Kysymys pitkille ihmisille

Olen henkisesti pitkä. Voinko vastata tähän ketjuun?

Kaverini on mua yli 20cm lyhyempi. Hän menee huomenna yliopistolle opettamaan ja tutkimaan ja mitälie fiksua tekeekään. Minä menen lajittelemaan postia. Joten ei, ei tule ylipätevää oloa.

Vierailija kirjoitti:

Itse tunnen sääliä lyhyitä miehiä kohtaan. Mietin aina että pahoittaako mielensä kun näkee minut, 190cm miehen, ja alkaa murehtimaan omaa lyhyyttään. Siksi yritän aina olla erityisen hellävarainen lyhyiden miesten kanssa jutellessa, esim niin ettei vahingossa mainitse pituuksista mitään.

Saattaa tulla yllätyksenä, mutta monilla lyhyillä miehillä on hiukan (tai huomattavastikin) parempi itsetunto kuin tunnut kuvittelevan :'D

Ei se pituus sinusta mitään ylivertaista, alemmuudentunnetta aiheuttavaa urosta tee.

Pelkään lyvyitä ihmisiä. Jatkuvaa vittuilua ja ilkeyttä sekä pienikokoisilta miehiltä että naisilta. En jaksa enää, joten välttelen teitä.

N183, 54v

Olen 182 cm pitkä ja mulla on huono itsetunto, en juuri ajattele pahaa muista ihmisistä. Enemmän ajattelen että mua pidetään outona hujoppina.

Vierailija kirjoitti:

Itse tunnen sääliä lyhyitä miehiä kohtaan. Mietin aina että pahoittaako mielensä kun näkee minut, 190cm miehen, ja alkaa murehtimaan omaa lyhyyttään. Siksi yritän aina olla erityisen hellävarainen lyhyiden miesten kanssa jutellessa, esim niin ettei vahingossa mainitse pituuksista mitään.

Älä turhaan sääli. Mulla löytyy senttejä sitten sitäkin enemmän housujen sisäpuolelta.

T. 170 cm mies

Joskus oikein lyhyen henkilön kohdatessa kokoero tuntuu vähän hassulta, mutta ei tietenkään niin, että kumpikaan olisi toista parempi.

Itse keskimittaisena mietin joskus miltä itseäni reilusti pidemmät eli jotain vaikka 185cm ihmiset näyttää puolestaan vaikka 195cm tai parimetristen ihmisten silmissä? Näyttääkö nekin pätkiltä vai pitkiltä?

Olen ollut 180-senttinen nainen jo 40 vuoden ajan, joten olen tottunut siihen, että yli puolet ihmiskuntaa on minua lyhyempää. Käytän aina muutaman senttimetrin korkoja, koska minusta on ihanaa olla pitkä. En kuitenkaan kauheasti ajattele pituusasioita; on vain niin luontevaa olla pitkien ihmisten suvusta.

"Ylipätevä vanhempi olo" toi minut kommentoimaan. Uskon, että elämä on sujuvampaa, kun saa katsoa ihmisiä alaspäin. Minun työssäni pituudesta on ehdottomasti hyötyä, mutta eihän se minusta yhtään pätevämpää tee. Eikä vanhempaa. Sen olen kyllä huomannut, että minuun tukeudutaan helposti, vaikka ei välttämättä kannattaisi.

Lyhyiden ihmisten seurassa haluan mieluiten istua, koska silloin kuulen ja näen paremmin. En ole koskaan viihtynyt "ulkona", koska en vain jaksa olla se, joka seisoo puoli päätä lyhyempien kaverien seassa eikä saa keskustelusta mitään selvää.

Lyhyet ihmiset näyttänevät ihan yhtä hassuilta pitkien silmissä kuin pitkät alaviistosta katsottuina. :)

Pitkänä naisena olen joskus ajatellut, että minua pelottaisi olla lyhyt ja pieni nainen! Keskiverron miehen kokoisena uskon, että minua ei niin vain tulla ahdistelemaan.

Muutenkin ajatus siitä, että ei ylettäisi ja pystyisi on ahdistava. Muuten ei herätä ihmisten pituudet ajatuksia.

Hah, no ei todellakaan tule mitään oloja. Hiton mielummin olisin se 155cm kuin 180cm.

Ei pituuteni ole mitenkään minun ansiota. Itsestään olen kasvanut. Muut ovat sitten sen mittaisia kuin ovat. En välitä muiden pituuksista, kuin kamppailulajissa asiaa huomio. Tässäkin kohtaa vain, koska ulottuvuudella on vaikutuksensa.

Vierailija kirjoitti:

Pitkänä naisena olen joskus ajatellut, että minua pelottaisi olla lyhyt ja pieni nainen! Keskiverron miehen kokoisena uskon, että minua ei niin vain tulla ahdistelemaan.

Muutenkin ajatus siitä, että ei ylettäisi ja pystyisi on ahdistava. Muuten ei herätä ihmisten pituudet ajatuksia.

Samat ajatukset. Pitkänä ja ulottuvana urheilijana on niin vaivatonta olla, kun ei tarvitse pyydellä apua. Minun ei ole liiemmin tarvinnut ajatella uskaltamisiakaan, koska tyhmempikin roisto näkee, että minä olen hankalampi vastus kuin useimmat muut. Loukkaannuin kyllä lukioikäisenä, kun kaverit sanoivat, että minun kimppuuni ei kukaan viitsisi käydä, mutta sittemmin olen katsonut, ettei tuo ollutkaan mikään loukkaus, vaikka se ehkä oli sellaiseksi tarkoitettu. Nyt minusta on vain kivaa, että minulla on turvallisempi kuori kuin monella muulla.

Koen lyhyet ihmiset vain lyhyinä.

En muöskään ajattele toisesta mitään, jos on punauset hiukset tai kieroon katsova silmä.

Vierailija kirjoitti:

Pitkänä naisena olen joskus ajatellut, että minua pelottaisi olla lyhyt ja pieni nainen! Keskiverron miehen kokoisena uskon, että minua ei niin vain tulla ahdistelemaan.

Muutenkin ajatus siitä, että ei ylettäisi ja pystyisi on ahdistava. Muuten ei herätä ihmisten pituudet ajatuksia.

Sama. Olen ajatellut, että pituus suojaa minua.