmärryksessä, mutta avioero on lähes tulkoon aina jossain määrin riitaisa ja se onkin sitten raskas homma, jos avioehdossa onkin jokin muotovirhe tai muutoin käynyt joku kämmi. Jokunen satku on pieni hinta maksaa siitä mielenrauhasta, että tiedät papereiden varmasti olevan kunnossa.
Avioerossa ei ole kuin yhteistä omaisuutta. Otetaan aviomiehen omaisuus ja otetaan vaimon omaisuus ja otetaan parin loppu omaisuus, lasketaan yhteen, ja jaetaan kahtia. Ainoat poikkeukset on erilaisilla sopimuksilla erikseen erotettu omaisuus (kuten peritty omaisuus, jossa testamentissa estetään päätyminen ulos suvusta).
Tässä sen just näkee. Omistusoikeus ei katoa mihinkään aviossa eikä erossa. Jannen auto on aina Jannen auto. Tasinkoa voi joutua maksamaan (mitä varten Janne voi auton myydä), mutta omistusoikeus ei automaattisesti katoa yhtään mihinkään.
Haluatko varmasti lukita vastauksesi?
"Lähtökohtaisesti, mikäli avioliiton aikana ei ole tehty avioehtoa, molempien puolisoiden nimissä oleva omaisuus lasketaan liiton päättyessä yhteen ja puolitetaan tasan molemmille. Myös niissä tapauksissa, kun toisen puolison omaisuus on merkittävästi suurempi tai pienempi kuin avioliittoa solmittaessa."
"Jos puolisot eivät pääse omaisuuden jakamisesta sopuun ja avioehtoa ei ole, osituksen toimittaa tuomioistuimen määräämä pesänjakajan."
https://www.op.fi/henkiloasiakkaat/teemat/parisuhde/avioeron-kynnyksella
Olen eri kuin tuo lainaamasi, mutta jos tarkkaan luet niin hän puhuu _omistusoikeudesta_, ja se säilyy erotilanteessakin. Omaisuuden _arvo_ lasketaan toki yhteen kuten OP:n sivuilla sanotaan, mutta tässäkään et menetä auton _omistusoikeutta_.
No mitä väliä tällä on?
Kuvittele, että miehesi on hankkinut vaikkapa harvinaisen käsilaukun, johon olet todella kiintynyt ja jollaista ei enää mistään saa. Kun eron hetki tulee, arviodaan käsilaukun arvoksi 2000 - 20 000 euroa, koska kyseessä on sellainen harvinaisuus, jonka arvo on vaikea määrittää. Tässä tilanteessa miehelle riittää, että hän suorittaa tuon vähimmäismäärän sinulle _euroina_, eikä sinulla ole mitään mahdollisuutta vaatia eurojen sijaan laukkua - sillä laukku on miehen _omistama_.
Toki jos miehellä ei ole rahaa maksaa euroina, tai jos hänellä on hyvää tahtoa, voi hän sen laukun sinulle antaa.
Ja tämä laukku on vain hyvin yksinkertainen esimerkki. Käytännössä yritysvarallisuuden arvo on usein vaikeaa määrittää tarkasti, ja arvostuksessa voi olla eroa miljoonia euroja. Tällöin on paljon mukavampaa olla se joka osakkeet _omistaa_.
Olet tuossa nimenomaan väärässä, jos asiasta ei päästä yhteisymmärrykseen ja tuohon määrätään pesänjakaja. Pesänjakaja määrätään juuri silloin, kun molemmat vaikka haluavat laukun itselleen, ja siitä vaan riidellään. Omistusoikeus ennen eroa ei vaikuta asiaan mitään enää siinä kohtaa.
Pesänjakava voi vaikka realisoida sen käsilaukun (se myydään) ja sitten jakaa saadut rahat tasan.
Tai pesänjakaja määrää laukun naiselle ja sitä vastaavan määrän muuta omaisuutta miehelle osituksessa.
No joo, menee semantiikan puolelle, mutta väitteeni siitä, että omistusoikeus säilyy erotilanteessa, on sinänsä yhä totta.
