Onko yliopistossa järkevämpiä tehtäviä kuin ammattikorkeakoulussa?
Hermot menee, kun tehtävä toisensa perään on jotain ryhmätyötä ja videota. Kirjoittaisin 10 esseetä siinä ajassa kun jahkailen jonkun hölmön videon kanssa. Jopa kielten opiskelussa amk:ssa on näitä videoita ja muuta epäopettavaista ja aikaa vievää hömppää. Mutta ovatko nämä käytännöt jotain nykyajan opetustapaa, eli onko yliopistossa sen parempaa? Onko oppiminen perinteistä lukemista, sisäistämistä ja kirjoittamista, tenttejä?
Itsellä AMK:ssa monia kursseja, joilla ei tenttejäkään ole ollenkaan vaan pisteet on kerättävä niistä ryhmätöistä - niistä ei pääse eroon silläkään, että jättäisi ne väliin ja saisi kurssin kuitenkin jollain arvosanalla läpi tentin avulla.
Kommentit (9)
Nykyään on. Säästösyistä ilmeisimmin. Opiskelin hetken yliopistolla lähes 20 vuotta sitten ja silloin oli ihanaa. Luentoja ja tenttejä. Nyt tuota ryhmätyöpaskaa kai joka paikassa
Siitä on parikymmentä vuotta, kun yliopistossa olin. Ja kyllä se oli luentoja, laskuharjoituksia (yksilösuorituksia), tenttejä, labratöitä (yksin tai pareittain) ja niistä selostuksia. Sitten tietysti opinnäytteet (kandidaatin tutkielma ja pro Gradu) ja niihin liittyvät seminaarit. Pakollista työharjoitteluakin oli.
Vierailija kirjoitti:
Siitä on parikymmentä vuotta, kun yliopistossa olin. Ja kyllä se oli luentoja, laskuharjoituksia (yksilösuorituksia), tenttejä, labratöitä (yksin tai pareittain) ja niistä selostuksia. Sitten tietysti opinnäytteet (kandidaatin tutkielma ja pro Gradu) ja niihin liittyvät seminaarit. Pakollista työharjoitteluakin oli.
Niin, tiedän että yliopistossa on tuollaista ollut ennen. Sitä tässä ei kuitenkaan kysytty että millaista on ollut 20 vuotta sitten.
No ei oikeastaan, suurin ero on siinä, ettei yliopistossa saa opetusta/neuvoja vaan pitää olla erittäin itseohjautuva. AMK:ssa pidetään vaikka kädestä kiinni jotta opiskelijat saadaan valmistumaan.
On niitä ryhmätöitä nykyään lipastossakin.
Riippuu ihan alasta. Yllätyin näin ranskan kielen pääaineopiskelijana viime kesänä, kun avoimen yliopiston psykologian kurssilla opettaja oikein sanoi, ettei ole mikään pakko keskustella muiden kanssa käsiteltävästä aiheesta, sillä me ollaan aikuisia. Kielten kursseilla samainen käytäntö ei tulisi kuuloonkaan ja melkein jokaisella luennolla pitää keskustella pienen ryhmän eli parin muun henkilön kanssa jostain ennalta määrätystä aiheesta kerran tai kaksi. Pitänee ottaa siis valinnaisaineiksi muitakin kuin vain kieliä tulevaisuudessa.
T: ranskan kielen pääaineopiskelija Helsingin yliopistosta
Mä oon jo kouluni käynyt (sekä AMK- että yliopistotutkinnon), mutta täytyy sanoa, että jälkikäteen parhaimpina muistoina mulle opiskeluajoista on jäänyt nimenomaan ryhmätyöt. Monet ovat ryhmätöitä vastaan esim. epätasaisen työnjaon takia, mutta mun mielestä syynä sellaiseen on usein se, että ei olla ymmärretty ryhmätyön ideaa oikein. Ryhmätyötä ei ole se, että jokainen tekee kotonaan ennalta sovitun osuuden, jotkat sitten lyödään yhteen. Oikeaa ryhmätyötä on se, että asiaa käsitellään yhdessä, mietitään ratkaisu- ja esitystapavaihtoehtoja jne.
Ne ryhmätyöt valmistavat opiskelijoita tulevaan työelämään. Sielläkin toimitaan nykyään tiimeissä tai ryhmissä, vai miksi niitä nykyään nimitettäneen. Kieltenopiskelussa keskusteluharjoitukset pienemmissä ja isommissa ryhmissä kuuluvan olennaisena osana opintoihin. Suullinen kielitaito ei kehity kirjasta lukemalla tai luennoilla istumalla.
Riippuu varmaan aika paljon alasta. Itse luin hallintotieteiden maisteriksi ja suurin osa opinnoista oli tenttejä. Sitten oli muutamia kursseja missä piti tehdä esseitä, muutama kurssi missä oli ryhmätöitä, kielikurssit ja puheviestintä ihan omanlaisensa sitten. Mutta varmaan 80% olisi pärjännyt pelkästään tenttimällä. Ja niin teinkin paljon, kun lapset oli pieniä. En käynyt ollenkaan luennoilla, tein vain kirjatenteillä opintoja.