Mies ei hoida vauvaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä hoidetaan todella puoliksi, mutta taloudellisesti tämä on tiukkaa elää pelkästään minun äitiyspäivärahallani. Mies irtisaoutui 1 kk ennen vauvan syntymää ja on päätetty, että lapsi hoidetaan yhdessä. Toimeentulotukea ei saada, koska mies ei ilmoittaudu työttömäksi, koska silloin on vaarana, että ei voikaan hoitaa vauvaa.

Miehen kirjoittama provo. Älkää uskoko.

Miten niin? Olen nainen, vauva on 4 vko ikäinen enkä hyväksy sitä, että miehen työ ohittaa vauvanhoidon.

Älä viitsi. Sinun provo meni pieleen jo siinä vaiheessa, kun sanoit että mies irtisanoi itsensä kuukausi ennen vauvan syntymää. Et myöskään muka erota työttömyyspäivärahaa toimeentulotuesta.

Jos ei ilmoittaudu työttömäksi => ei saa työttömyysetuutta. Ei ilmoittaudu työttömäksi ja tilillä on rahaa => ei saa toimeentulotukea.

Mikä tuossa on provoilua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on onneksi anoppi, joka hoiti vauvaa 3 kk ajan, minä sain imettää, mutta en muuten hoitaa. Sain levätä ja keskittyä toipumiseen, öisin nukuin, koska vauva oli anopilla ja sai korviketta.  Mies kävi töissä, minä saatoin olla lenkillä tai kaupassa ihan rauhassa, vauvasta ei ollut vaivaa. Sitten 3 kk kohdalla anoppi antoi luvan sylitellä lasta muutenkin kuin syöttäessä. Tosin tässä vaiheessa myös mies alkoi muistuttaa, että olisi aika palata töihin, vauvalla on kotona hoitaja.

Anoppini on kiinalainen ja siellä tämä on normaalia.

Vaikka se on siellä normaalia niin se ei silti ole ihan normaalia.

Ihan normaali tuo on, anoppi on se henkilö, joka leikittää ja sylittelee, anoppi hoitaa ja valvoo, äiti saa levätä ja voi hyvin. Myös parisuhde kukoistaa, koska äiti ei ole väsynyt, miehellä ja naisella on aikaa toisilleen. Kaikki voittavat, koska vauva ei sido äitiä kotiin!

Äidin tehtävä hoitaa lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Äidin tehtävä hoitaa lapsia.

Onneksi tuo aikakausi on jo ohi mennyt vuosikymmeniä sitten ja nykyään molemmat vanhemmat yhtä lailla vastuussa omasta lapsestaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä hoidetaan todella puoliksi, mutta taloudellisesti tämä on tiukkaa elää pelkästään minun äitiyspäivärahallani. Mies irtisaoutui 1 kk ennen vauvan syntymää ja on päätetty, että lapsi hoidetaan yhdessä. Toimeentulotukea ei saada, koska mies ei ilmoittaudu työttömäksi, koska silloin on vaarana, että ei voikaan hoitaa vauvaa.

Miehen kirjoittama provo. Älkää uskoko.

Miten niin? Olen nainen, vauva on 4 vko ikäinen enkä hyväksy sitä, että miehen työ ohittaa vauvanhoidon.

Älä viitsi. Sinun provo meni pieleen jo siinä vaiheessa, kun sanoit että mies irtisanoi itsensä kuukausi ennen vauvan syntymää. Et myöskään muka erota työttömyyspäivärahaa toimeentulotuesta.

Jos ei ilmoittaudu työttömäksi => ei saa työttömyysetuutta. Ei ilmoittaudu työttömäksi ja tilillä on rahaa => ei saa toimeentulotukea.

Mikä tuossa on provoilua?

Siinä on se vikana, että miehen tilille ilmesityi nyt hetkessä rahaa, mitä hänellä ei ensimmäisen viestisi aikaan ollut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta vaikuttaa siltä, että mies ei uskalla yrittää ja turvautuu sinuun, kun olet siinä saatavilla. Kokeile jättää isä pärjäämään lapsen kanssa itsekseen kotiin. Lähdet vaikka ensialkuun tunniksi omaa aikaa viettämään ja hiljalleen pidennät aikoja. Kun miehen itseluottamus lapsenhoitoon kasvaa, hän toivottavasti uskaltaa ottaa siitä myös enemmän omaa vastuuta.