Vaikka pesänjakaja määrätään / toinen osapuoli hakee sen määräämistä ei irtaimen omistusoikeudesta vieläkään tule yhteistä. Tällöin toki huutokaupan seurauksena omistusoikeus voi vaihtua tai sen alkuperäinen omistaja voi huutaa sen itselleen.
Voit vain kuvitella paljonko ulkopuolinen/puoliso on valmis maksamaan esim. Yhdenyhtiön osakkeista, jonka tulos perustuu omistajan tekemään työpanokseen :).
Firman voi joku kilpailija ostaa, ja saada vaikka patentit ja asiakastietokannat sillä rahalla, vaikka toiminta loppuisikin. Toinen puoliso saa rahaa, ei firmaa. Firman omistanut puoliso menettää firman. Voi olla vaikka toiminimi (eli yritys ON toinen puoliso), ei vaikuta asiaan mitenkään.
Avioerossa omistus ei säily, kun pesänjako tapahtuu. Ei ole semantiikkaa.
Vierailija kirjoitti:
Jos on tarkoitus tehdä täysin poissulkeva avioehto molempiin suuntiin, tekisin itse (ja olen tehnyt). Jos pitäisi erotella omaisuutta, miettiä tulevia perintöjä tai reilua jakoa, koska toinen osapuoli on ollut perheenperustamisen takia pois työelämästä, teettäisin juristilla.
Tuo perintöjuttu on ongelmallinen, jos on uusperhe ja toisella on lapsia edellisestä avioliitosta.
Jos tuo toinen kuolee, lapset saavatkin perintönä avioparin omaisuudesta osuuden.. Ei ole pakko maksaa tasinkoa, mutta rajoittaa elämää silti henkiin jääneen osalta, kun kämppä yms. ei ole oikeasti oma enää. Tilanne on erityisen katastrofaalinen, jos tyhjätasku kuolee, ja varakas ei, jolloin varakkaan omaisuudesta suuri osa juuri siirtyi tyhjätaskun lapsille.
Uusperhekuviossa avioehto on todella tärkeä tuon takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu mikä avioehdon tahtotila on.
Yleensä ajatus on se, että molemmat saavat pitää oman omaisuutensa ja varansa, jotka on hankittu ennen avioliittoa. Tämä kuulostaa nopeasti hyvältä, mutta tosiasiassa yleensä tarkoitetaan, että molemmat saavat pitää omaisuutensa ja varansa, jotka eivät ole yhdessä hankittu avioliiton aikana.
Jälkimmäinen tarkoittaa, että perinnöt, sukumökit, avioliiton aikana esim. toisen perustama yritys, ym. eivät kuulu avio-oikeuden piiriin. Ensimmäinen tarkoittaa, että kuuluu ja tästäkös ne riidat syntyvätkin.
Omasta mielestäni on reilua, että kaikki se omaisuus joka on hankittu molempien myötävaikutuksella, jaetaan molemmille. Ongelma on esim. juuri yrittäjyys. Sanotaan, että toinen on ollut kotona lasten kanssa ja toinen pyörittänyt yritystä. Lasten hoito on mahdollistanut tämän yritystoiminnan, mutta eron hetkellä lasten hoidolla ei ole juurikaan arvoa. Yrityksen arvo on syntynyt vain siihen tehdystä työstä joka kuuluu työn tehneelle osapuolelle.
Yleiseksi ohjeeksi neuvoisin, että KESKUSTELKAA tahtotila ENSIN perinpohjin!
Alkuperäiseen kysymykseen vastaten: juristilla ilman muuta. Menee varmasti oikein ja kaikki asiat tulee huomioitua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on tarkoitus tehdä täysin poissulkeva avioehto molempiin suuntiin, tekisin itse (ja olen tehnyt). Jos pitäisi erotella omaisuutta, miettiä tulevia perintöjä tai reilua jakoa, koska toinen osapuoli on ollut perheenperustamisen takia pois työelämästä, teettäisin juristilla.
Tuo perintöjuttu on ongelmallinen, jos on uusperhe ja toisella on lapsia edellisestä avioliitosta.
