Onkohan huolestuttavaa jos lapsi ei koskaan pyydä ostettavaksi itselleen kaupasta karkkia tai leluja?

Olen syntynyt 1981 ja äitini kertoi minulle kuinka kiltti olin lapsena kun olin kaupassa käydessä iloinen kun taas monet muut lapset olivat selvästi vihaisen ja pahantuulisen näköisiä ja halusivat karkkia tai leluja. Jos he eivät niitä saaneet niin he itkivät ja parkuivat kun eivät saaneet mitä halusivat. Minua rupesi mietityttämään että onko se huolestuttavaa että lapsi ei koskaan pyydä karkkia tai leluja kaupasta koska hän tietää että niitä ei kuitenkaan saa? Meillä kun karkkia ei juuri koskaan saanut kuin karkkipäivänä lauantaina ja muulloin vain lähinnä jouluna tai syntymäpäivänä. Uusia leluja sain lähinnä jouluna ja syntymäpäivällä kesällä. Vanhemmat olivat tehneet minulle selväksi että kaupasta ei kannata esimerkiksi karkkia halua kerjätä koska niitä ei saa kuin lauantaina koska niitä ei kuitenkaan saa ja jos olisin alkanut kiukuttelemaan niin kaupasta olisi lähdetty nopeasti pois ja kotona olisi tullut rankaistuksena esimerkiksi nurkassa seisomista ja häpeämistä. Mietin vain että oltiinko minulle liian ankaria? Vanhempani olivat syntyessäni jo kohtalaisen vanhoja ja synnyin monta vuotta sisarusteni jälkeen niin että olin suurimman osan lapsuuttani ainoa lapsi kotona kun sisarukset muuttivat pois. Muistan kuinka vanhemmat olivat melko ankaria jotka tekivät selväksi miten minun pitää tehdä ja jos kiukuttelin tai käyttäydyin sopimattomasti niin he tekivät selväksi että niin ei saa tehdä. Kiukutella ei saanut koska vanhempien sana oli laki. Sisaruksenikin ovat sanoneet että niin heilläkin oli, heillekin vanhemmat tekivät selväksi että minkälainen käytös ei ole hyväksyttävää ja kiukutella ei saanut mutta heistä se oli vain hyvä asia.