Se vaan on kun olen lähtenyt vaikkapa lenkille koiran kanssa niin ei pitkälle tarvitse lähteä kun jo puhelin pirisee, vauva itkee tule syöttämään vaikka juuri ennen lähtöä oisin syöttänyt. Hänellä myös tuntuu olevan lyhyt pinna vauvan kanssa, ei kestä itkua kuunnella. Joutunut usein jo sanomaan että rauhoittuu eikä kovin ottein pidä vauvaa että vauva aistii sen kun aikuinen hermostuu

Ap

Ei mies eikä vauva kuole tai saa ikuisia traumoja tunnin itkemisestä, joten jätät vaan vastaamatta puhelimeen ja kun palaat, pahoittelet että puhelin jäi äänettömälle/akku loppu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on onneksi anoppi, joka hoiti vauvaa 3 kk ajan, minä sain imettää, mutta en muuten hoitaa. Sain levätä ja keskittyä toipumiseen, öisin nukuin, koska vauva oli anopilla ja sai korviketta.  Mies kävi töissä, minä saatoin olla lenkillä tai kaupassa ihan rauhassa, vauvasta ei ollut vaivaa. Sitten 3 kk kohdalla anoppi antoi luvan sylitellä lasta muutenkin kuin syöttäessä. Tosin tässä vaiheessa myös mies alkoi muistuttaa, että olisi aika palata töihin, vauvalla on kotona hoitaja.

Anoppini on kiinalainen ja siellä tämä on normaalia.

Vaikka se on siellä normaalia niin se ei silti ole ihan normaalia.

Ihan normaali tuo on, anoppi on se henkilö, joka leikittää ja sylittelee, anoppi hoitaa ja valvoo, äiti saa levätä ja voi hyvin. Myös parisuhde kukoistaa, koska äiti ei ole väsynyt, miehellä ja naisella on aikaa toisilleen. Kaikki voittavat, koska vauva ei sido äitiä kotiin!

Jos asuu Suomessa, niin nainen voi ihan hyvin olla kotona vanhempainvapaan loppuun asti ellei lapsen isä halua jäädä. Kuka sen anopin elättää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta vaikuttaa siltä, että mies ei uskalla yrittää ja turvautuu sinuun, kun olet siinä saatavilla. Kokeile jättää isä pärjäämään lapsen kanssa itsekseen kotiin. Lähdet vaikka ensialkuun tunniksi omaa aikaa viettämään ja hiljalleen pidennät aikoja. Kun miehen itseluottamus lapsenhoitoon kasvaa, hän toivottavasti uskaltaa ottaa siitä myös enemmän omaa vastuuta.

Se vaan on kun olen lähtenyt vaikkapa lenkille koiran kanssa niin ei pitkälle tarvitse lähteä kun jo puhelin pirisee, vauva itkee tule syöttämään vaikka juuri ennen lähtöä oisin syöttänyt. Hänellä myös tuntuu olevan lyhyt pinna vauvan kanssa, ei kestä itkua kuunnella. Joutunut usein jo sanomaan että rauhoittuu eikä kovin ottein pidä vauvaa että vauva aistii sen kun aikuinen hermostuu

Ap

Ei mies eikä vauva kuole tai saa ikuisia traumoja tunnin itkemisestä, joten jätät vaan vastaamatta puhelimeen ja kun palaat, pahoittelet että puhelin jäi äänettömälle/akku loppu.

Lisäyksenä, ja oikeasti laitat sen puhelimen äänettömälle ja yrität nauttia lenkistä.

Kun mies hoitaa vauvaa, niin menet lepäämään. Jos mies pyytää apuun, niin sanot vaan, että kyllä te pärjäätte.

Niinhän mies pärjääkin. Haluaa vain päästä helpolla.

Eli mies kontrolloi sinua "lyhyellä pinnalla"? Miehen on korkea aika oppia pidentämään sitä pinnaa vastuullisena vanhempana omalle lapselleen.