Jos tuo toinen kuolee, lapset saavatkin perintönä avioparin omaisuudesta osuuden.. Ei ole pakko maksaa tasinkoa, mutta rajoittaa elämää silti henkiin jääneen osalta, kun kämppä yms. ei ole oikeasti oma enää. Tilanne on erityisen katastrofaalinen, jos tyhjätasku kuolee, ja varakas ei, jolloin varakkaan omaisuudesta suuri osa juuri siirtyi tyhjätaskun lapsille.
Uusperhekuviossa avioehto on todella tärkeä tuon takia.
Eihän tuossa lasten vanhempi ole tyhjätasku, jos perittävää lapsille tulee. Jos aviopari valitsee jättää avioehdon tekemättä, omaisuudenjaosta on silloin sovittu. Varakkaan lesken omaisuus ei voi päätyä puolison lapsille perintönä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on mieheni kanssa avioehto. Miehelläni oli perittyä varallisuutta, minä täysin tyhjätasku (toki tulen perimään varakkaan vanhempani...ehkä)
Minulle avioehto ei ole mikään hävettävä salaisuus, kerron siitä jos asiasta tulee puhe. Miehelle tuntuu vähän hyshys-asia olevan.
Vähän asiaa sivuten =)
Annat elämästäsi parhaat vuodet miehelle joka ei halua antaa sinulle siitä hyvästä mitään. Ei ihme ettei mies halua kertoa avioehdosta muille.
Miksi hänen pitäisi saada miehen perittyä omaisuutta? Mistä sinä tiedät mitä hän antaa avioliiton aikana vaikka maksaisi kaikki kulut.
Eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina juristilla. Erityisesti silloin, kun on omien omaisuuksien lisäksi yhteistä omaisuutta, ja varsinkin silloin jos yhteiseksi ajateltua omaisuutta on vain toisen nimissä.
Kyllähän sen avioehdon saa rustattua itsekin eikä sellaista edes tarvitse jos ero sujuu sopuisasti yhteisymmärryksessä, mutta avioero on lähes tulkoon aina jossain määrin riitaisa ja se onkin sitten raskas homma, jos avioehdossa onkin jokin muotovirhe tai muutoin käynyt joku kämmi. Jokunen satku on pieni hinta maksaa siitä mielenrauhasta, että tiedät papereiden varmasti olevan kunnossa.
Avioerossa ei ole kuin yhteistä omaisuutta. Otetaan aviomiehen omaisuus ja otetaan vaimon omaisuus ja otetaan parin loppu omaisuus, lasketaan yhteen, ja jaetaan kahtia. Ainoat poikkeukset on erilaisilla sopimuksilla erikseen erotettu omaisuus (kuten peritty omaisuus, jossa testamentissa estetään päätyminen ulos suvusta).
Tässä sen just näkee. Omistusoikeus ei katoa mihinkään aviossa eikä erossa. Jannen auto on aina Jannen auto. Tasinkoa voi joutua maksamaan (mitä varten Janne voi auton myydä), mutta omistusoikeus ei automaattisesti katoa yhtään mihinkään.
Haluatko varmasti lukita vastauksesi?
"Lähtökohtaisesti, mikäli avioliiton aikana ei ole tehty avioehtoa, molempien puolisoiden nimissä oleva omaisuus lasketaan liiton päättyessä yhteen ja puolitetaan tasan molemmille. Myös niissä tapauksissa, kun toisen puolison omaisuus on merkittävästi suurempi tai pienempi kuin avioliittoa solmittaessa."
"Jos puolisot eivät pääse omaisuuden jakamisesta sopuun ja avioehtoa ei ole, osituksen toimittaa tuomioistuimen määräämä pesänjakajan."
https://www.op.fi/henkiloasiakkaat/teemat/parisuhde/avioeron-kynnyksella
Olen eri kuin tuo lainaamasi, mutta jos tarkkaan luet niin hän puhuu _omistusoikeudesta_, ja se säilyy erotilanteessakin. Omaisuuden _arvo_ lasketaan toki yhteen kuten OP:n sivuilla sanotaan, mutta tässäkään et menetä auton _omistusoikeutta_.
No mitä väliä tällä on?
