Lue keskustelun säännöt.
Mistä tietää, että epämukavuusalueella mennään liian pitkälle?
20.04.2022 |
Elämä ei aina ole kivaa ja stressitöntä ja monesti täytyy syystä tai toisesta laittaa itsensä epämukavuusalueelle. Mutta kysymys kuuluukin: mistä tietää milloin omat rajat ylittyvät? Milloin saa laittaa pelin poikki? Mitä pitää tapahtua, että tietää lopettaa jonkin epämukavan toiminan? Mikä on liikaa ja mikä sopivasti?
Kommentit (20)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se, että on epämukavaa ja on joku mukavampi tapa tehdä.
Esim. renkaanvaihto. Joidenkin mielestä se on tympeämpi homma kuin toisten.
-Jos on paremmat työkalut, niin on mukavampaa
- Jos olosuhteet ovat paremmat (talli), niin on mukavampaa.
- Jos joku muu tekee sen hinnalla, mikä sopii itselle.
Koko keskustelu "epämukavuusalueesta" on siinä mielessä typerää, että ei se epämukavuus ole se tila mihin pyrkiä. Vaan se että ei olisi epämukavaa.
Kenen etu on se että joka ainoalla parkkipaikalla ähistään salmiakkitunkin kanssa?
Varmaan siitä tietää että se lievä epämukavuus pahenee suuremmaksi epämukavuudeksi, tai jopa suoranaiseksi henkiseksi ja/tai fyysiseksi pahoinvoinniksi eikä altistus helpota oloa ollenkaan.
Kun tulee olo, että kamelin selkä katkeaa, jos jatkan. Silloin on parempi vetäytyä lepäämään. Itse myös pyrin aktiivisesti opettelemaan taitoja, ettei jokin enää tuntuisi "epämukavuusalueelta".
Epämukavuusalueelle mennään jotta voitaisiin kehittää jotain henkistä tai fyysistä piirrettä itsessä, jos kehitystä ei tapahdu ajankaan kanssa tai jopa taantuu niin ainakaan kyseinen epämukavuusalue ei hyödytä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Silloin, kun on epämukavuusalueella jonkun muun kuin itsensä vuoksi. Poislukien omat lapset sekä omat lemmikkieläimet. Toisin sanoen jos epämukavuusalueelta poistumisesi ei aiheuta haittaa sinulle itsellesi, lapsillesi eikä lemmikeillesi, joista olet vastuussa, sitten ei tarvitse olla epämukavuusalueella, jos ei halua.
Vierailija kirjoitti:
Varmaan siitä tietää että se lievä epämukavuus pahenee suuremmaksi epämukavuudeksi, tai jopa suoranaiseksi henkiseksi ja/tai fyysiseksi pahoinvoinniksi eikä altistus helpota oloa ollenkaan.
Henkiseen pahoinvointiin saatetaan havahtua monesti vasta siinä kohtaa kun on jo todella murtunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainakin siitä, että alkaa ilmetä katkeruuden ja kaunaisuuden tunteita. Nämä ovat varoitusmerkki siitä, että tilanne on edennyt liian pitkälle ja että asioiden pitäisi muuttua jollakin tavalla suotuisampaan suuntaan.
Edellisessä työpaikassa johto jatkuvasti korosti, miten jokaisen pitää poistua omalta mukavuusalueeltaan ja opetella tekemään kaikkia muitakin töitä. Siinä omassakin tontissa oli hallittavaa ihan liiaksi ja omien töiden lisäksi olisi pitänyt pomppia sinne tänne kuin sähköjänis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos epämukavuusalue aiheuttaa itsetuhoisia haaveita
Varmaan 30/70 ajasta pitäisi elää epämukavuusalueella ja mukavuusalueella. Epämukavuusalueella elämisen kannattaa siis olla tilapäistä ja päämäärätietoista, eli tilanteen pitäisi jossain määrin auttaa sinua pääsemään toiseen pisteeseen elämässä (esim. teet huonoa/haastavaa työtä, jotta voit sillä saamallasi kokemuksella hakea parempaa työtä). Mukavuusalue on sitten sitä palautumista, vrt. esim urheilijat jotka treenaavat epämukavuusalueella joka vie kuntoa eteenpäin, mutta lopulta suurin osa treenistä on kuntoa ylläpitävää pk-treeniä, palautumista ja lepoa.