Sinä tunnut olevan nyt ainoa aikuinen ja vanhempi. Ota asia esille esim neuvolassa. Miehellä on vauvasta samanlainen vastuu kuin sinullakin. Lyhyt pinna on asia, joka miehen tulee ehdottomasti hoitaa kuntoon. Hänen tulee huolehtia, kasvattaa ja tukea lastaan 18-vuotta. Siihen mahtuu monenlaisia tilanteita, eikä niitä hoideta "lyhyellä pinnalla".

Minkä ikäisiä olette? Miehesi kuulostaa hankalalta teiniltä, jolla menee hermo, jos joutuu tekemään jotain.

Vierailija kirjoitti:

Kova "lupailu" etukäteen siitä miten osallistuu on itse asiassa melkoinen varoitusmerkki. Hyvät osallistuvat isät yleensä pitävät itsestäänselvyytenä sitä että he osallistuvat tasaveroisesti lapsen hoitoon joten ei sitä tarvitse missään vaiheessa erikseen vakuutella tai lupailla.

Erittäin hyvä pointti. Huomaan itsekin miehenä että jos koen mielessäni tarvetta lupailla jotain puolisolleni, niin sen sijaan että lähtisin lupailemaan, on parempi miettiä ensin että mitä se lupauksiin sitoutuminen vaatii. Silloin kun olen varma asiasta, ei tarvitse lupailla ja vakuutella, ja huomaan että myöskään puoliso ei kaipaa lupailuja, kun tietää ilman niitäkin että hoidan oman osuuteni.

Nyt pitäisi saada miehelle ja vauvalle kahdenkeskistä aikaa, niin ei onnistu vastuunpakoilu. Toki jos mies on epävarma, niin ehkä jotkin hyvät neuvot vauvanhoidon perusasioista ennen kuin äiti lähtee yksin käymään kaupassa. Sillä tavalla mies joutuu ottamaan tuntumaa asiaan, ja jos hyvin käy, alkaa hoitaa jatkossa vauvaa ilman että äidin tarvitsee erikseen junailla sellaisia tilanteita joissa miehen on pakko toimia niin.

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäisiä olette? Miehesi kuulostaa hankalalta teiniltä, jolla menee hermo, jos joutuu tekemään jotain.

Itse olen yli 30, mies sen alle. Ja hän kyllä on välillä kuin teini, riitatilanteissa esim homma menee yleensä siihen että hän provosoituu ja lähtee ovet paukkuen sekä aloittaa mykkäkoulun. Siksi hyvin varoen hänen kanssaan aloitan keskustelut jotka ovat arkoja kuten tämä aloittamani koska hänellä ei oikein ole taitoja keskustella aikuismaisesti. Nämä asioita jotka oppinut omilta vanhemmiltaan, eli asioista ei keskustella vaan lakaistaan maton alle

Ap

Hän ei varmaan vaan osaa. Voisitteko opetella vauvan käsittelyasentoja ja rahoittelutapoja yhdessä?

Miesten kädet ovat usein naisen käsiä suuremmat, ja se tekee vastasyntyneen käsittelystä miehelle vaikeampaa. Myös itkun sietokyky vaihtelee ihmisillä.

Vauvahan lopulta oppii siihen tapaan rauhoittua, jonka isä lapselleen opettaa. Sen ei tarvitse olla sama tapa kuin äidillä.

Kuulostaa tutulta... Oma lapsi on jo 8 v., mutta edelleen verenpaine nousee kun muistelen vauva-aikaa. Olen yrittäjä ja teen normaalisti töitä kotitoimistolta käsin. Kun kokeilin ekaa kertaa vauvan syntymän jälkeen tehdä pienen pätkän töitä (pari tuntia) niin että mies hoiti vauvaa, meni tasan vartti kunnes mies laittoi viestiä, enkö voisi pitää vauvaa kanssani työhuoneessa kun hän ei kestä. 🙄

Nykyään osallistuu paremmin mutta koko pikkulapsivaiheen jouduin koko ajan pitämään jöötä ja valvomaan, että mies hoitaa lastaan, muuten luisti AINA vastuusta heti kun silmä vältti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta vaikuttaa siltä, että mies ei uskalla yrittää ja turvautuu sinuun, kun olet siinä saatavilla. Kokeile jättää isä pärjäämään lapsen kanssa itsekseen kotiin. Lähdet vaikka ensialkuun tunniksi omaa aikaa viettämään ja hiljalleen pidennät aikoja. Kun miehen itseluottamus lapsenhoitoon kasvaa, hän toivottavasti uskaltaa ottaa siitä myös enemmän omaa vastuuta.