Kuvittele, että miehesi on hankkinut vaikkapa harvinaisen käsilaukun, johon olet todella kiintynyt ja jollaista ei enää mistään saa. Kun eron hetki tulee, arviodaan käsilaukun arvoksi 2000 - 20 000 euroa, koska kyseessä on sellainen harvinaisuus, jonka arvo on vaikea määrittää. Tässä tilanteessa miehelle riittää, että hän suorittaa tuon vähimmäismäärän sinulle _euroina_, eikä sinulla ole mitään mahdollisuutta vaatia eurojen sijaan laukkua - sillä laukku on miehen _omistama_.
Toki jos miehellä ei ole rahaa maksaa euroina, tai jos hänellä on hyvää tahtoa, voi hän sen laukun sinulle antaa.
Ja tämä laukku on vain hyvin yksinkertainen esimerkki. Käytännössä yritysvarallisuuden arvo on usein vaikeaa määrittää tarkasti, ja arvostuksessa voi olla eroa miljoonia euroja. Tällöin on paljon mukavampaa olla se joka osakkeet _omistaa_.
Olet tuossa nimenomaan väärässä, jos asiasta ei päästä yhteisymmärrykseen ja tuohon määrätään pesänjakaja. Pesänjakaja määrätään juuri silloin, kun molemmat vaikka haluavat laukun itselleen, ja siitä vaan riidellään. Omistusoikeus ennen eroa ei vaikuta asiaan mitään enää siinä kohtaa.
Pesänjakava voi vaikka realisoida sen käsilaukun (se myydään) ja sitten jakaa saadut rahat tasan.
Tai pesänjakaja määrää laukun naiselle ja sitä vastaavan määrän muuta omaisuutta miehelle osituksessa.
No joo, menee semantiikan puolelle, mutta väitteeni siitä, että omistusoikeus säilyy erotilanteessa, on sinänsä yhä totta.
Vaikka pesänjakaja määrätään / toinen osapuoli hakee sen määräämistä ei irtaimen omistusoikeudesta vieläkään tule yhteistä. Tällöin toki huutokaupan seurauksena omistusoikeus voi vaihtua tai sen alkuperäinen omistaja voi huutaa sen itselleen.
Voit vain kuvitella paljonko ulkopuolinen/puoliso on valmis maksamaan esim. Yhdenyhtiön osakkeista, jonka tulos perustuu omistajan tekemään työpanokseen :).
Firman voi joku kilpailija ostaa, ja saada vaikka patentit ja asiakastietokannat sillä rahalla, vaikka toiminta loppuisikin. Toinen puoliso saa rahaa, ei firmaa. Firman omistanut puoliso menettää firman. Voi olla vaikka toiminimi (eli yritys ON toinen puoliso), ei vaikuta asiaan mitenkään.
Avioerossa omistus ei säily, kun pesänjako tapahtuu. Ei ole semantiikkaa.
Kännykällä ei malta pitkästi kirjoittaa, mutta kerrataan nyt vielä:
1. Alkuperäinen väite: "Omistusoikeus ei katoa mihinkään aviossa eikä erossa. Jannen auto on aina Jannen auto."
Vastaus: Puolisoilla on toistensa omaisuuteen avio-oikeus mikä ei ole synonyymi omistusoikeudelle. Avio-oikeus realisoituu erotilanteessa. Se ei kuitenkaan kumoa / muuta / yhdistä jo vallinneita omistusoikeuksia.
Selkokielellä: Ei Jannen autolle traficomiin merkitty omistusoikeus muutu miksikään "1/2 omistusoikeus Janne ja 1/2 omistusoikeus Puoliso" kun avioerohakemus on laitettu vireille.
2. Hämmensit soppaa yleistämällä kaikki avioerot pesänjakajaa tarvittaviin tilanteisiin.
Vastaus: Tässäkin tilanteessa, kun pesänjakaja on määrätty, omaisuus on yhä kummankin puolison omissa nimissä, joskin tätä omistusoikeutta rajoittaa pesänjakajan vallintaoikeus eli oikeus myydä sitä (toki vasta tuomioistuimen päätöksen jälkeen).