Epämukavuusalueella oleminen pitäisi olla siis tilapäistä, mutta varmaan siitä huomaa että ollaan oltu liian kauan kyseissä tilassa, kun palautumista ei enää ole. Epämukavuuden tuottama stressi jää pysyväksi tilaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Varmaan 30/70 ajasta pitäisi elää epämukavuusalueella ja mukavuusalueella. Epämukavuusalueella elämisen kannattaa siis olla tilapäistä ja päämäärätietoista, eli tilanteen pitäisi jossain määrin auttaa sinua pääsemään toiseen pisteeseen elämässä (esim. teet huonoa/haastavaa työtä, jotta voit sillä saamallasi kokemuksella hakea parempaa työtä). Mukavuusalue on sitten sitä palautumista, vrt. esim urheilijat jotka treenaavat epämukavuusalueella joka vie kuntoa eteenpäin, mutta lopulta suurin osa treenistä on kuntoa ylläpitävää pk-treeniä, palautumista ja lepoa.
Epämukavuusalueella oleminen pitäisi olla siis tilapäistä, mutta varmaan siitä huomaa että ollaan oltu liian kauan kyseissä tilassa, kun palautumista ei enää ole. Epämukavuuden tuottama stressi jää pysyväksi tilaksi.
Nonnii. Selitäppä tuo vaimolle. Eihän tuo täyty alkuunkaan jos kerran viikossa tai harvemminkin käydään mukavuus alueella.
Tosiaan niin, että epämukavuusalue ei ole se tavoite. Tavoite on mukavuusalue, aina. Omien rajojen tunnistaminen ei ole aina helppoa, mutta vaikkapa uuteen työhön oppii yleensä parissa, kolmessa kuukaudessa. Jos vielä sen jälkeen työ tuntuu pelkästään epämukavalta, niin se tuskin on itselle sopiva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä on tullut tosi hyviä vastauksia. Omat ajatukseni ovat ihan samansuuntaisia eli epämukavuusalueella käydään ja ollaan vain ajoittain, tilapäisesti, sinne ei jäädä olemaan. Epämukavuusalueelle mennään vain oman itsen tai lasten vuoksi, muiden vuoksi ei kannata epämukavuusalueelle mennä. Epämukavuusalueen tarkoitus on kehittää joko fyysisesti tai psyykkisesti paremmaksi tai osaavammaksi ihmiseksi, jos kehitystä ei tapahdu niin ei kannata jatkaa.
Poistuin kerran sohvalta epämukavuusalueelle. Pyörrytti, oksetti ja pieretti. Ihan hirveetä oli katsoa toisen tiskaamista 20 minuuttia. Äkkiä lisää olutta ja takaisin ihmiselle luonnolliseen asentoon sohvalle.
Vierailija kirjoitti:
Poistuin kerran sohvalta epämukavuusalueelle. Pyörrytti, oksetti ja pieretti. Ihan hirveetä oli katsoa toisen tiskaamista 20 minuuttia. Äkkiä lisää olutta ja takaisin ihmiselle luonnolliseen asentoon sohvalle.
Se saattais tuntua mukavammalta jos itse tiskaisi.
Sinä päätät sen, kuulostelet tuntemuksia. Koska muuten joku yrittää jotain ikävää tahallaan. Mutta työssä voi sopia tehtävät niin ei tule epäselvyyksiä, mikä siihen kuuluu tai ei kuulu. Ja lisätyöt neuvotellaan erikseen siihen sopimukseen.
Minä ajattelen niin, että tavoite ei ole epämukavuus, vaan se, mitä haluat saavuttaa. Eli jos vaikka haluat saavuttaa paremman espanjan taidon, sinun kannattaa välillä altistaa itsesi epämukaville tilanteille, joissa joudut puhumaan espanjaa ja on riski väärinkäsityksille ja muille epäonnistumisille.
Mukavuuden kuuluu olla normaalitila. Epämukavuudelle altistetaan itseä siinä määrin kuin on sen tavoitteensa saavuttamisen kannalta välttämätöntä.
Älä siis keskity siihen, että "onko nyt ollut tarpeeksi / tarpeeksi kauan epämukavaa?", vaan siihen, oletko kehittynyt espanjassa.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Poistuin kerran sohvalta epämukavuusalueelle. Pyörrytti, oksetti ja pieretti. Ihan hirveetä oli katsoa toisen tiskaamista 20 minuuttia. Äkkiä lisää olutta ja takaisin ihmiselle luonnolliseen asentoon sohvalle.
Se saattais tuntua mukavammalta jos itse tiskaisi.
Siinä särkyy liikaa astioita. Mä en ymmärrä miten ihmisillä pysyy ne saippuan liukkaat astiat käsissä. Itsellä lentelee lasit ja lautaset. Sellainen sirpalesade että se on epämukavuusalue kaikille.
seuraan.