Se vaan on kun olen lähtenyt vaikkapa lenkille koiran kanssa niin ei pitkälle tarvitse lähteä kun jo puhelin pirisee, vauva itkee tule syöttämään vaikka juuri ennen lähtöä oisin syöttänyt. Hänellä myös tuntuu olevan lyhyt pinna vauvan kanssa, ei kestä itkua kuunnella. Joutunut usein jo sanomaan että rauhoittuu eikä kovin ottein pidä vauvaa että vauva aistii sen kun aikuinen hermostuu

Ap

Ja sinä siedät kovat otteet päästäksesi omasta lapsestasi eroon. Sinä sen miehen otit. Sinä sen lapsen synnytit.Kanna vastuusi!

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäisenä teidän täytyy hakea apua miehen aggressiivisuuteen ja kovakouraisuuteen. Vauvaa ei KOSKAAN saa käsitellä rajusti, vaikka miten hermostuttaisi. Ei myöskään isompaakaan lasta.

Vasta jos mies saa luotettavasti itsensä kuriin ja oppii käsittelemään vauvaa lempeästi ja suuttumatta joka tilanteessa voi edes harkita että vauvan voi jättää hänen hoitoonsa ilman valvontaa.

Vakavan keskustelun paikka ap, ja miehen on pakko suostua hakemaan apua.

Onko ajateltu miesnäkökulmaa ja onko esim. epäilystä, että vauva ei olekaan miehen oma? Ts. mies vaistoaa elättävänsä toisen miehen lasta hajujen ja feromonien perusteella. Välttämättä me miehet ei kyetä sanallistamaan tunteitamme vaikka tuntee jonkin olevan selvästi pielessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta vaikuttaa siltä, että mies ei uskalla yrittää ja turvautuu sinuun, kun olet siinä saatavilla. Kokeile jättää isä pärjäämään lapsen kanssa itsekseen kotiin. Lähdet vaikka ensialkuun tunniksi omaa aikaa viettämään ja hiljalleen pidennät aikoja. Kun miehen itseluottamus lapsenhoitoon kasvaa, hän toivottavasti uskaltaa ottaa siitä myös enemmän omaa vastuuta.

Se vaan on kun olen lähtenyt vaikkapa lenkille koiran kanssa niin ei pitkälle tarvitse lähteä kun jo puhelin pirisee, vauva itkee tule syöttämään vaikka juuri ennen lähtöä oisin syöttänyt. Hänellä myös tuntuu olevan lyhyt pinna vauvan kanssa, ei kestä itkua kuunnella. Joutunut usein jo sanomaan että rauhoittuu eikä kovin ottein pidä vauvaa että vauva aistii sen kun aikuinen hermostuu

Ap

Ja sinä siedät kovat otteet päästäksesi omasta lapsestasi eroon. Sinä sen miehen otit. Sinä sen lapsen synnytit.Kanna vastuusi!

Juupajuu🙄😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäisenä teidän täytyy hakea apua miehen aggressiivisuuteen ja kovakouraisuuteen. Vauvaa ei KOSKAAN saa käsitellä rajusti, vaikka miten hermostuttaisi. Ei myöskään isompaakaan lasta.

Vasta jos mies saa luotettavasti itsensä kuriin ja oppii käsittelemään vauvaa lempeästi ja suuttumatta joka tilanteessa voi edes harkita että vauvan voi jättää hänen hoitoonsa ilman valvontaa.

Vakavan keskustelun paikka ap, ja miehen on pakko suostua hakemaan apua.

Onko ajateltu miesnäkökulmaa ja onko esim. epäilystä, että vauva ei olekaan miehen oma? Ts. mies vaistoaa elättävänsä toisen miehen lasta hajujen ja feromonien perusteella. Välttämättä me miehet ei kyetä sanallistamaan tunteitamme vaikka tuntee jonkin olevan selvästi pielessä.

Aikaa kaukaa haettua mutta siis ihan tämän miehen lapsi kyseessä.

Ap