Lain mukaan tasinko voidaan _aina_ suorittaa rahassa, eli niin kauan kun rahaa löytyy pesänjakaja, ei voi myydä omaisuutta ellei erityistä syytä ole. Erityisenä syynä voidaan pitää tuotteen harvinaisuudesta johtuvaa vaikeutta sen arvon määrittämiseksi. Jos Jannen autosta on saatavissa luotettavaa hintavertailutietoa, pesänjakaja ei sitä myy ja Janne säilyttää autonsa _omistusoikeuden_ antamalla euroja tasinkona.
Jos taas kyseessä vaikeasti arvostettava tavara niin pesänjakaja laittaa sen myyntiin ja Janne voi huutaa sen korkeimmalla tarjouksella itselleen.
Tällöin lopputuloksena;
1) pesänjakaja sai tavaralle hinnan,
2) Janne suoritti huutokauppahinnalla tasingon euroina ja;
3) Janne _omistaa_ yhä tavaran eikä se missään välissä ollut yhteisomistuksessa tai muutoinkaan puolison omaisuutta.
Huom! Viestisi perusteella sekoitat tilanteen siihen kun omaisuus on ollut yhteisomistuksessa jo ennen eroa. Tällöin pesänjakaja useimmiten purkaa nimenomaan myymällä koko omaisuuserän parhaan arvon saadakseen.
Jos ei vieläkään auennut niin kannattaa ottaa iltasaduksi vaikkapa Aulis Aarnion kirja "Perhevarallisuusoikeus".
Jos avioehto on monimutkainen tai et ymmärrä sen vaikutusta/sisältöä, niin silloin kannattaa käyttää juristia. Netin kautta huomattavasti halvempaa kuin kasvotusten tapaaminen. Jos avioehto on perusmuotoinen (esim. kokonaan poissulkeva tai avioerossa poissulkeva), niin siitä muutamasta netistäkin ilmaisesti löytyvästä lauseesta tuntuu turhalta maksaa ainakaan satasta enempää.
Kirjastosta saa lainattua juristin kirjoittaman kirjan, jossa käydään läpi avioehtosopimuksen suunnittelu ja laatiminen kohta kohdalta malleineen. Tämän avulla laadimme oman avioehtomme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa käydä juristilla. Jos toisen puolison vanhemmat ovat tehneet testamentin, jolla lapsen puolisolla ei ole oikeutta perintöön, niin avioerossa sitä ei oteta huomioon, mutta toisen perintö menee jakoon. Eihän lapset tiedä, ovatko omat vanhemmat tehneet testamentin vai ei.
Tarkoitatko, että silloin pitäisi sulkea kaikki perinnöt kokonaan avioikeuden ulkopuolelle ihan vaan varmuuden vuoksi? Itse haluan, että puolisoni saa kaiken minulta jäävän omaisuuden sitten kun kuolen, vaikka hänen vanhempansa olisi sulkeneet minut pois perinnöstä. Tämä saattaa olla hyvinkin mahdollinen tilanne minulle, koska puolisoni vanhemmat vaikuttaa olevan huomattavasti lakitietoisempia kuin omani. Ei se silti minua haittaa, niin että "kostaisin" sen puolisolleni.
Olen kyllä pohtinut miten sukuun palaava perintö vaikuttaa sitten ositukseen tai puolison perinnönjakoon. Sanotaan vaikka, että puolisoni perii 10 000 € ja minut on poissuljettu testamentilla tästä perinnöstä. Rahaa käytetään yleisiin elinkustannuksiin, kuten ruokaan. Jos puolisoni kuolee ensin, niin meneeko silti koko 10 000 € takaisin puolisoni suvulle vai miten rahan käyttö tähän vaikuttaa? Pitääkö perintö jotenkin pitää erillään muusta omaisuudesta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina juristilla. Erityisesti silloin, kun on omien omaisuuksien lisäksi yhteistä omaisuutta, ja varsinkin silloin jos yhteiseksi ajateltua omaisuutta on vain toisen nimissä.
Kyllähän sen avioehdon saa rustattua itsekin eikä sellaista edes tarvitse jos ero sujuu sopuisasti yhteisymmärryksessä, mutta avioero on lähes tulkoon aina jossain määrin riitaisa ja se onkin sitten raskas homma, jos avioehdossa onkin jokin muotovirhe tai muutoin käynyt joku kämmi. Jokunen satku on pieni hinta maksaa siitä mielenrauhasta, että tiedät papereiden varmasti olevan kunnossa.
Avioerossa ei ole kuin yhteistä omaisuutta. Otetaan aviomiehen omaisuus ja otetaan vaimon omaisuus ja otetaan parin loppu omaisuus, lasketaan yhteen, ja jaetaan kahtia. Ainoat poikkeukset on erilaisilla sopimuksilla erikseen erotettu omaisuus (kuten peritty omaisuus, jossa testamentissa estetään päätyminen ulos suvusta).
Tässä sen just näkee. Omistusoikeus ei katoa mihinkään aviossa eikä erossa. Jannen auto on aina Jannen auto. Tasinkoa voi joutua maksamaan (mitä varten Janne voi auton myydä), mutta omistusoikeus ei automaattisesti katoa yhtään mihinkään.
Haluatko varmasti lukita vastauksesi?
"Lähtökohtaisesti, mikäli avioliiton aikana ei ole tehty avioehtoa, molempien puolisoiden nimissä oleva omaisuus lasketaan liiton päättyessä yhteen ja puolitetaan tasan molemmille. Myös niissä tapauksissa, kun toisen puolison omaisuus on merkittävästi suurempi tai pienempi kuin avioliittoa solmittaessa."
"Jos puolisot eivät pääse omaisuuden jakamisesta sopuun ja avioehtoa ei ole, osituksen toimittaa tuomioistuimen määräämä pesänjakajan."
https://www.op.fi/henkiloasiakkaat/teemat/parisuhde/avioeron-kynnyksella
Olen eri kuin tuo lainaamasi, mutta jos tarkkaan luet niin hän puhuu _omistusoikeudesta_, ja se säilyy erotilanteessakin. Omaisuuden _arvo_ lasketaan toki yhteen kuten OP:n sivuilla sanotaan, mutta tässäkään et menetä auton _omistusoikeutta_.
No mitä väliä tällä on?
Kuvittele, että miehesi on hankkinut vaikkapa harvinaisen käsilaukun, johon olet todella kiintynyt ja jollaista ei enää mistään saa. Kun eron hetki tulee, arviodaan käsilaukun arvoksi 2000 - 20 000 euroa, koska kyseessä on sellainen harvinaisuus, jonka arvo on vaikea määrittää. Tässä tilanteessa miehelle riittää, että hän suorittaa tuon vähimmäismäärän sinulle _euroina_, eikä sinulla ole mitään mahdollisuutta vaatia eurojen sijaan laukkua - sillä laukku on miehen _omistama_.
Toki jos miehellä ei ole rahaa maksaa euroina, tai jos hänellä on hyvää tahtoa, voi hän sen laukun sinulle antaa.
Ja tämä laukku on vain hyvin yksinkertainen esimerkki. Käytännössä yritysvarallisuuden arvo on usein vaikeaa määrittää tarkasti, ja arvostuksessa voi olla eroa miljoonia euroja. Tällöin on paljon mukavampaa olla se joka osakkeet _omistaa_.
Olet tuossa nimenomaan väärässä, jos asiasta ei päästä yhteisymmärrykseen ja tuohon määrätään pesänjakaja. Pesänjakaja määrätään juuri silloin, kun molemmat vaikka haluavat laukun itselleen, ja siitä vaan riidellään. Omistusoikeus ennen eroa ei vaikuta asiaan mitään enää siinä kohtaa.
Pesänjakava voi vaikka realisoida sen käsilaukun (se myydään) ja sitten jakaa saadut rahat tasan.
Tai pesänjakaja määrää laukun naiselle ja sitä vastaavan määrän muuta omaisuutta miehelle osituksessa.
No joo, menee semantiikan puolelle, mutta väitteeni siitä, että omistusoikeus säilyy erotilanteessa, on sinänsä yhä totta.
Vaikka pesänjakaja määrätään / toinen osapuoli hakee sen määräämistä ei irtaimen omistusoikeudesta vieläkään tule yhteistä. Tällöin toki huutokaupan seurauksena omistusoikeus voi vaihtua tai sen alkuperäinen omistaja voi huutaa sen itselleen.
Voit vain kuvitella paljonko ulkopuolinen/puoliso on valmis maksamaan esim. Yhdenyhtiön osakkeista, jonka tulos perustuu omistajan tekemään työpanokseen :).
Firman voi joku kilpailija ostaa, ja saada vaikka patentit ja asiakastietokannat sillä rahalla, vaikka toiminta loppuisikin. Toinen puoliso saa rahaa, ei firmaa. Firman omistanut puoliso menettää firman. Voi olla vaikka toiminimi (eli yritys ON toinen puoliso), ei vaikuta asiaan mitenkään.
Avioerossa omistus ei säily, kun pesänjako tapahtuu. Ei ole semantiikkaa.
Kännykällä ei malta pitkästi kirjoittaa, mutta kerrataan nyt vielä:
1. Alkuperäinen väite: "Omistusoikeus ei katoa mihinkään aviossa eikä erossa. Jannen auto on aina Jannen auto."
Vastaus: Puolisoilla on toistensa omaisuuteen avio-oikeus mikä ei ole synonyymi omistusoikeudelle. Avio-oikeus realisoituu erotilanteessa. Se ei kuitenkaan kumoa / muuta / yhdistä jo vallinneita omistusoikeuksia.
Selkokielellä: Ei Jannen autolle traficomiin merkitty omistusoikeus muutu miksikään "1/2 omistusoikeus Janne ja 1/2 omistusoikeus Puoliso" kun avioerohakemus on laitettu vireille.
2. Hämmensit soppaa yleistämällä kaikki avioerot pesänjakajaa tarvittaviin tilanteisiin.
Vastaus: Tässäkin tilanteessa, kun pesänjakaja on määrätty, omaisuus on yhä kummankin puolison omissa nimissä, joskin tätä omistusoikeutta rajoittaa pesänjakajan vallintaoikeus eli oikeus myydä sitä (toki vasta tuomioistuimen päätöksen jälkeen).
Lain mukaan tasinko voidaan _aina_ suorittaa rahassa, eli niin kauan kun rahaa löytyy pesänjakaja, ei voi myydä omaisuutta ellei erityistä syytä ole. Erityisenä syynä voidaan pitää tuotteen harvinaisuudesta johtuvaa vaikeutta sen arvon määrittämiseksi. Jos Jannen autosta on saatavissa luotettavaa hintavertailutietoa, pesänjakaja ei sitä myy ja Janne säilyttää autonsa _omistusoikeuden_ antamalla euroja tasinkona.
Jos taas kyseessä vaikeasti arvostettava tavara niin pesänjakaja laittaa sen myyntiin ja Janne voi huutaa sen korkeimmalla tarjouksella itselleen.
Tällöin lopputuloksena;
1) pesänjakaja sai tavaralle hinnan,
2) Janne suoritti huutokauppahinnalla tasingon euroina ja;
3) Janne _omistaa_ yhä tavaran eikä se missään välissä ollut yhteisomistuksessa tai muutoinkaan puolison omaisuutta.Huom! Viestisi perusteella sekoitat tilanteen siihen kun omaisuus on ollut yhteisomistuksessa jo ennen eroa. Tällöin pesänjakaja useimmiten purkaa nimenomaan myymällä koko omaisuuserän parhaan arvon saadakseen.
Jos ei vieläkään auennut niin kannattaa ottaa iltasaduksi vaikkapa Aulis Aarnion kirja "Perhevarallisuusoikeus".
Ja juuri tämän takia avioehto kannattaa tehdä juristilla. Ne tietää mitä ne tekee eikä sekota ja sotke asioita.
Olet tuossa nimenomaan väärässä, jos asiasta ei päästä yhteisymmärrykseen ja tuohon määrätään pesänjakaja. Pesänjakaja määrätään juuri silloin, kun molemmat vaikka haluavat laukun itselleen, ja siitä vaan riidellään. Omistusoikeus ennen eroa ei vaikuta asiaan mitään enää siinä kohtaa.
Pesänjakava voi vaikka realisoida sen käsilaukun (se myydään) ja sitten jakaa saadut rahat tasan.
Tai pesänjakaja määrää laukun naiselle ja sitä vastaavan määrän muuta omaisuutta miehelle osituksessa.